lauantai 21. lokakuuta 2017

Hyväksikäyttävän suhteen kaari

Pitkäkin tovi on vierähtänyt viime kirjoituksesta. Motivoiduin kuitenkin kirjoittamaan tästä aiheesta, sillä näin parin kolmen vuoden intensiivisen aiheeseen tutustumisen jälkeen yllätyn yhä uudelleen ja uudelleen siitä, miten usein ihmisiä neuvotaan heittäytymään kaikenlaisiin epäilyttävältäkin vaikuttaviin suhteisiin. Ihmisille alkaa ehkä olla selvää se, milloin suhde kuulostaa manipuloivalta, alistavalta tai muutoin vahingolliselta, mutta tässä vaiheessa suhteesta ei välttämättä niin helposti pystytä enää lähtemään pois (saati että suhteessa olija vahvan sidoksensa vuoksi edes pystyisi tunnistamaan vahingollisuutta, ja pikemminkin eristäytyy epäilevistä ystävistä puolustaen kumppaniaan). Sen sijaan olisi olennaisen tärkeää, ettei alkuvaiheessa, kaikkein tärkeimmän merkin (nimittäin hyvin korkean intensiteetin) ilmetessä kannustettaisi sokeana heittäytymään "ihanaan satumaiseen suhteeseen". "Älä pilaa onneasi epävarmuudellasi" tai "nauti, kun kerrankin koet tällaista". Sitten samat näitä neuvoja antaneet ihmiset myöhemmin miettivät, miten tämä "ihana suhde" yhtäkkiä muuttuikin kamalaksi, ei kukaan olisi uskonut. Tämän vuoksi haluankin kuvata tässä postauksessa hyväksikäyttävän suhteen peruskiertoa tai -kaavaa.


1. Korkea intensiteetti, sielunkumppanuus, kiirehtiminen

Tyypillisin alku hyväksikäyttävälle suhteelle on, että se tuntuu juuri sellaiselta, mitä olet aina halunnutkin, toinen osapuoli on kuin sielunkumppani. Mistä tämä sitten johtuu? Manipuloiva ihminen peilaa sinun toiveitasi sinulle takaisin, jolloin hän vaikuttaa olevan juuri sitä mitä olet aina halunnut. Peilaamisen voimakkuus riippuu manipuloivasta ihmisestä (ja omasta kyvystäsi tunnistaa peilaaminen), toiset ovat taitavampia, ja toiset vähemmän taitavia. Toisilta peilaamisen takaa tihkuu tietoa hänen epäluotettavuudestaan, toisilta taas ei edes välttämättä vuodenkaan tuntemisen jälkeen. Kaikkein räikeimmät narsistit voivat ajatella olevansa niin Jumalan lahoja maailmalle ja sinulle, että he eivät peittelekään röyhkeyttään. Tällainen tapaus sinun on kuitenkin varsin helppo huomata, siksi se ei olekaan niin hämmentävä kuin taitavasti peilaava manipuloija.

Osa manipuloivista ihmisistä pyrkii koukuttamaan sinut säälin avulla. Ei ole ollenkaan tavatonta, että he jo hyvin alkuvaiheessa kertovat hyvin syvällisiä ja myötätuntoa herättäviä tarinoita elämästään. Nämä tarinat voivat olla osittain totta tai kokonaan valetta, riippuen ihmisestä. Sääli toimii siten, että lasket suojakuoresi hänen kanssaan, koska tämä kertomus saa sinussa automaattisesti aikaan reaktion, että hän on aito ja huolenpitoa tarvitseva. Voit kokea myös tarvetta vastata hänelle samalla syvyydellä takaisin, jolloin hän saa informaatiota sinun haavoittuvuuksistasi tulevaa varten. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia tapauksia, osa manipuloivista ihmisistä ei kerro tällaisia tarinoita.

Kaikkein tärkein hyväksikäyttävän suhteen tunnusmerkki on korkea intensiteetti ja nopea eteneminen! Kaikkein tärkein tunnusmerkki tulee siis esille ennen kuin alistaminen alkaa! Tämä ei ole vesipitävä tunnusmerkki siinä mielessä, että osa hyväksikäyttäjistä voi esimerkiksi haluta pitää sinut varalla, jolloin intensiteetti voi välillä olla varsin matalakin. Klassisimmissa ja ikävimmissä tarinoissa tämä kuitenkin on tärkein tunnusmerkki, sillä se saa sinut sitoutumaan suhteeseen kuvitellen sen olevan unelmiesi täyttymys. Korkea intensiteetti tarkoittaa tiivistä yhteydenpitoa (kuinka tiivistä, se vaihtelee henkilöstä riippuen, mutta mikäli hän haluaa sinut tosissansa koukuttaa eikä vain pidä varalla, silloin hän todennäköisesti haluaa pitää itsensä sinun mielessäsi kokoajan) ja sinun unelmiasi peilaavien tulevaisuudensuunnitelmien jatkuvaa keskustelemista. Nopea eteneminen taas liittyy siihen, että hän haluaa saada sinut jollain konkreettisella tavalla kiinni/riippuvaiseksi itseensä mahdollisimman nopeasti. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi naimisiin meno, yhteen muuttaminen, lasten tekeminen, yhteinen sijoitus tms. Nämä ominaisuudet liittyvät keskeisesti idealisaatioon, mikä tarkoittaa sitä, että toinen nostaa sinut jalustalle (olet ihana, mahtava, hänen toiveidensa täyttymys) ennen kuin edes tuntee sinua. Itse todennäköisesti vastaat samalla tavalla idealisoimalla häntä, sillä onhan hän peilannut sinun toiveitasi koko ajan. Ongelmallista tässä on se, että vaikka kyseessä olisi vilpittömästi rakastunut ihminen, ei hänkään voi olla rakastunut sinuun, koska hän ei tunne sinua. Sen sijaan hän on rakastunut mielikuvaan sinusta, ja silloin joudut joko olemaan hänelle jotain muuta kuin oma itsesi tai tulet jossain vaiheessa alas sieltä jalustalta.

Miten tämä kaikki eroaa sitten normaalisti ihastuessa saaduista vaaleanpunaisista laseista? Keskeistä on spontaanius ja aitous. Kukaan ihminen ei voi olla täysin samanlainen ja haluta täysin samoja asioita kuin sinä. Se on jonkinlainen mahdottomuus. Jossain kohdissa tulee esille myös eroavaisuuksia, mutta ihastumisvaiheessa nämä eroavaisuudet kuitataan vain "söpöinä" ja hauskoina juttuina. Idealisaatiosuhteessa ei kuitenkaan ole eroavaisuuksia tärkeissä asioissa (pienemmillä jutuilla ei ole niin merkitystä, mutta sinun tärkeimpiä toiveitasi hän pyrkii peilaamaan mahdollisimman hyvin). Muistan miten ihastunut olin kerran erääseen taitavasti tulevaisuutta tarinoivaan mieheen. Hän oli aivan ensimmäisissä keskusteluissamme hienovaraisesti kartoittanut toiveeni ja ajatukseni, mutta en tätä tajunnut. Sen jälkeen hän oli alkanut tuomaan esille omasta aloitteestaan ihan kuin omina toiveinaan ajatuksia perheen perustamisesta ja muista omiin toiveisiini liittyvistä asioita. En osannut tajuta, että hän oli poiminut nämä asiat ensimmäisistä keskusteluistamme, ja ne tuntuivat hänen aidoilta toiveiltaan. Minulle neuvottiin, että sellainen, joka "tuntuu liian hyvältä ollakseen totta", ei ole totta, mutta en kuunnellut. Olin jo päättänyt, että katson tämän loppuun asti. Onneksi kyseinen suhde ei johtanut kuin sydänsuruihin, mutta vaarallisempikin kohtalo olisi voinut olla mahdollinen. Vasta kun tapasin miehen, joka oli sekä aito että hyvin paljon ihastunut minuun, tajusin että vilpitön ihastuminen ilmenee ihan eri tavalla. Kysyin esimerkiksi puolen vuoden seurustelun jälkeen hänen ajatuksiaan lapsien teosta, johon hän vastasi ensin spontaanisti "ei kai sentään nyt?" ja sen jälkeen kertoi muuten ajatuksistaan aiheesta. Jokaisen ihmisen toiveet ja ajatukset ovat erilaisia, joten en tarkoita että tuohon kysymykseen pitäisi vastata juuri noin. Tarkoitan sitä, että vastaus oli spontaani ja kuvasi vilpittömästi hänen ajatuksiaan. Hän ei pysähtynyt miettimään mitä minä olen joskus kertonut hänelle omista toiveistani ja muotoilemaan vastaustaan parhaiten niihin sopiviksi. Hän myös reagoi tunteillaan siihen, jos käyttäytymiseni joskus vaikutti hänen suhdetoiveidensa vastaiselta ja punnitsi mielessään (samoin kuin minäkin), onko suhteesta alkuihastuksen lisäksi tulossa jotain muuta vai ei. Totta kai olimme samalla ihastuneita ja viestittelimme ja vietimme aikaa yhdessä kohtalaisen paljon, mutta olimme kuitenkin vasta tutustumassa toisiimme, emme menossa naimisiin.

Vasta siinä vaiheessa, kun alat uudelleenjärjestelemään omia käsityksiäsi "ihanista ihmissuhteista" ja ymmärrät, että idealisaatioon perustuva suhde ei koskaan ole terveellä pohjalla (vaikka toinen osapuoli ei olisikaan narsisti), vasta silloin lakkaat keräämästä ympärillesi narsistisia ihmisiä. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti sen kautta, että et ole enää kiinnostunut heidän tarjoamastaan idealisaatiosta, vaan kaipaat aitoutta. Narsistien maailma on siinä mielessä yksinkertainen, että he tarjoavat koukkuna yleensä ainoastaan idealisaatiota, vaikka se toimiva keino yleensä onkin. Mikseipä poikkeuksiakin voisi olla, mutta idealisaatio liittyy niin keskeisesti narsistisen ihmisen oman minäkuvan kahtiajakoisuuteen, että sitä todennäköisesti hän sinullekin tarjoaa.


2. Hienovaraiset vihjailut

Hienovaraiset vihjailut voivat alkaa jo päällekkäin ensimmäisen vaiheen kanssa, mutta koska olet niin ihastunut ja vihjailut ovat hyvin hienovaraisia, jätät ne todennäköisesti kokonaan huomioimatta. Vihjailut voivat olla hienovaraista painostamista sitoutumiseen, joka palvelee ensimmäisen vaiheen tarkoitusperiä. Hän voi esimerkiksi vihjailla iästäsi (ei ole enää kauaa aikaa jäljellä), edellisistä haavoistasi (älä pilaa tätä menneisyytesi takia), ystäviesi motiiveista (he ovat vähän liian kontrolloivia suhteesi/ he ovat vain kateellisia) tai asettaa hienovaraisen uhkavaatimuksen (ikään kuin hän olisi ainut joka voi täyttää nämä toiveesi, ilman häntä jäät tyhjän päälle).

Vihjailut voivat myös olla jo hienovaraisia itsetuntosi pudottajia. Hän voi kommentoida puoliksi ystävällisesti, mutta kuitenkin ikävästi, esimerkiksi ulkonäköäsi (minusta sinun ei kannattaisi laittaa tuota päälle, se korostaa lihavuuttasi/ tämä mekko näyttää hyvältä, se saa sinut näyttämään laihalta), taitojasi (on kiva kun puuhastelet tällaisia - sanottu jostakin sinulle tärkeästä projektista/ todella hienosti osattu - sanottuna kuin lapselle), itsenäisyyttäsi (ei sinun tarvitse tehdä sitä, minä kyllä huolehdin sinusta/ ei sinun kannata mennä sinne, ei siitä ole hyötyä) tai hän voi alkaa pikku hiljaa tuoda toistuvasti esille jotakin henkilökohtaista haavaasi (tiesitkö, että X:llä ja Y:llä on ollut vaikeuksia saada lasta?/ näin tänään lehdessä jutun lapsettomuudesta, ajattelin sinua kiinnostavan/ X ja Y eivät varmaankaan yrittäneet tarpeeksi, kuulin eilen tällaisesta uudesta apukeinosta jne.). Vaikka huomaisitkin tuntevasi olosi epämukavaksi näistä vihjailuista, et kuitenkaan osaa osoittaa mihinkään kohtaan niissä mikä olisi "tarkoitettu loukkaavaksi". Päädyt todennäköisesti miettimään, että kuvittelet kaiken.


3. Alistaminen ja kognitiivinen dissonanssi

Siinä vaiheessa, kun olet korkeilla panoksilla kiinni suhteessa, alkavat voimakkaammat itsetunnon polkemiset ja alistamiset. Korkeilla panoksilla sitoutuminen voi tarkoittaa esimerkiksi yhdessä asumista, naimisissa oloa, lapsen syntymistä, yhteistä sijoitusta tai vain pitkään yhdessä vietettyä aikaa, jonka perusteella et ole valmis enää yhtäkkiä lopettamaan suhdetta. Tässä vaiheessa hyväksikäyttävä ihminen pääsee vapaasti tekemään kaikki ne asiat, mitä hän on halunnut tehdä. Mitä hän sitten tekee, riippuu kunkin ihmisen yksilöllisistä tarpeista. Toiset haluavat haukkua ja murskata sinut, jotta saisivat itse loistaa. Toiset haluavat kiusata ja loukata sinua, koska nauttivat nähdä sinun kärsivän. Toiset etääntyvät täysin ja alkavat elää sivuelämää muualla, koska saivat sinut nyt kulissipuolisoksi paikalleen. Toiset alkavat manipuloida sinua käyttääkseen sinua pelinappulana esimerkiksi taloudellisissa tai sosiaalisissa siirroissa. Toiset taas voivat esittää hyvinkin pitkään täydellistä puolisoa, kunnes saavat sinulta haluamansa, esimerkiksi suuren määrän rahaa.

Tätä lukiessasi voit kuvitella, että viimeistään tässä vaiheessa pyrkisit lähtemään pois suhteesta. Korkea sitoutuminen ja kaikki se mitä olet suhdetta varten tehnyt (esimerkiksi sitoutunut täysillä tunteillasi, luopunut jostain tärkeästä, muuttanut elämäsi suunnan, mitä vain) aiheuttaa kuitenkin kognitiivista dissonanssia. Kognitiivisella dissonanssilla tarkoitetaan tilannetta, jossa eri havainnot ja uskomukset ovat ristiriidassa keskenään, jolloin ihmisen täytyy muuttaa käsityksensä jostakin asiasta saadakseen ne takaisin tasapainoon. Olet tässä vaiheessa todennäköisesti käsityksessä, että a)"puolisoni on ihana ihminen ja hän rakastaa minua". Sisimmässäsi on ehkä käsitys, että b)"rakastava ihminen kohtelee rakkautensa kohdetta kunnioittavasti". Käsitys voi tietysti olla erilainen, mikäli sinulla on aiempia hyväksikäyttökokemuksia, mutta todennäköisesti haluaisit ajatella näin. Samalla huomaat, että c)"puolisosi haukkuu sinua". Sisimmässäsi ajattelet, että d)"toisen haukkuminen on kunnioittamattomuuden osoitus". Nyt nämä käsitykset ja havainnot a-d ovat ristiriidassa keskenään. Voit päätyä muuttamaan niistä mitä tahansa. Ehkä päädyt muuttamaan käsityksen a, ja toteat, että puolisosi ei taidakaan rakastaa sinua. Tämä tietysti olisi suotavin vaihtoehto. Voit kuitenkin päätyä muuttamaan esimerkiksi käsityksen b. Voit selitellä itsellesi, että rakastava ihminen osaa "sanoa suoraan", jos sinussa on jotain vialla. Voit päätyä muuttamaan myös havainnon c. Voit unohtaa ja kieltää haukkumistapahtumat mielestäsi kokonaan. Ei hän sinua oikeasti haukkunut, se oli jotain muuta. Voit muuttaa myös käsityksen d. Ei toisen haukkuminen ole aina kunnioittamattomuutta, ehkä hänellä oli vain huono päivä ja paljon stressiä. Tämän kaltainen käsitysten muuttaminen on hyvin yleistä, ja ainut tapa selviytyä pysyen yhä hyväksikäyttävässä suhteessa. Monesti tämä manipuloiva ihminen vielä suoraan antaa ymmärtää, että sinussa on tässä nyt se vika ja että sinä olet liian herkkä/ylireagoiva/epäluuloinen/hullu/ei hän tehnyt sitä, jolloin sinun on helppo epäillä omien uskomustesi todenperäisyyttä.


4. Romahdus tai hylkääminen

Osa hyväksikäyttävistä ihmisistä hylkää sinut sen jälkeen, kun on saanut sinusta haluamansa. Osa haluaa vielä nauttia siitä tuskasta, mitä hylkääminen sinussa saa aikaan, sillä se saa hänet kokemaan itsensä merkittäväksi. Osa hyväksikäyttäjistä taas haluaa pitää sinut suhteessa pitkään, tällöin he eivät hylkää, mutta suhteen kaari ajautuu seuraavassa vaiheessa sinun romahdukseesi. Ehkä jollain tapaa suutut ja huudat hänelle, ehkä tunnet että menetät järkesi, ehkä alat pelätä kaikkea, mutta jonkinlainen jatkuvasta omien tunteiden tukahduttamisesta seuraava romahdus tapahtuu. Tämä sinun romahduksesi saa hänelle hyvän syyn joko todistaa, miten hullu/kamala oikeasti oletkaan, tai lähteä "parantamaan" sinua tästä hulluudesta ehjäksi. Koet ehkä syyllisyyttä romahduksestasi ja haluat korvata sen, lepytellä häntä, tehdä mitä tahansa hänen puolestaan. Kun hän alkaa "hoitamaan" sinua, alat kokea jälleen, että hänhän välittää sinusta ja haluaa panostaa sinuun, vaikka käyttäydyit kuin hullu, onpa hän ihana ja kiinnipitämisen arvoinen. Tämä hoivaaminen saa sinut kiinni traumasidokseen, jota olen käsitellyt jo aiemmin. Vaikein traumasidokseen liittyvä tekijä on tukholmasyndrooma, eli se, että alat kokea tämän hyväksikäyttävän ihmisen turvan lähteeksesi. Tämä saa sinut keksimään vaikka mitä utopistisimpia selityksiä hänen käyttäytymiselleen ja puolustamaan häntä kaikkia ulkopuolisia epäilijöitä vastaan.

Romahduksen jälkeen suhteen kaari palaa takaisin ensimmäiseen vaiheeseen, eli idealisaatiovaiheeseen. Hän alkaa hetken aikaa käyttäytyä ihanasti ja huomioon ottavaisesti, tai vain sen verran normaalisti, että mahdollisilla epäilyksilläsi ei ole enää todisteita. Kun jälleen kerran uskot hänen idealisaationsa, kaari lähtee eteenpäin seuraavaan vaiheeseen. Myös hylkäämisen jälkeen osa hyväksikäyttävistä ihmisistä voi pyrkiä palaamaan takaisin. He voivat pyydellä anteeksi, tai he voivat keksiä erilaisia selityksiä, tai he voivat kokonaan käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Idealisaatiovaihde isketään jälleen päälle ja asiat menevät kovaa, kaikki tuntuu ihanalta, ehkä hän on tainnut muuttua tässä välissä. Todellisuudessa sama kaari alkaa vain pyöriä jälleen uudestaan.




Nämä samat vaiheet pätevät myös muunlaisiin ihmissuhteisiin kuin parisuhteisiin. Myös ystävyys- ja ammatilliset hyväksikäyttösuhteet sisältävät samankaltaisen rakenteen, mutta hieman eri vivahteilla.



Neiti Kettu

tiistai 30. elokuuta 2016

Milloin käytös on vahingollisen narsistista ja milloin vain "normaalisti hankalaa"?

Tämä kysymys on ikiklassikko, joka aina tietyin väliajoin nousee takaisin mieleen. Kysymys itsessään on siinä mielessä hieman väärässä, että mikä tahansa käytös voi olla vahingollista, jos henkilö ei suostu sitä itse tiedostamaan, käsittelemään ja muuttumaan. Mitään yksiselitteistä rajaa käytökselle ei voi asettaa, vaan se on enemmän kiinni henkilön kyvystä ja halusta itsetietoisuuteen ja muutokseen. Toisaalta kyse on myös siitä, mitkä omat rajasi ovat. Vaikka henkilö ei olisi narsisti, mutta jos hän ei kykene itseymmärrykseen jossakin sinulle hyvin tärkeässä asiassa, läheinen suhde hänen kanssaan todennäköisesti tulee vahingoittamaan sinua, ellet luovu rajoistasi (joka itsessään on jo vahingollista).

Dana (Thrive after abuse) puhuu videoillaan usein narsistisesta mielestä (mindset) verrattuna tavalliseen mieleen. Tavallisesti ihmiset ovat suuntautuneet yhteistyöhön ja jonkinlaisen yhteisymmärryksen löytämiseen, asioiden selvittämiseen. Narsisti taas on suuntautunut kilpailuun ja siihen, että oli tilanne mikä tahansa, hän on voittaja. Muulla ei ole väliä. Vaikeaksi tunnistamisen kannalta tämä yhtälö menee silloin, kun kilpailumieli suuntautuu tarkoitukseen olla paras äiti tai isä, paras ystävä, paras muiden auttaja tai paras yhteistyön tekijä. Tällöin narsisti toimii monella tapaa kuten hyveelliseltä ja yhteistyökykyiseltä ihmiseltä voi odottaa, ja uhrin on vaikea ymmärtää, miksi hänestä tuntuu pahalta. Kilpailuhengellä on kuitenkin se kääntöpuoli, että jos lapsi, ystävä tai auttamisen kohde ei toimikaan narsistin määrittelemän ennalta suunnitellun käsikirjoituksen mukaan, ei reagoi oikealla tavalla tai ei koekaan narsistia parhaaksi pyhimykseksi, homma ei enää etenekään mukavasti. Lapsessa, ystävässä tai auttamisen kohteessa täytyy tällöin olla jotain vikaa, koska hän ei todista narsistin paremmuutta, vaikka tämä on tehnyt kaikkensa, vaikka mitä, ja vielä vähän enemmänkin. Toisella ihmisellä ei siten ole oikeutta omiin tunteisiinsa, hänellä ei ole oikeutta kokea huonoa oloa silloin, jos narsisti on tehnyt kaiken keksimänsä tämän olon parantamiseksi.

Kilpailumieltä voi ymmärtää miettimällä itsensä narsistin lapseksi. Narsistille ei ole olemassa muuta kuin joko tai, jolloin lapsen on hyväksyntää saadakseen oltava paras tai hän ei ole mitään (lopultahan ne huomion rippeet sen parhaudenkin ansiosta ovat aika niukkoja, mikä sysää tavoittelemaan jotakin utopistista parhautta, jota ei ole edes mahdollista saavuttaa). Tämä kilpailumieli on siksi sellainen asia, joka hyvin helposti jää jollain tasolla alitajuntaan narsistien lapsille, vaikkei sitä toteuttaisikaan omassa elämässään kaikkein rajuimmalla tavalla. Se on jotakin, mitä täytyy oikein kunnolla miettiä itsessään, se on jossain piilossa. Jälleen, jos pelkäät olevasi sittenkin itse se narsisti, niin todennäköisyys on sitä pienempi, mitä enemmän tosissasi haluat käsitellä omia ongelmiasi. Voi olla, että sinuun on tarttunut narsistisia piirteitä (hyvin todennäköistä), mutta niistä ei tule ongelmaa, jos olet valmis itseymmärrykseen ja muutokseen. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja oma kasvuympäristömme joka tapauksessa vaikuttaa meihin jollain tapaa. Se ei kuitenkaan tuomitse meitä lopullisesti mihinkään.



Neiti Kettu

maanantai 29. elokuuta 2016

Olenko narsisti - checklist

On hyvin todennäköistä, että irtautuessasi narsistista (tai jo sitä ennen) narsisti syyttää sinua narsistiksi (tai jollain muulla vastaavalla asialla). Kun alat tarkastelemaan itseäsi, löydät itsestäsi piirteitä, jotka sopivat narsismiin. Piirteitä, jotka tulevat ehkä raadollisina esiin suuttuessasi, tai piirteitä, joita olet pitkän suhteen aikana narsistin kanssa oppinut pitämään normaalina, ja jotka ovat jossain määrin tarttuneet sinuunkin. Tämä on suurin mielenvääristys, jonka tulet kohtaamaan, ja joka sinun pitää itsesi kanssa selvittää. Jos päädyt syyllistämään itsesi narsistiksi, irtautumisesi ja oman itsesi löytäminen vaikeutuu. Se ei vielä tee sinua narsistiksi, että hän sanoo niin, siinä on sana sanaa vastaan. Se ei vielä tee sinua narsistiksi, että suuttuessasi olet ilkeä, silloin menetät hetkellisesti käsityskykysi. Sekään ei vielä tee sinua narsistiksi, että sinuun on tarttunut narsistisia tapoja toimia, siinä olet vain ollut vaikutuksille altis. Mutta näistä huolimatta, sinulla voi olla narsistisia piirteitä, joita sinun pitäisi itsesi kanssa käsitellä. Avoimesti, ymmärtäen, syyllistämättä ja haluten luoda itsellesi ja läheisillesi parempaa tulevaisuutta. Se ei ole niin helppoa, jos vierellä on narsisti, jolle kaikki on aina vain joko tai, ei mitään siltä väliltä.

Listaan tähän kohtia, joiden avulla voit tarkastella, kuinka lähellä narsismia olet. Lista on itsetekemäni, ei siis mitenkään virallispätevä, mutta se toivottavasti auttaa sinua ymmärtämään missä kohdin et ole narsisti (vaikka hän sanoisi mitä) ja missä kohdin sitä on ehkä tarttunut sinuun. Jotkut noista kohdista voivat sopia sinuun, jos ajattelet niiden kohdalla narsistia, mutta mieti kohtia ensisijaisesti siten miten yleensä useissa erilaisissa ihmissuhteissa ja tilanteissa koet. Varsinkin jos sama teema toistuu erityyppisissä paikoissa (koti, ystävät, työ, harrastukset jne.), asiassa voi olla jotakin mietittävää. Alussa olevat väittämät ovat lievempiä ja lopussa ne muuttuvat rankemmiksi.


  • Jos olen iloinen, minua ärsyttää, jos kumppanini/ystäväni ei ole myös iloinen ja lähde mukaan sinne minne haluan. Jos minulla oli huono päivä, minua ärsyttää, jos kumppanini/ystäväni iloitsee illalla jotakin omaa asiaansa.
  • Hän ei tunnu tajuavan mitään, ja haluaisin näpäyttää häntä siitä. Haluaisin saada hänet tajuamaan miten typerä/idiootti/kusipää hän on.
  • En tajua miksi hän ei vain voi tehdä miten sanoin, koska se on hänelle niin paljon parempi vaihtoehto!
  • En ymmärrä, miksi minun pitää mielistellä muita, jotta minua kuunneltaisiin. Mikseivät ihmiset vain voi ymmärtää, että asia on näin. Se olisi heillekin parhaaksi.
  • Muut ihmiset eivät vielä tässä ulottuvuudessa/ajassa/kehitysasteessaan ymmärrä sitä mitä minä ymmärrän.
  • Katselen usein huvittuneena, miten muut yrittävät tehdä jotakin ja tiedän, että osaisin itse paremmin.
  • Minusta on kiva kiusoitella ystäviäni heidän herkistä kohdistaan, he reagoivat hauskasti. Esimerkiksi kutitan heitä, vitsailen tai teen jotakin muuta, mistä he ovat sanoneet, etteivät pidä. He vain sanovat.
  • Tunnen energisoituvani riidan jälkeen. Se puhdistaa ilmaa.
  • Tunnen elämänvoimaa silloin, kun minulla on valtaa muihin ihmisiin.
  • Olisin hyvä johtaja, pitäisin asiat hallinnassani ja minun alaisuudessani kaikilla olisi hyvä olla. Välillä johtajan täytyy tehdä mitä johtajan täytyy tehdä, sillä ryhmä on aina yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.
  • Muistan miten hyvin minulla menee vasta, kun näen muiden epäonnistuvan. Se jostain syystä antaa minulle elämänvoimaa.
  • En oikeastaan ole missään hyvä, ellei jossain ole joku huonompi, johon verrata. Eihän kukaan voi olla hyvä, jos ei joku ole huono.
  • Hänellä on inhottava tapa nykiä huuliaan (tai joku muu vastaava) juuri niissä tilanteissa, joissa hänen pitäisi tukea minua. Kaikkihan sen tajuavat, että minulla on tuollainen hankala puoliso/ystävä, eikä kukaan halua enää viettää meidän kanssa aikaansa.
  • Hän osaa kyllä aina pilata kaiken, ei hänestä kukaan muukaan pidä. Teen hänelle palveluksen, kun olen hänen kanssaan, mutta aika paljon joudun kärsimään. Enkä kiitosta saa. 
  • En tajua miksi hänestä alun perin pidin, en ymmärrä ollenkaan. Varmaankin tein sen säälistä, mutta oikeasti otinkin käärmeen syliini. Siinä se kiitos.
  • Hän on paha ihminen ja hän ansaitsi sen.
  • Hän ansaitsee kärsiä. Jos näin ei olisi käynyt, olisin pitänyt itse huolen, että hän kärsii.
  • Nautin, kun näen pahojen ihmisten kärsivän.
  • Pystyisin murskaamaan hänet, jos haluaisin, mutta en tee sitä. Ei hän ole sen arvoinen.
  • Haluan, että minut haastetaan. Kunnioitan kyllä kunnolla älykästä ja vahvaa ihmistä, mutta mitättömiä ovat he, jotka eivät osaa haastaa minua ja alistuvat valtaani.
  • Nämä mitättömät ihmiset eivät ansaitse erityistä kohtelua. Tiedän mikä heille on parasta, ja pidän heistä huolen, mutta kaipaan älykkäämpien ja vahvempien ihmisten seuraa.
  • Minua kyllästyttää joutua pokkuroimaan mitättömille ihmisille, sillä se on vain teeskentelyä, eivätkä he ansaitse sitä. Haluaisin päästä heti puhumaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka päättävät asioista. Joudun kuitenkin välillä pokkuroimaan, koska yhteiskunta nyt vain on sellainen.
  • Vaikka olen kaikkeni antanut ja pitänyt huolen näistä mitättömistä alistujista, he silti löytävät keinon puukottaa minua selkään. Heikot ihmiset tekevät niin, puukottavat ennemmin tai myöhemmin mestariaan selkään, koska he haluavat valtaa ja tietävät, etteivät koskaan voittaisi mestariaan todellisessa kilpailussa. Olen joutunut kokemaan ja kärsimään todella paljon, enemmän kuin kukaan arvaakaan.
  • Hän kerjäsi minua tekemään sen, jotta hän voisi näyttää muille miten hän on uhri ja hän voisi siten saada muiden hyväksynnän. Hän on niin heikko, ettei hän pysty suoraan sanomaan mitä ajattelee, vaan hänen täytyy kieroilla selkäni takana. Nyt kun näytin hänelle, hän ei uskallakaan kertoa kenellekään. Säälittävää.



Neiti Kettu

torstai 28. heinäkuuta 2016

Traumaattinen kiintyminen (traumatic bonding) ja narsismi

Traumaattinen kiintyminen (traumatic bonding) tarkoittaa tilannetta, jossa läheinen ihminen käyttäytyy uhkaavalla tavalla, ja tämä herättää sinussa pelkoa, joka vuorostaan lisää tarvettasi läheisyyteen ja turvan hakemiseen toisesta ihmisestä. Uhkaava käyttäytyminen voi olla psyykkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, esimerkiksi nöyryyttämistä, piikittelyä, sadistisuutta, uhkailua, kiristämistä, jatkuvaa kritisoimista, kolmansiin osapuoliin vertaamista ja niin edelleen. Koska narsistisiin suhteisiin yleensä liittyy eristyneisyys, eli narsisti pikku hiljaa eristää uhrinsa muista ihmisistä, turvaa on pakko hakea narsistista itsestään. Tämä ilmiö toimii kuin liimana, joka takerruttaa uhrin kiinni narsistiin. Ihmisen luontainen tarve kiintymyssuhteeseen ja turvan hakemiseen kiintymyssuhteen kautta aktivoituu voimakkaasti uhkaavissa pelkoa aiheuttavissa tilanteissa, ja tämä lisää kiintymyksen tunteitasi ainoaan saatavilla olevaan hahmoon, narsistiin. Sidosta voimistaa entisestään se, että väkivaltaisten vaiheiden välillä on myös rakastavia vaiheita, joissa hän palvoo ja hoitaa sinua. Kun hän vielä uskottelee sinun olevan se, jolla on asiat huonosti (gaslighting), sinun on vaikea aivan todellisesti ymmärtää tulleesi hyväksikäytetyksi.

Traumaattinen kiintyminen on kiintymyssuhdetraumakokemus, ja sillä on merkitystä myös tulevissa ihmissuhteissa. Mitä merkittävämpi, syvällisempi ja pidempi suhde sinulla on narsistin kanssa ollut (varsinkin, jos kyse on lapsuuden kokemuksista), sitä tärkeämpi sinun on miettiä, miten sinulla on taipumus spontaanisti kiintyä toisiin ihmisiin. Oletko tottunut kiintymään traumaattisen kiintymyksen kautta? Tarvitsetko pelkoa herättäviä tilanteita kiintymyksen laukaisemiseen? Yritätkö tiedostamattasi tai tietoisesti saada uuden kumppanisi tekemään jotakin pelottavaa, koska sen kokeminen liimaa sinut kiinni häneen? Vai pidätkö kenties monia kumppaniehdokkaita liian tylsinä, sellaisina, joiden kanssa ei vain ole sitä jotakin?

Traumaattinen kiintyminen liittyy keskeisesti myös narsistin toimintaan. Narsistilla itselläänkin on hyvin todennäköisesti taustallaan traumaattinen kiintymyskokemus, jota hän haluaa sinun toistavan. Hän haluaa, että sinä olet se paha, joka kohtelee häntä väärin, jotta hän voi jatkaa tuskansa purkamista sinuun. Traumaattisen kiintymisen kokemus on hänelle liian tuskallista käsitellä hänen omana ominaisuutenaan, ja hän haluaakin ulkoistaa sen ympärillä oleviin ihmisiin. Enemmän "overt" -narsisti haukkuu ja solvaa kovaan ääneen ja antaa sinun kuulla huonoutesi. Enemmän "covert" -narsisti taas pyrkii manipuloimaan sinua käyttäytymään ikävästi, jotta hän saa oikeuden syyttää sinua kaikesta, ja koet ehkä itsekin tehneesi väärin ja olevasi syyllinen kaikkeen. Samalla narsisti kuitenkin kaipaa kiintymystä toiseen ihmiseen, vaikka onkin sulkenut tämän tarpeensa visusti usein jopa oman tietoisuutensa ulkopuolelle. Narsisti voikin tarrautua kiinni mielestään ihailtaviin ihmisiin. Yleensä sanotaan, että narsisti hakee tällä pönkitystä omalle mahtavuudelleen, mutta uskon myös, että hän samalla yrittää etsiä tästä ihailtavasta kohteesta sitä turvaa, mikä häneltä puuttuu. Koska narsisti on täydellisyyden tavoittelija, hän uskoo, että ainoastaan täydellisellä tavalla ihailtava kohde voisi hänen tarpeensa täyttää. Narsisti voi todellisuudessa olla hyvinkin riippuvaisesti tarrautunut ihailunsa kohteisiin, mutta peloissaan vaihtaa kohdetta heti, jos tämä näyttää putoavan kohta jalustaltaan pois.



Neiti Kettu

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

"Kiintymyssuhdetrauma sattuu niin paljon, että sitä ei muista"

Lainasin otsikon eräästä Ross Rosenbergin videosta, koko videota en kuitenkaan tähän halua linkittää. Omia lapsuuden muistojani on aina kuvastanut kummallisella tavalla se, etten oikeastaan osaa muistaa paljoa, varsinkaan konkreettisella ja tunteessa sisällä olevalla tavalla. Voin muistaa irrallisia asioita sieltä täältä, jotka eivät ole yhdistyneet kokonaisuudeksi. Minulla kesti monia vuosia edes tajuta, että minua on käytetty hyväksi. Ylläpidin pitkään ihannoitua kuvaa hänen lempeästä ja ystävällisestä luonteestaan, joka teki kaiken vain halutessaan minulle hyvää. Kaikki tunteeni ja muut todisteet siitä, että asiat eivät ehkä olleetkaan näin, tulkitsin omiksi vioikseni. Minä olin aivan liian herkkä, hemmoteltu liian hyvään tottunut kakara, joka ei mitään mistään tiennyt.

Nyt, kun olen alkanut muistamaan tunteitani niin, että pystyn yhdistämään niitä asioihin ja tilanteisiin, huomaan, että nämä tunteet eivät ole mitään mystisiä kadonneita ja tuntemattomia. Ne ovat kulkeneet mukanani koko elämäni. Ne ovat olleet niitä, joilla olen reagoinut erilaisiin asioihin elämässäni ja ruoskinut itseäni siitä, miten sekopäisesti suhtaudun. Olen muistanut ne aina, tuntenut ne aina, eivät ne ole hävinneet mihinkään. Se mikä on ollut hävinnyt, on punainen lanka, kyky yhdistää tunteet ja asiat toisiinsa.

En halua suhtautua liian yksinkertaisesti kokemaani, vaikka vihaakin pitäisi osata tuntea välillä. Pystyn kuitenkin hahmottelemaan sukupolvien ketjun, jossa hän ei ole halunnut olla vanhempiensa kaltainen, uskonkin tähän, osittain hän on välittänyt edelleen lievemmän trauman, mutta trauman yhtäkaikki. Häneen sattuu niin paljon, ettei hän ole koskaan pystynyt ottamaan apua vastaan, ja kiintymyssuhdetrauman paraneminen vaatii sitä, että tunnustaa oman tarvitsevuutensa ja ottaa apua toiselta ihmiseltä vastaan. Ehkä hän tosissaan uskoo haluavansa minulle hyvää heijastaessaan itsensä minuun ja käyttämällä minua sitä kautta omien tarpeidensa täyttämiseen. Joskus vain on todella vaikea nähdä oman itsensä ulkopuolelle.



Neiti Kettu