tiistai 30. elokuuta 2016

Milloin käytös on vahingollisen narsistista ja milloin vain "normaalisti hankalaa"?

Tämä kysymys on ikiklassikko, joka aina tietyin väliajoin nousee takaisin mieleen. Kysymys itsessään on siinä mielessä hieman väärässä, että mikä tahansa käytös voi olla vahingollista, jos henkilö ei suostu sitä itse tiedostamaan, käsittelemään ja muuttumaan. Mitään yksiselitteistä rajaa käytökselle ei voi asettaa, vaan se on enemmän kiinni henkilön kyvystä ja halusta itsetietoisuuteen ja muutokseen. Toisaalta kyse on myös siitä, mitkä omat rajasi ovat. Vaikka henkilö ei olisi narsisti, mutta jos hän ei kykene itseymmärrykseen jossakin sinulle hyvin tärkeässä asiassa, läheinen suhde hänen kanssaan todennäköisesti tulee vahingoittamaan sinua, ellet luovu rajoistasi (joka itsessään on jo vahingollista).

Dana (Thrive after abuse) puhuu videoillaan usein narsistisesta mielestä (mindset) verrattuna tavalliseen mieleen. Tavallisesti ihmiset ovat suuntautuneet yhteistyöhön ja jonkinlaisen yhteisymmärryksen löytämiseen, asioiden selvittämiseen. Narsisti taas on suuntautunut kilpailuun ja siihen, että oli tilanne mikä tahansa, hän on voittaja. Muulla ei ole väliä. Vaikeaksi tunnistamisen kannalta tämä yhtälö menee silloin, kun kilpailumieli suuntautuu tarkoitukseen olla paras äiti tai isä, paras ystävä, paras muiden auttaja tai paras yhteistyön tekijä. Tällöin narsisti toimii monella tapaa kuten hyveelliseltä ja yhteistyökykyiseltä ihmiseltä voi odottaa, ja uhrin on vaikea ymmärtää, miksi hänestä tuntuu pahalta. Kilpailuhengellä on kuitenkin se kääntöpuoli, että jos lapsi, ystävä tai auttamisen kohde ei toimikaan narsistin määrittelemän ennalta suunnitellun käsikirjoituksen mukaan, ei reagoi oikealla tavalla tai ei koekaan narsistia parhaaksi pyhimykseksi, homma ei enää etenekään mukavasti. Lapsessa, ystävässä tai auttamisen kohteessa täytyy tällöin olla jotain vikaa, koska hän ei todista narsistin paremmuutta, vaikka tämä on tehnyt kaikkensa, vaikka mitä, ja vielä vähän enemmänkin. Toisella ihmisellä ei siten ole oikeutta omiin tunteisiinsa, hänellä ei ole oikeutta kokea huonoa oloa silloin, jos narsisti on tehnyt kaiken keksimänsä tämän olon parantamiseksi.

Kilpailumieltä voi ymmärtää miettimällä itsensä narsistin lapseksi. Narsistille ei ole olemassa muuta kuin joko tai, jolloin lapsen on hyväksyntää saadakseen oltava paras tai hän ei ole mitään (lopultahan ne huomion rippeet sen parhaudenkin ansiosta ovat aika niukkoja, mikä sysää tavoittelemaan jotakin utopistista parhautta, jota ei ole edes mahdollista saavuttaa). Tämä kilpailumieli on siksi sellainen asia, joka hyvin helposti jää jollain tasolla alitajuntaan narsistien lapsille, vaikkei sitä toteuttaisikaan omassa elämässään kaikkein rajuimmalla tavalla. Se on jotakin, mitä täytyy oikein kunnolla miettiä itsessään, se on jossain piilossa. Jälleen, jos pelkäät olevasi sittenkin itse se narsisti, niin todennäköisyys on sitä pienempi, mitä enemmän tosissasi haluat käsitellä omia ongelmiasi. Voi olla, että sinuun on tarttunut narsistisia piirteitä (hyvin todennäköistä), mutta niistä ei tule ongelmaa, jos olet valmis itseymmärrykseen ja muutokseen. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja oma kasvuympäristömme joka tapauksessa vaikuttaa meihin jollain tapaa. Se ei kuitenkaan tuomitse meitä lopullisesti mihinkään.



Neiti Kettu

maanantai 29. elokuuta 2016

Olenko narsisti - checklist

On hyvin todennäköistä, että irtautuessasi narsistista (tai jo sitä ennen) narsisti syyttää sinua narsistiksi (tai jollain muulla vastaavalla asialla). Kun alat tarkastelemaan itseäsi, löydät itsestäsi piirteitä, jotka sopivat narsismiin. Piirteitä, jotka tulevat ehkä raadollisina esiin suuttuessasi, tai piirteitä, joita olet pitkän suhteen aikana narsistin kanssa oppinut pitämään normaalina, ja jotka ovat jossain määrin tarttuneet sinuunkin. Tämä on suurin mielenvääristys, jonka tulet kohtaamaan, ja joka sinun pitää itsesi kanssa selvittää. Jos päädyt syyllistämään itsesi narsistiksi, irtautumisesi ja oman itsesi löytäminen vaikeutuu. Se ei vielä tee sinua narsistiksi, että hän sanoo niin, siinä on sana sanaa vastaan. Se ei vielä tee sinua narsistiksi, että suuttuessasi olet ilkeä, silloin menetät hetkellisesti käsityskykysi. Sekään ei vielä tee sinua narsistiksi, että sinuun on tarttunut narsistisia tapoja toimia, siinä olet vain ollut vaikutuksille altis. Mutta näistä huolimatta, sinulla voi olla narsistisia piirteitä, joita sinun pitäisi itsesi kanssa käsitellä. Avoimesti, ymmärtäen, syyllistämättä ja haluten luoda itsellesi ja läheisillesi parempaa tulevaisuutta. Se ei ole niin helppoa, jos vierellä on narsisti, jolle kaikki on aina vain joko tai, ei mitään siltä väliltä.

Listaan tähän kohtia, joiden avulla voit tarkastella, kuinka lähellä narsismia olet. Lista on itsetekemäni, ei siis mitenkään virallispätevä, mutta se toivottavasti auttaa sinua ymmärtämään missä kohdin et ole narsisti (vaikka hän sanoisi mitä) ja missä kohdin sitä on ehkä tarttunut sinuun. Jotkut noista kohdista voivat sopia sinuun, jos ajattelet niiden kohdalla narsistia, mutta mieti kohtia ensisijaisesti siten miten yleensä useissa erilaisissa ihmissuhteissa ja tilanteissa koet. Varsinkin jos sama teema toistuu erityyppisissä paikoissa (koti, ystävät, työ, harrastukset jne.), asiassa voi olla jotakin mietittävää. Alussa olevat väittämät ovat lievempiä ja lopussa ne muuttuvat rankemmiksi.


  • Jos olen iloinen, minua ärsyttää, jos kumppanini/ystäväni ei ole myös iloinen ja lähde mukaan sinne minne haluan. Jos minulla oli huono päivä, minua ärsyttää, jos kumppanini/ystäväni iloitsee illalla jotakin omaa asiaansa.
  • Hän ei tunnu tajuavan mitään, ja haluaisin näpäyttää häntä siitä. Haluaisin saada hänet tajuamaan miten typerä/idiootti/kusipää hän on.
  • En tajua miksi hän ei vain voi tehdä miten sanoin, koska se on hänelle niin paljon parempi vaihtoehto!
  • En ymmärrä, miksi minun pitää mielistellä muita, jotta minua kuunneltaisiin. Mikseivät ihmiset vain voi ymmärtää, että asia on näin. Se olisi heillekin parhaaksi.
  • Muut ihmiset eivät vielä tässä ulottuvuudessa/ajassa/kehitysasteessaan ymmärrä sitä mitä minä ymmärrän.
  • Katselen usein huvittuneena, miten muut yrittävät tehdä jotakin ja tiedän, että osaisin itse paremmin.
  • Minusta on kiva kiusoitella ystäviäni heidän herkistä kohdistaan, he reagoivat hauskasti. Esimerkiksi kutitan heitä, vitsailen tai teen jotakin muuta, mistä he ovat sanoneet, etteivät pidä. He vain sanovat.
  • Tunnen energisoituvani riidan jälkeen. Se puhdistaa ilmaa.
  • Tunnen elämänvoimaa silloin, kun minulla on valtaa muihin ihmisiin.
  • Olisin hyvä johtaja, pitäisin asiat hallinnassani ja minun alaisuudessani kaikilla olisi hyvä olla. Välillä johtajan täytyy tehdä mitä johtajan täytyy tehdä, sillä ryhmä on aina yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.
  • Muistan miten hyvin minulla menee vasta, kun näen muiden epäonnistuvan. Se jostain syystä antaa minulle elämänvoimaa.
  • En oikeastaan ole missään hyvä, ellei jossain ole joku huonompi, johon verrata. Eihän kukaan voi olla hyvä, jos ei joku ole huono.
  • Hänellä on inhottava tapa nykiä huuliaan (tai joku muu vastaava) juuri niissä tilanteissa, joissa hänen pitäisi tukea minua. Kaikkihan sen tajuavat, että minulla on tuollainen hankala puoliso/ystävä, eikä kukaan halua enää viettää meidän kanssa aikaansa.
  • Hän osaa kyllä aina pilata kaiken, ei hänestä kukaan muukaan pidä. Teen hänelle palveluksen, kun olen hänen kanssaan, mutta aika paljon joudun kärsimään. Enkä kiitosta saa. 
  • En tajua miksi hänestä alun perin pidin, en ymmärrä ollenkaan. Varmaankin tein sen säälistä, mutta oikeasti otinkin käärmeen syliini. Siinä se kiitos.
  • Hän on paha ihminen ja hän ansaitsi sen.
  • Hän ansaitsee kärsiä. Jos näin ei olisi käynyt, olisin pitänyt itse huolen, että hän kärsii.
  • Nautin, kun näen pahojen ihmisten kärsivän.
  • Pystyisin murskaamaan hänet, jos haluaisin, mutta en tee sitä. Ei hän ole sen arvoinen.
  • Haluan, että minut haastetaan. Kunnioitan kyllä kunnolla älykästä ja vahvaa ihmistä, mutta mitättömiä ovat he, jotka eivät osaa haastaa minua ja alistuvat valtaani.
  • Nämä mitättömät ihmiset eivät ansaitse erityistä kohtelua. Tiedän mikä heille on parasta, ja pidän heistä huolen, mutta kaipaan älykkäämpien ja vahvempien ihmisten seuraa.
  • Minua kyllästyttää joutua pokkuroimaan mitättömille ihmisille, sillä se on vain teeskentelyä, eivätkä he ansaitse sitä. Haluaisin päästä heti puhumaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka päättävät asioista. Joudun kuitenkin välillä pokkuroimaan, koska yhteiskunta nyt vain on sellainen.
  • Vaikka olen kaikkeni antanut ja pitänyt huolen näistä mitättömistä alistujista, he silti löytävät keinon puukottaa minua selkään. Heikot ihmiset tekevät niin, puukottavat ennemmin tai myöhemmin mestariaan selkään, koska he haluavat valtaa ja tietävät, etteivät koskaan voittaisi mestariaan todellisessa kilpailussa. Olen joutunut kokemaan ja kärsimään todella paljon, enemmän kuin kukaan arvaakaan.
  • Hän kerjäsi minua tekemään sen, jotta hän voisi näyttää muille miten hän on uhri ja hän voisi siten saada muiden hyväksynnän. Hän on niin heikko, ettei hän pysty suoraan sanomaan mitä ajattelee, vaan hänen täytyy kieroilla selkäni takana. Nyt kun näytin hänelle, hän ei uskallakaan kertoa kenellekään. Säälittävää.



Neiti Kettu

torstai 28. heinäkuuta 2016

Traumaattinen kiintyminen (traumatic bonding) ja narsismi

Traumaattinen kiintyminen (traumatic bonding) tarkoittaa tilannetta, jossa läheinen ihminen käyttäytyy uhkaavalla tavalla, ja tämä herättää sinussa pelkoa, joka vuorostaan lisää tarvettasi läheisyyteen ja turvan hakemiseen toisesta ihmisestä. Uhkaava käyttäytyminen voi olla psyykkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, esimerkiksi nöyryyttämistä, piikittelyä, sadistisuutta, uhkailua, kiristämistä, jatkuvaa kritisoimista, kolmansiin osapuoliin vertaamista ja niin edelleen. Koska narsistisiin suhteisiin yleensä liittyy eristyneisyys, eli narsisti pikku hiljaa eristää uhrinsa muista ihmisistä, turvaa on pakko hakea narsistista itsestään. Tämä ilmiö toimii kuin liimana, joka takerruttaa uhrin kiinni narsistiin. Ihmisen luontainen tarve kiintymyssuhteeseen ja turvan hakemiseen kiintymyssuhteen kautta aktivoituu voimakkaasti uhkaavissa pelkoa aiheuttavissa tilanteissa, ja tämä lisää kiintymyksen tunteitasi ainoaan saatavilla olevaan hahmoon, narsistiin. Sidosta voimistaa entisestään se, että väkivaltaisten vaiheiden välillä on myös rakastavia vaiheita, joissa hän palvoo ja hoitaa sinua. Kun hän vielä uskottelee sinun olevan se, jolla on asiat huonosti (gaslighting), sinun on vaikea aivan todellisesti ymmärtää tulleesi hyväksikäytetyksi.

Traumaattinen kiintyminen on kiintymyssuhdetraumakokemus, ja sillä on merkitystä myös tulevissa ihmissuhteissa. Mitä merkittävämpi, syvällisempi ja pidempi suhde sinulla on narsistin kanssa ollut (varsinkin, jos kyse on lapsuuden kokemuksista), sitä tärkeämpi sinun on miettiä, miten sinulla on taipumus spontaanisti kiintyä toisiin ihmisiin. Oletko tottunut kiintymään traumaattisen kiintymyksen kautta? Tarvitsetko pelkoa herättäviä tilanteita kiintymyksen laukaisemiseen? Yritätkö tiedostamattasi tai tietoisesti saada uuden kumppanisi tekemään jotakin pelottavaa, koska sen kokeminen liimaa sinut kiinni häneen? Vai pidätkö kenties monia kumppaniehdokkaita liian tylsinä, sellaisina, joiden kanssa ei vain ole sitä jotakin?

Traumaattinen kiintyminen liittyy keskeisesti myös narsistin toimintaan. Narsistilla itselläänkin on hyvin todennäköisesti taustallaan traumaattinen kiintymyskokemus, jota hän haluaa sinun toistavan. Hän haluaa, että sinä olet se paha, joka kohtelee häntä väärin, jotta hän voi jatkaa tuskansa purkamista sinuun. Traumaattisen kiintymisen kokemus on hänelle liian tuskallista käsitellä hänen omana ominaisuutenaan, ja hän haluaakin ulkoistaa sen ympärillä oleviin ihmisiin. Enemmän "overt" -narsisti haukkuu ja solvaa kovaan ääneen ja antaa sinun kuulla huonoutesi. Enemmän "covert" -narsisti taas pyrkii manipuloimaan sinua käyttäytymään ikävästi, jotta hän saa oikeuden syyttää sinua kaikesta, ja koet ehkä itsekin tehneesi väärin ja olevasi syyllinen kaikkeen. Samalla narsisti kuitenkin kaipaa kiintymystä toiseen ihmiseen, vaikka onkin sulkenut tämän tarpeensa visusti usein jopa oman tietoisuutensa ulkopuolelle. Narsisti voikin tarrautua kiinni mielestään ihailtaviin ihmisiin. Yleensä sanotaan, että narsisti hakee tällä pönkitystä omalle mahtavuudelleen, mutta uskon myös, että hän samalla yrittää etsiä tästä ihailtavasta kohteesta sitä turvaa, mikä häneltä puuttuu. Koska narsisti on täydellisyyden tavoittelija, hän uskoo, että ainoastaan täydellisellä tavalla ihailtava kohde voisi hänen tarpeensa täyttää. Narsisti voi todellisuudessa olla hyvinkin riippuvaisesti tarrautunut ihailunsa kohteisiin, mutta peloissaan vaihtaa kohdetta heti, jos tämä näyttää putoavan kohta jalustaltaan pois.



Neiti Kettu

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

"Kiintymyssuhdetrauma sattuu niin paljon, että sitä ei muista"

Lainasin otsikon eräästä Ross Rosenbergin videosta, koko videota en kuitenkaan tähän halua linkittää. Omia lapsuuden muistojani on aina kuvastanut kummallisella tavalla se, etten oikeastaan osaa muistaa paljoa, varsinkaan konkreettisella ja tunteessa sisällä olevalla tavalla. Voin muistaa irrallisia asioita sieltä täältä, jotka eivät ole yhdistyneet kokonaisuudeksi. Minulla kesti monia vuosia edes tajuta, että minua on käytetty hyväksi. Ylläpidin pitkään ihannoitua kuvaa hänen lempeästä ja ystävällisestä luonteestaan, joka teki kaiken vain halutessaan minulle hyvää. Kaikki tunteeni ja muut todisteet siitä, että asiat eivät ehkä olleetkaan näin, tulkitsin omiksi vioikseni. Minä olin aivan liian herkkä, hemmoteltu liian hyvään tottunut kakara, joka ei mitään mistään tiennyt.

Nyt, kun olen alkanut muistamaan tunteitani niin, että pystyn yhdistämään niitä asioihin ja tilanteisiin, huomaan, että nämä tunteet eivät ole mitään mystisiä kadonneita ja tuntemattomia. Ne ovat kulkeneet mukanani koko elämäni. Ne ovat olleet niitä, joilla olen reagoinut erilaisiin asioihin elämässäni ja ruoskinut itseäni siitä, miten sekopäisesti suhtaudun. Olen muistanut ne aina, tuntenut ne aina, eivät ne ole hävinneet mihinkään. Se mikä on ollut hävinnyt, on punainen lanka, kyky yhdistää tunteet ja asiat toisiinsa.

En halua suhtautua liian yksinkertaisesti kokemaani, vaikka vihaakin pitäisi osata tuntea välillä. Pystyn kuitenkin hahmottelemaan sukupolvien ketjun, jossa hän ei ole halunnut olla vanhempiensa kaltainen, uskonkin tähän, osittain hän on välittänyt edelleen lievemmän trauman, mutta trauman yhtäkaikki. Häneen sattuu niin paljon, ettei hän ole koskaan pystynyt ottamaan apua vastaan, ja kiintymyssuhdetrauman paraneminen vaatii sitä, että tunnustaa oman tarvitsevuutensa ja ottaa apua toiselta ihmiseltä vastaan. Ehkä hän tosissaan uskoo haluavansa minulle hyvää heijastaessaan itsensä minuun ja käyttämällä minua sitä kautta omien tarpeidensa täyttämiseen. Joskus vain on todella vaikea nähdä oman itsensä ulkopuolelle.



Neiti Kettu

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kiintymyssuhdetrauma ja flashbackit

Aihetta selaillessa ja youtube-videoita katsoessa törmää väistämättä jossain vaiheessa kiintymyssuhdetraumaan (attachment trauma). Kiintymyssuhdetrauma liittyy narsismiin keskeisellä tavalla. Sen lisäksi, että läheinen narsistinen ihmissuhde aiheuttaa uhrilleen kiintymyssuhdetrauman, se on myös B-ryhmään kuuluvien persoonallisuushäiriöiden (rajatila, epäsosiaalinen, huomionhakuinen, narsistinen) keskeisimpiä taustatekijöitä. (Välihuomautuksena, että puhtaalla psykopatialla on synnynnäistä biologista perustaa verrattuna persoonallisuushäiriöihin, jotka ovat seurausta traumasta, tämä on hyvä erottaa!)

Kiintymyssuhdetraumasta ei kuitenkaan väistämättä seuraa persoonallisuushäiriö, suurin osa trauman kokeneista kärsii muista psyykkisistä sairauksista kuten masennuksesta, ahdistuksesta tai skitsofreniasta, muttei persoonallisuushäiriöstä. Persoonallisuushäiriön kehittyminen liittyy yleensä varhain lapsuudessa alkaneeseen systemaattiseen lapsen omien tunteidensa tunnistamisen kyvyn vääristämiseen, todellisten ongelmien pitämiseen normaalina elämänä ja/tai vanhemman omien tunteiden omaksuttamiseen lapsen kokemusmaailmaksi. Tämä voi kuulostaa pelottavalta meistä, joiden narsistinen läheinen on vanhempi, sillä juuri tätä olemme joutuneet kokemaan. Ehkä voimmekin tunnistaa itsessämme rajatilapersoonallisuudelle tyypillisiä piirteitä, tai ehkä väistämättä pelkästään kiintymyssuhdetrauman kautta reagoimme asioihin herkästi. Toinen youtube-videoissa vilisevä termi onkin CPTSD, eli kompleksinen trauma, vastine posttraumaattiselle stressioireyhtymälle. Voi olla, että käyttäytymisemme on enemmän CPTSD:tä kuin rajatilapersoonallisuutta, tai voi olla, että nämä kaksi asiaa ovat jollain tavalla limittyneitä, ehkä CPTSD on esiaste rajatilapersoonallisuudelle. Persoonallisuushäiriöasteista rajatilaoireilua kuvaa kuitenkin syvä vaikeus ymmärtää mitä toinen ihminen tarkoittaa ja merkittävän impulsiivinen tapa ratkaista ihmissuhteiden ongelmia, CPTSD:een sen sijaan liittyvät hetkelliset traumatriggerit ja flashbackit.

Kiintymyssuhdetrauman, kuten minkä tahansa muunkin trauman, seurauksena kokee mieleentunkeutuvia muistoja, jotka laukaisevat flashbackeja. Jokin traumasta muistuttava piirre vuorovaikutuksellisessa tilanteessa laukaisee flashbackin, jolloin tilanteen läpiskannauskyky heikkenee ja alkaa reagoida niin kuin olisi uudelleen hyväksikäyttötilanteessa. Flashbackit ovat hyvin hämmentäviä, koska on hyvin vaikea tietää onko oikeasti vaarassa vai ei. Pelkkä tunteen tukahduttaminen ja sen runnominen ajatteluun, että ylireagoi, jättää huomiotta omat sisäiset varoitusmerkit. Trauman kokeneet ovatkin alttiimpia toistamaan traumaa elämässään uudelleen, yhdeltä osin ehkä juuri siksi, että he sulkevat varoitusviestinsä pois mielestään.

Flashbackeja ei siten kannata vain yrittää himmentää pois aiheuttamalla samalla sen, että ajautuu pois kosketuksista omiin tunteisiinsa. Mitä kauempana on omista tunteistaan, sitä vaikeampi mieleen tunkeutuvia kipeitä muistoja/tunteita (aina muistot eivät ole selkeästi muistoja, vaan voit kokea niiden heränneen kyseisessä nykyhetken tilanteessa=juurikin flashback) on hallita, ja sitä suuremmalla todennäköisyydellä ajautuu toistamaan traumaansa uudelleen ja uudelleen. Jos et halua käydä terapiassa (jota suosittelen suuresti), opettele esimerkiksi mindfullnessia tai muita rentoutumistekniikoita, joiden avulla voit ehkä helpommin tosissasi miettiä sitä tunnetta, mikä sinussa herää, pakenemisen ja pakokauhuisen tunteesta eroon pääsemisen sijaan. Se ei ole mitenkään helppoa, flashbackit ovat hyvin aidon tuntuisia, ja voit tosissasi esimerkiksi pitää narsistina sellaistakin henkilöä, joka vain laukaisi sinussa muiston. Mutta jos et pysty kohtaamaan sitä kipeää tunnetta, et myöskään pysty saamaan selville, oletko todella vaarassa vai et, ja ainut keino selvitäksesi on tehdä jotakin impulsiivista tilanteen ratkaisemiseksi. Tämä ei luonnollisestikaan poista pahaa oloasi.

Kiintymyssuhdetrauman kokeneille pelkkä oivallus omien ajatusmalliensa virheellisyydestä tai menneisyytensä yhteydestä nykyiseen käyttäytymiseensä ei riitä. Vaikka koenkin oivallukset menneisyyden yhteyksistä todella helpottaviksi ja vyyhtejä avaaviksi, ne eivät yksinään riitä. Samoin self-help -oppaiden läpi kahlaaminen voi olla mieltä avartavaa ja mielenkiintoista, mutta pelkkä tieto siitä, että nyt ylireagoin, ei kuitenkaan poista sitä tunnetta! Nämä oivallukset eivät nimittäin anna kykyä kohdata ja käsitellä hyvin kipeitä tunteita. Nämä tunteet on välttämätöntä kohdata, tuntea todellisina läpi uudelleen, tavoitteena se, että jonain päivänä juuri näiden voimakkaiden tunteiden seassa pystyy ymmärrettävästi elämäntarinanaan kertomaan jolle kulle valitulle ihmiselle, mitä on joskus kokenut ja miltä se on tuntunut. Koska kun sen pystyy sanomaan ymmärrettävästi toiselle, on sen tällöin oppinut myös itse ymmärtämään.

Mistä kiintymyssuhdetrauma sitten syntyy? Selkein syntytekijä on suhde omiin vanhempiinsa, sillä lapsi on väistämättä riippuvainen hoitajistaan. Kuitenkin myös aikuisena voi olla erityisen riippuvainen jostakusta läheisestä ihmisestä (ja sellaiseen tilanteeseen narsisti uhrinsa haluaakin viedä). Läheisessä ihmissuhteessa, josta ei riippuvuuden takia voi lähteä pois, toteutunut fyysinen ja/tai seksuaalinen väkivalta, emotionaalinen ja/tai psykologinen hyväksikäyttö ja/tai fyysinen ja/tai emotionaalinen huomiotta jättäminen jättävät jälkeensä pelon läheisyyttä ja riippuvuutta kohtaan. Ironisella tavalla kiintymyssuhdetrauman paraneminen vaatii turvallista kiintymyssuhdetta, mutta trauman seurauksena on hyvin vaikea muodostaa turvallisia ihmissuhteita.

Kirjoitukseni alkaa paisua pitkäksi, joten jätän tämän tällä kertaa tähän. Mikäli sinulle jäi jotakin mietityttämään kiintymyssuhteista yleensä, traumasta tai muusta tähän liittyvästä, kysy toki. Kirjoittelen aiheesta mielelläni vielä lisää, kun ehdin, varsinkin traumaattinen kiintyminen (trauma bonding) jäi tässä vielä käsittelemättä.




Neiti Kettu