Tervetuloa Ketunhäntä kainalossa -blogiin! Blogin tarkoitus on käsitellä narsismia ja psykopatiaa uhrin ja selviytyjän kannalta olennaisella tavalla. Tämän kaltaiseen manipulointisuhteeseen joutuminen on yleensä todellisuutta vääristävä ja itseluottamusta murentava kokemus. Vaikka tällä hetkellä kaikki tuntuisi sumuiselta, et kuitenkaan ole hullu, eikä hyväksikäytetyksi tuleminen ole sinun syytäsi! Saman kokeneita on enemmän kuin uskotkaan. Tästä on mahdollisuus selviytyä ja päästä eteenpäin! Skrollaa sivu alas, niin löydät lisää sisältöä.

torstai 22. helmikuuta 2018

Rethinking Narcissism: Narsismin kirjo (epäterve, terve, puuttuva) ja muodot

Olen lukenut kirjaa Rethinking Narcissism - The secret to recognizing and coping with narcissists (Craig Malkin), ja tämä kirja selventää mielestäni todella hyvin lievemmän pään narsistisuutta, narsismin olemusta yleensä ja sitä, miten olennaisen tärkeää "terve narsismi" on. Terve narsismi on hankala käsite, sillä olen itse tottunut liittämään sanan "narsismi" vain epäterveeseen ja haitalliseen narsismiin. Malkin esittelee asian kuitenkin niin selkeästi, että terve narsismi kuulostaa hyvin informatiiviselta termiltä.

Malkin määrittelee narsismin "tarpeeksi kokea itsensä erityiseksi ja muita paremmaksi". Hän esittelee, miten tämä uskomus joustavana kuvaa tervettä narsismia. Joustava "positiivinen vääristymä", jossa ihmiset yleensä ajattelevat olevansa noin keskivertoa parempia ihmisiä, auttaa meitä kokemaan itsemme elinvoimaisiksi ja siten kykenemme myös auttamaan ja rakastamaan muita ympärillämme paremmin. Epätervettä narsismia kuvaa pakonomainen tarve olla muita parempi, jolloin rakkautta muita kohtaan ei enää riitä, vaan muiden on oltava huonompia, jotta narsisti itse voisi hyvin.

Malkin esittää narsismin kirjassaan janan (tai kirjon) avulla. Tämä jana on mielenkiintoinen siitä, että se jakautuu terveen narsismin puutteisiin (jota Malkin kutsuu kirjassaan "kaiuksi" - ihmiseksi, jolla ei ole omaa ääntä), terveeseen narsismiin ja epäterveeseen narsismiin. Terveen narsismin puutteesta tai "kaikuilusta" voi löytää yhteyksiä läheisriippuvuuden käsitteeseen (ks. Teoreettisesti: Narsismi, epävakaa/rajatila ja läheisriippuvuus eriteltynä), johon liittyy omien tarpeidensa toissijaiseksi asettaminen ja toisen ihmisen keskipisteeksi asettaminen.

Sijoittuminen janalla ei ole täysin pysyvää, vaan esimerkiksi elämäntilanteet, vireystaso ja muut kokemukset liikuttelevat meitä janalla muutaman askeleen eri suuntiin. Esimerkiksi hankalien kokemusten jälkeen tai sairaana ollessamme voimme odottaa (ja ansaitakin) muilta enemmän erityiskohtelua, kuin mitä hyvin voidessamme odottaisimme. Suuremmat kuin muutaman askeleen muutokset janalla ovat harvinaisempia, mutta mahdollisia suurien elämäntapahtumien aikana. Narsismi voi liittyä myös joihinkin kehitysvaiheisiin, esimerkiksi teini-iässä oman erityisyyden kokeminen kuuluu luonnolliseen kehitykseen.

0 - 1 janalla kuvaavat äärimmäistä tarvetta olla ei-erityinen, täysin tavallinen. Tämä tarkoittaa sitä, että janalla alkupäässä päässä oleva "kaiku-ihminen" ei pysty ottamaan apua, sympatiaa tai huolenpitoa vastaan. Avun vastaanottaminen tarkoittaisi, että hän jollain tapaa ansaitsisi enemmän kuin tavallinen harmaa massa. Hän ei halua millään tavalla kokea itseään erityiseksi, sillä pelkää tällöin olevansa itsekäs ja joutuvansa siten johonkin pahaan. Kaiku-ihmiset uskovat, että "ylhäällä sojottava kynsi tulee painetuksi alas". He aktiivisesti kieltäytyvät ja työntävät pois apua tarjoavia ihmisiä sanoen "älä vaivaannu, ei minun takiani tarvitse", vaikka olisivat esimerkiksi sairaana ja siten ansaitsisivat apua. Tätä ei pidä sekoittaa kovaääniseen marttyyriuteen, jonka tarkoituksena on hakea huomiota. Kaiku-ihmiset eivät missään nimessä halua huomiota, edes omalle uhrautuvuudelleen. Samalla he kuitenkin ovat myös itse sokeita omille tarpeilleen, ja siten suuressa riskissä uupua. He voivat satunnaisesti sietää huomiota esimerkiksi syntymäpäivinään, mutta kokevat olonsa epämukavaksi. Kaiku-ihmisen läheiset kokevat usein tulevansa torjutuksi, sillä kaiku-ihminen ei ota vastaan heidän tarjoamaansa hellyyttä ja huolenpitoa, mikä haittaa suhteen vastavuoroiseksi kokemista.

2 - 3 janalla kuvaavat tavaksi juurtunutta "kaikuilua". Täällä hieman edempänä janalla olevat kaiku-ihmiset voivat salaa nauttia huomiosta ja unelmoida omasta erityisyydestään. He eivät kuitenkaan halua näyttää tätä ulospäin. He pelkäävät, että jos he päästäisivät nämä unelmansa esille, he olisivat narsisteja. Janalla 0 - 3 kohdalle osuvien ihmisten seurassa tuntuu usein siltä, että sinä tarvitset heitä enemmän kuin he sinua, sillä he pyrkivät olemaan tarvitsematta mitään. Samalla koska he eivät halua itse loistaa, myöskään heidän läheisensä ei pääse olemaan iloinen ja loistamaan heidän kanssaan. Esimerkiksi yllätysjuhlia suunnitelleet läheiset nauttivat yhtä paljon, kun juhlien sankari ottaa juhlinnan vastaan ja asettuu hetkeksi huomion keskelle. Tämänkaltaista jakamista kaiku-ihmiset välttelevät.

4 - 6 janalla kuvaavat tervettä narsismia, jossa henkilö pystyy nauttimaan omasta erityisyydestään, mutta pystyy myös asettamaan sen syrjään muiden tarvitessa häntä enemmän. He pyrkivät kohti omia tavoitteitaan ja ottavat joskus enemmän aikaa itselleen, mutta ovat käytettävissä ja tukena silloin, kun muut tarvitsevat heitä. Terveesti narsistiset henkilöt ovat janalla joustavia, ja pystyvät tarpeen mukaan ottamaan ja antamaan. Kyky nauttia omasta erityisyydestä auttaa heitä jakamaan tätä säteilyä myös muille. Koska he ovat itsevarmoja mutta myös lämpimiä, he lähestyvät muita avoimesti ja antavat heillekin mahdollisuuden loistaa. He kokevat olevansa fiksuja ja kykeneviä ihmisiä, ja kannustavat myös muita löytämään omat vahvuutensa.

7 - 8 janalla kuvaavat tapanarsismia, eli turvautumista itsensä erityiseksi ja muita paremmaksi kokemisen tunteeseen. Nämä ihmiset turvautuvat vaikeuksien ja epämiellyttävien tunteiden kohdatessa mielikuviin itsestään erityisenä ja erityskohtelua ansaitsevana. Tavoitellessaan omia tarpeitaan he voivat jättää muut ihmiset täysin huomiotta. Heillä on kuitenkin satunnaisesti kykyä huomata puutteensa ja he kykenevät osoittamaan myös aitoa inhimillistä ymmärtämistä muita kohtaan. He eivät myöskään välttämättä koko aikaa tarvitse kokemusta omasta erityisyydestään, vaan he pystyvät keskittymään myös muuhun silloin, kun heillä on hyvä olla. Vaikeuksia kohdatessaan he kuitenkin sulkeutuvat herkästi omaan paremmuuteensa ja pyrkivät ratkaisemaan ongelmansa painamalla muita ihmisiä alas tai vaatimalla ansaitsevansa enemmän.

9 - 10 janalla kuvaavat patologista narsismia, jossa tarve tuntea itsensä erityiseksi ja muita paremmaksi on muodostunut joustamattomaksi riippuvuudeksi. Tänne kohtaan janalle sijoittuvien henkilöiden mielikuvat omasta paremmuudestaan voivat kohota harhaisiin mittasuhteisiin, niissä ei välttämättä ole edes mitään järkeä. Nämä henkilöt ovat täysin keskittyneitä omiin tunteisiinsa niin, etteivät he huomaa muiden ihmisten tunteita ollenkaan. Heille muut ihmiset ovat heidän tarpeitaan varten, joko hyödykkeitä, tai jatkeita, joiden avulla voi itse saada kokea itsensä erityiseksi ja loistaa. He myös suuttuvat ja loukkaantuvat herkästi, jos muut ihmiset eivät toimi, ajattele ja tunne niin kuin he haluaisivat. He kokevat tulevansa petetyksi, jos maailma ei noudata heidän suunnittelemaansa käsikirjoitusta. Äärimmässä päässä janalla olevat henkilöt ovat myös sokeita omalle narsistisuudelleen tai ovat välinpitämättömiä sen aiheuttamista seurauksista. He voivat kehua mielellään, miten hyvin he osaavat ottaa muut huomioon ja miten hienosti he osaavat jakaa omia haavoittuvuuksiaan muiden kanssa, vaikka käyttäytyisivät täysin päinvastaisesti.

Kirjon janasta tekee se, että näitä kolmea ulottuvuutta (narsismin puutteet, terve narsismi ja epäterve narsismi) voidaan mitata erillään samanaikaisesti. Tästä seuraa mielenkiintoinen tapa hahmottaa erilaisia narsismin muotoja, joita Malkin esittelee kolme. Käytännössä narsistit voivat olla sekoituksia näistä kolmesta, ainakin ääripäässä janalla olevan narsistit pyrkivät käyttämään kaikki mahdolliset keinot oman paremmuutensa varmistamiseksi, jolloin he voivat olla kaikkia näitä kolmea.

Julki/overt/paksunahkainen narsisti. Julkinarsismi on perinteisin ja tunnetuin narsismin muoto. He ovat äänekkäitä, turhamaisia, omaa paremmuuttaa esille tuovia ihmisiä, jotka näyttelevät omaisuuttaan, statustaan tai muulla tavalla pyrkivät huomion keskipisteeksi. He haluavat olla parhaita alallaan, ja oikeastaan ihan kaikessa. Julkinarsismiin liittyy korkea epäterveen narsismin aste ja matala narsismin puutteiden aste. Riippuen henkilöstä he voivat maalata itsensä terveen narsismin mittarilla loistavaksi, tai äärimmät narsistit voivat ylenkatsoa tätäkin asteikkoa ja arvioida sen alhaiseksi. Julkinarsismin on todettu olevan yleisempää miehillä, ja tyypillistä länsimaiselle kulttuurille.

Piilo/covert/haavoittunut/ohutnahkainen narsisti. Piilonarsismi määrittyy näillä kolmella ulottuvuudella niin, että sekä narsismin puutteet että epäterve narsismi ovat korkealla tasolla. Tämä näkyy kahden ulottuvuuden välillä seilaavana "olen niin huono" + "olen parempi kuin muut" = "olen väärinymmärretty!" -yhtälönä. Piilonarsistit kammoavat kritiikkiä, mikä voi näyttäytyä ihmispelkona, huomion välttämisenä tai herkkänä reagoimisena asioihin, mutta he eivät koe sisällään olevansa vähempiarvoisia. He kokevat omaavansa erityisiä ja tunnustamattomia kykyjä ja ominaisuuksia, määrittelevät ymmärtävänsä maailmaa muita paremmin ja kokevat olevansa erilaisia kuin muut. Piilonarsismi voi juontua luonnollisesti vetäytyvämmästä temperamentista, tai he voivat päätyä ulottuvuuksien vaihteluun toistuvien pettymysten ja epäonnistumisten kautta. Piilonarsistin narsismi ei näy päällepäin, mutta hän turvautuu omaan paremmuuteensa aivan samalla tavalla kuin julkinarsisti. Läheiset havaitsevat hänen narsisminsa paremmin kuin vähemmän tekemisissä olevat tutut, jotka eivät välttämättä huomaa sitä ollenkaan. Piilonarsismin on todettu olevan yhtä yleistä miehillä ja naisilla.

Yhteisöllinen narsisti. Yhteisöllinen narsisti pyrkii tuntemaan olonsa erityiseksi ja muita paremmaksi olemalla avulias, maailman paras kuuntelija ja kaikkein epäitsekkäin ihminen. Hän on ihminen, joka loukkaantuu silloin, kun turvaudutkin johonkuhun toiseen, tai et suostu ottamaan hänen apuaan vastaan ja heijastamaan hänelle takaisin erityisen avuliasta minäkuvaa, jonka hän haluaa peilistä nähdä. Hänen seurassaan sinusta jollain tapaa tuntuu, että tehtäväsi on ylläpitää hänen identiteettiään, vaikka hän tekisikin avuliaita tekoja. Hän tuo esille omia ansioitaan ja hyväntekeväistä luonnettaan, ja kaipaa sinulta vahvistusta ihailuna.
Yhteisöllinen narsisti sijoittuu janalla jonnekin välille 7 - 10, eikä hänellä välttämättä ole narsismin puutteita. Itsearvioinneissa hän arvioi myös terveen narsisminsa erityisen korkealle, sillä haluaa nähdä itsensä hyvänä ja muita auttavana ihmisenä. Vaikka perinteistä julkinarsismia mittaavissa tutkimuksissa narsismin on havaittu olevan vähemmän yleistä kollektiivisissa kulttuureissa, tämä ei välttämättä pidä paikkansa, sillä näissä kulttuureissa arvostetaan erityisyytenä avuliaisuutta ja epäitsekkyyttä. Narsismin juuret ovat tarpeessa rauhoittaa itseään kokemuksella itsestään parempana kuin muut, jolloin kulttuuri määrittelee usein raamit sille, mitä pidetään ihailtavana ja minkälaisena voi olla parempi kuin muut. Kulttuurisista sukupuoliodotuksista huolimatta yhteisöllisen narsismin on todettu olevan yhtä yleistä miehillä ja naisilla.



Kirja sisältää lyhyen testin, jossa voi omalta kohdaltaan testata näitä kolmea ulottuvuutta. Testiä tehdessäni yllätyin terveen narsismini alhaisesta määrästä. Narsismin puutteeni (läheisriippuvuus, jonka kanssa olen viime aikoina työskennellyyt) ei oletettavasti ollut kaikkein pahimmassa jamassa enää, mutta alhaisen terveen narsismin lukeman vuoksi sijoitun janalle edelleenkin noin kolmosen kohdalle. Tajusin, että pelkkä kynnysmattoilun lopettaminen ei riitä, vaan hyvin voidakseen pitää myös uskaltaa loistaa terveellä tavalla. Tästä teemasta kirjoitan lisää pian Narsistisen suhteen jälkeen - juttusarjaan (ks. linkki tulossa).



Neiti Kettu

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

B-ryhmän persoonallisuushäiriöt eriteltynä

Kirjoittelen tässä välissä hieman yleistä teoriaa diagnoosijärjestelmästä ja tulossa on myös asiaa eräästä narsismia hyvin selventävästä kirjasta, jota olen juuri lukemassa. Narsistisen suhteen jälkeiseen toipumiseen liittyvä juttusarja jatkuu näiden jälkeen, käsittelemättä on vielä monta tärkeää aihetta.

Persoonallisuushäiriöt jaotellaan amerikkalaisessa diagnoosijärjestelmässä (DSM) A, B ja C-ryhmiin. Suomessa DCM-luokitus ei ole virallisesti käytössä, mutta käytännössä eroja ei ole suuresti ja myös DCM:n tietoja käytetään ymmärtämisen pohjana. Ryhmään A kuuluvat omituisesti käyttäytyvät tai uskovat persoonallisuudet, kuten skitsoidinen ja epäluuloinen persoonallisuus, ryhmään C taas ahdistuneet, kuten pakko-oireinen, eristäytyvä tai riippuvainen persoonallisuus. Ryhmään B kuuluvat dramaattiset ja impulsiiviset persoonallisuudet. B-ryhmän persoonallisuushäiriöt liittyvät selkeimmin siihen narsismiin, jota selviytyjät ovat kokeneet omissa nahoissaan. Sen vuoksi tämä ryhmä nousee yhä uudelleen ja uudelleen keskusteluissa esille. B-ryhmän persoonallisuushäiriöt eivät kaikki kuitenkaan automaattisesti ole narsistisia, eivätkä ne myöskään ole keskenään samanlaisia. Käytännössä persoonallisuushäiriöiden diagnosoiminen on hyvin hankalaa, ja monilla voikin olla joko "lähimmin sopivaksi arvioitu" diagnoosi, tai heillä voi olla päällekkäin useita persoonallisuushäiriöitä.

Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että selviytyjien jakaessa kokemuksiaan, he eivät välttämättä puhu täysin samanlaisista narsisteista. Seuraukset, joita patologinen narsismi aiheuttaa uhrilleen, voivat olla jokseenkin samankaltaisia, mutta narsistisen käyttäytymisen taustat voivat olla erilaisia. Joskus myös esimerkiksi epävakaa käyttäytyminen voi tuntua hyvinkin narsistiselta, vaikka tausta olisikin toisenlainen. En halua vähätellä epävakaan persoonallisuuden aiheuttamia ongelmia, ne ovat hyvin todellisia, mutta kyseessä ei kuitenkaan välttämättä ole psykopaattinen ihminen, jolloin vertailu psykopaattiseen narsismiin voi olla sekoittavaa ja pelottavaa. Huomioon otettavaa on se, että vaikka henkilö olisi saanut jonkin diagnoosin, se ei välttämättä kerro kaikkea. Diagnosointi yleensäkin on vaikeaa, ja henkilö kuitenkin esittää asiat vastaanotolla omasta näkökulmastaan, jolloin kaikkea ei välttämättä osata huolellisesta tutkimisesta huolimatta huomata.

Oman toipumisesi kannalta ei välttämättä ole merkitystä sillä, mitä myrkkylaatua olet juonut, tärkeämpää on nyt parantaa itsesi. Jos kuitenkin haluat ymmärtää erilaisia taustasyitä samalta näyttävälle käyttäytymiselle, olen tähän kirjoitukseen koonnut B-ryhmän persoonallisuushäiriöiden keskinäisiä eroavaisuuksia. Tämä jaottelu on lähinnä tämän hetkinen tapa jakaa persoonallisuushäiriöitä, joten se voi joissain kohdissa olla ikään kuin "väkisin tehtyä eroa". Käytännössä samalla henkilöllä voi ilmetä piirteitä useammastakin häiriöstä.


epäsosiaalinen persoonallisuus (esiintyvyys n. 0,2 % - 3,3 % koko väestössä)

tarpeet. Epäsosiaalinen persoonallisuus ei tarvitse runsaasti ihailua tai kateutta muilta ihmisiltä, toisin kuin narsistinen persoonallisuus. Epäsosiaalinen persoonallisuus ei myöskään tarvitse läheisyyttä. Heidän tarpeensa liittyvät hyötyyn, valtaan, statukseen, jännityksenhakuisuuteen tai muuhun vastaavaan.

manipuloinnin taustat. Epäsosiaalinen persoonallisuus manipuloi saadakseen hyötyä tai valtaa.

tunne-elämä. Epäsosiaaliselle persoonallisuudelle on ominaista impulsiivisuus, piittaamattomuus, jännityksenhakuisuus, kovuus, pinnallisuus, rikollisuus, empatian puute, muiden hyväksikättäminen, viettelevyys ja manipulatiivisuus. He ovat emotionaalisesti tasapainoisempia muuhun B-ryhmään verrattuna, mutta he ovat aggressiivisempia kuin muu B-ryhmä. Tämä tarkoittaa, että he ovat usein aggressiivisia välineellisessä tarkoituksessa, eli he haluavat saavuttaa aggressiollaan jotakin sen sijaan, että se laukeaisi provosoitumisesta.

yhteiskuntaan sopeutuminen. Epäsosiaaliselle persoonallisuudelle on tyypillistä sosiaalisten normien ja lakien rikkominen. He eivät noudata yleisiä ihmissuhteiden sääntöjä, eivätkä he koe muidenkaan sääntöjen tai lakien koskevan heitä.


epävakaa persoonallisuus (esiintyvyys n. 1,6 % -5,9 % koko väestössä)

tarpeet. Epävakaalle persoonallisuudelle on ominaista rikkinäinen ja epävakaa kokemus omasta itsestä ja ihmissuhteista. He pelkäävät tulevansa hylätyksi ja reagoivat tähän pelkoon tyhjyyden kokemuksella, raivolla ja olemalla vaativia läheisiään kohtaan. He kaipaavat runsaasti läheisyyttä, mutta samalla pelkäävät sitä.

manipuloinnin taustat. Epävakaa persoonallisuus manipuloi saadakseen huolenpitoa tai huomiota muilta ihmisiltä. Manipulointi voi olla myös tiedostamatonta ja/tai tilanteen herättämien tunteiden motivoimaa.

tunne-elämä. Epävakaalle persoonallisuudelle on tyypillistä huomionhakuisuus, manipulatiivisuus, nopeasti vaihtelevat tunnetilat, vihaiset purkaukset ihmissuhteissa, itsetuhoisuus ja krooninen kokemus sisäisestä tyhjyydestä ja yksinäisyydestä. Epävakaaseen persoonallisuuteen voi joskus liittyä myös paranoidisia tai psykoottisia oireita, mutta ohimenevästi.

yhteiskuntaan sopeutuminen. Epävakaan persoonallisuuden vaikeudet yhteiskuntaan sopeutumisessa liittyvät intensiivisiin, epävakaisiin ja vaihteleviin ihmissuhteisiin. Heidän on vaikea olla suhteessa toisen ihmisen kanssa. He ovat myös herkästi itsetuhoisia, joko konkreettisesti tai sabotoiden omaa elämäänsä.


huomionhakuinen persoonallisuus (esiintyvyys n. 1,84 % koko väestössä)

tarpeet. Huomionhakuinen persoonallisuus tarvitsee jatkuvaa huomiota, mutta huomion laadulla ei ole merkitystä. He voivat haluta näyttäytyä minä tahansa, viettelevänä, vahvana, heikkona tai riippuvaisena, jos heidän on sillä tavalla mahdollista saada huomiota. Huomiontarpeen taustalla on tarve läheisyyteen.

manipuloinnin taustat. Huomionhakuinen persoonallisuus manipuloi saadakseen huolenpitoa ja huomiota muilta ihmisiltä.

tunne-elämä. Huomionhakuiselle persoonallisuudelle on ominaista huomionhakuisuus, manipulatiivisuus ja vaihtelevat tunnetilat, mutta he eivät reagoi yhtä helposti raivolla tai itsetuhoisuudella kuin mitä epävakaa persoonallisuus, eikä heillä ole kroonista tyhjyyden tunnetta. Huomionhakuiselle persoonallisuudelle on tyypillistä myös impulsiivisuus, holtittomuus, jännityksenhakuisuus ja viettelevyys, ja he ovat näissä piirteissään yliampuvia ja pinnallisia, toisin kuin vakaammin ja uskottavammin toimiva epäsosiaalinen persoonallisuus.

yhteiskuntaan sopeutuminen. Huomionhakuinen persoonallisuus ei erityisesti riko yhteiskunnan normeja tai reagoi raivolla ihmissuhteissa. Ongelmia aiheuttavat lähinnä joustamattomat piirteet ja tarve olla jatkuvasti huomion keskipisteenä.


narsistinen persoonallisuus (esiintyvyys n. 0 % - 6,2 % koko väestössä)

tarpeet. Narsistinen persoonallisuus tarvitsee ihailevaa ja kateellista huomiota muilta ihmisiltä. Heille on tyypillistä myös perfektionismin tavoittelu. He vaativat muilta täydellisyyttä ja kokevat, ettei kukaan koskaan osaa mitään tarpeeksi hyvin. Itse he kokevat saavuttaneensa täydellisyyden ja osaavansa/tietävänsä parhaiten. Sisäisesti he kuitenkin pelkäävät, että heidän täydellisyytensä takaa paljastuu virheitä, heikkoutta, riippuvuutta tai muita epätäydellisyyksiä, ja puolustautuvat näitä vilahduksia vastaan massiivisesti. Narsistisen persoonallisuuden elämä rakentuu minäkuvan varaan.

manipuloinnin taustat. Narsistinen persoonallisuus manipuloi saadakseen hyötyä tai valtaa.

tunne-elämä. Narsistiselle persoonallisuudelle on tyypillistä minäkuvan vakaus ja mahtipontisuus, emotionaalisen ilmaisun vähäisyys, inho muiden tunteita kohtaan, kovuus, pinnallisuus, muiden hyväksikäyttäminen ja empatian puute. He eivät kuitenkaan välttämättä ole rikollisia, impulsiivisia tai aggressiivisia kuten epäsosiaalinen persoonallisuus. He eivät myöskään ole itsetuhoisia tai pelkää hylätyksi tulemista.

yhteiskuntaan sopeutuminen. Osa narsistisen persoonallisuuden omaavista henkilöistä on sopeutunut yhteiskuntaan hyvin ja he ovat menestyneitä. Ongelmat näkyvät lähinnä ihmissuhteiden vaikeuksissa. Osa heistä taas sabotoi jäykillä käyttäytymiskaavoillaan muutakin elämäänsä.



Yhteenvetona voidaan siis todeta, että epäsosiaalinen ja narsistinen persoonallisuus ovat perinteisimpiä patologisen narsismin muotoja. Nämä persoonallisuudet manipuloivat muita saadakseen hyötyä tai valtaa, eikä heillä ole tarvetta läheisyyteen. Keskenään nämä kaksi eroavat niin, että epäsosiaalinen persoonallisuus on impulsiivisempi, jännityshakuisempi ja aggressiivisempi. Narsistinen persoonallisuus sopeutuu paremmin yhteiskuntaan ja osaa vähintäänkin esittää toimivansa sen sääntöjen mukaan, kun taas epäsosiaalinen persoonallisuus voi olla mukana rikollisessa toiminnassa, loisia käyttämällä yhteiskuntaa ja muita ihmisiä taloudellisesti hyväkseen tai muulla tavoin omata räikeän yhteiskuntavastaisen asenteen. Epäsosiaalinenkin persoonallisuus osaa halutessaan peittää jälkensä, mutta tällöin kyse on suunnitelmallisemmasta ja mahdollisesti pitkäaikaisemmasta "con man" -tyyppisestä huijaamisesta. Narsistisella persoonallisuudella on myös tarve saada muilta ihmisiltä vahvistusta omalle täydelliselle ja mahtipontiselle minäkuvalleen, epäsosiaaliselle persoonallisuudelle muut ihmiset ovat lähinnä hyödykkeitä omien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Epävakaa ja huomionhakuinen persoonallisuus taas ovat häiriöitä, jotka eivät välttämättä puhtaana ilmetessään ole luokiteltavissa ainakaan pahantahtoisen narsismin alle. Läheisen näkökulmasta heidänkin käyttäytymisensä voi kuitenkin tuntua samalta ja aiheuttaa samankaltaisia ongelmia, kuin välinpitämättömyyttään narsististen henkilöiden käyttäytyminen. Nämä persoonallisuudet manipuloivat saadakseen huolenpitoa tai huomiota, ja heillä on suuri tarve läheisyyteen muiden ihmisten kanssa. Heiltä kuitenkin puuttuu emotionaalisia taitoja, joiden avulla he kykenisivät muodostamaan läheisen ihmissuhteen, jolloin he voivat käyttäytyä hyvin lapsellisesti aikuisen kehossa. Näitä taitoja on mahdollista opetella, jos henkilö on motivoitunut hoitamaan itseään. Jos henkilöllä kuitenkin on samanaikaisesti ominaisuuksia narsistisesta tai epäsosiaalisesta persoonallisuudesta, motivaatio hoitoon on todennäköisesti hyvin vähäinen. Piilonarsismi (covert-narsismi) voikin kätkeytyä epävakaan tai huomionhakuisen persoonallisuuden alle. Keskenään nämä persoonallisuudet eroavat niin, että epävakaa persoonallisuus on itsetuhoisempi, kokee sisäistä tyhjyyttä ja on myrskyisä ihmissuhteissa. Huomionhakuisen persoonallisuuden tunneilmaisu taas on yliampuvampaa ja pinnallisempaa.



Neiti Kettu

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Narsistisen suhteen jälkeen: Lähetä pois se häpeä, joka ei kuulu sinulle

Narsistisessa suhteessa päätyy väistämättä kantamaan narsistin häpeää itsellään. Narsisti suoraan tai hienovaraisesti siirtää häpeän sinuun olemalla ottamatta vastuuta omista teoistaan ja syyttämällä niistä sinua, sekä projisoimalla sinuun jatkuvasti ominaisuuksia, jotka eivät kuulu sinulle. Asia ei kuitenkaan ole vielä näin yksinkertainen, mitä pidempään ja mitä voimakkaammin olet ollut suhteessa, sitä todennäköisemmin tästä on seurannut heijastusvaikutuksia. Olet alkanut ottamaan häpeää itsellesi ja käyttäytymään sen mukaisesti. Näin ollen muut ihmiset ympärilläsi ikään kuin näkevät häpeäsi ja juurruttavat sen kiinni niskaasi. He siis olettavat, että tämä häpeä kuuluu sinulle, koska näkevät sen käyttäytymisessäsi, ja tukevat näin narsistin luomaa todellisuutta.

Miten tämä käytännössä on voinut näkyä? Esimerkiksi siten, että narsisti on jatkuvasti vihjaillut tai suoremmin tuonut esille, että olet itsekäs. Lopulta olet alkanut uskoa tähän väitteeseen ja kokea, ettet voi tehdä mitään etkä voi mitään sille, että olet itsekäs. Tällöin kohdatessasi muita ihmisiä et usko olevasi pidetty tai kiva ihminen, vaan ajattelet muidenkin pitävän sinua itsekkäänä. Voit tällöin olla ikään kuin luovuttanut, ihan sama, ja vaikuttaa käyttäytymiseltäsi jotenkin töykeältä tai etäiseltä, mistä lopulta osa ihmisistä tulkitsee, että sinua ei kiinnosta kukaan muu ihminen. Opittuaan tuntemaan sinut ihmiset alkavat odottamaan sinulta tämänkaltaista käyttäytymistä jatkossakin, eivätkä välttämättä edes anna sinulle puheenvuoroa tai mahdollisuutta osoittaa kiinnostustasi muita ihmisiä kohtaan. He ovat jo muodostaneet käsityksensä sinusta ja valitettavasti se käsitys oli sinulle asetetun häpeän värittämä.

Se ei kuitenkaan ole sinun häpeääsi. Sinun ei tarvitse kantaa sitä. Ei ole mitenkään hyveellinen ja altruistisesti uhrautuva teko kantaa sitä. Sen kantaminen ei itse asiassa hyödytä ketään. Spirituaalisesti ajatellen jokaisen pitäisi käsitellä oma taakkansa, jolloin narsistin häpeä ei kuulu sinulle. Toisaalta narsistin olotila ei siitä maallisellakaan tasolla kummemmin kevene, maailma on täynnä ahdistusta aiheuttavia asioita, joista narsisti pyrkii eroon. Et myöskään häpeää kantamalla suojele ketään läheistäsi narsistilta, sillä hän iskee kyntensä joka tapauksessa kehen ikinä haluaakaan.

Olet todennäköisesti kuitenkin tottunut kantamaan häpeää niin, että olet sokeutunut sille. Uskot, että se todella on sinun häpeääsi. Tämän vuoksi tarkastele itseäsi ja tuntemuksiasi eri tilanteissa. Aina kun koet häpeän tai syyllisyyden pilkahduksen, pohdi ja erittele mikä sen aiheutti. Teitkö todella jotakin itse, vai kuvittelitko vain tekeväsi? Jos et löydä mitään todellista syytä miksi olla häpeissään tai syyllinen, lähetä häpeä pois. Lähetä se pois itsellesi sopivalla tavalla, ehkä jonkinlainen pieni rituaali (kuten vaikkapa että puhallat sen kämmeneltäsi kauas pois tai takaisin narsistille) voi auttaa sinua kokemaan koko kehollasi, että vapaudut siitä.

Omien tunteiden erittely voi tuntua rankalta, eikä sinun tarvitsekaan kyetä kaikkeen saman tien. Tämä prosessi kestää, ja pikku hiljaa opit tuntemaan itseäsi paremmin ja paremmin. Ota pieniä askelia, ja vaikket heti näkisikään mitään selkeästi, lupaan sinulle, että jonkin ajan päästä huomaat miten olet edennyt.


Neiti Kettu