tiistai 30. elokuuta 2016

Milloin käytös on vahingollisen narsistista ja milloin vain "normaalisti hankalaa"?

Tämä kysymys on ikiklassikko, joka aina tietyin väliajoin nousee takaisin mieleen. Kysymys itsessään on siinä mielessä hieman väärässä, että mikä tahansa käytös voi olla vahingollista, jos henkilö ei suostu sitä itse tiedostamaan, käsittelemään ja muuttumaan. Mitään yksiselitteistä rajaa käytökselle ei voi asettaa, vaan se on enemmän kiinni henkilön kyvystä ja halusta itsetietoisuuteen ja muutokseen. Toisaalta kyse on myös siitä, mitkä omat rajasi ovat. Vaikka henkilö ei olisi narsisti, mutta jos hän ei kykene itseymmärrykseen jossakin sinulle hyvin tärkeässä asiassa, läheinen suhde hänen kanssaan todennäköisesti tulee vahingoittamaan sinua, ellet luovu rajoistasi (joka itsessään on jo vahingollista).

Dana (Thrive after abuse) puhuu videoillaan usein narsistisesta mielestä (mindset) verrattuna tavalliseen mieleen. Tavallisesti ihmiset ovat suuntautuneet yhteistyöhön ja jonkinlaisen yhteisymmärryksen löytämiseen, asioiden selvittämiseen. Narsisti taas on suuntautunut kilpailuun ja siihen, että oli tilanne mikä tahansa, hän on voittaja. Muulla ei ole väliä. Vaikeaksi tunnistamisen kannalta tämä yhtälö menee silloin, kun kilpailumieli suuntautuu tarkoitukseen olla paras äiti tai isä, paras ystävä, paras muiden auttaja tai paras yhteistyön tekijä. Tällöin narsisti toimii monella tapaa kuten hyveelliseltä ja yhteistyökykyiseltä ihmiseltä voi odottaa, ja uhrin on vaikea ymmärtää, miksi hänestä tuntuu pahalta. Kilpailuhengellä on kuitenkin se kääntöpuoli, että jos lapsi, ystävä tai auttamisen kohde ei toimikaan narsistin määrittelemän ennalta suunnitellun käsikirjoituksen mukaan, ei reagoi oikealla tavalla tai ei koekaan narsistia parhaaksi pyhimykseksi, homma ei enää etenekään mukavasti. Lapsessa, ystävässä tai auttamisen kohteessa täytyy tällöin olla jotain vikaa, koska hän ei todista narsistin paremmuutta, vaikka tämä on tehnyt kaikkensa, vaikka mitä, ja vielä vähän enemmänkin. Toisella ihmisellä ei siten ole oikeutta omiin tunteisiinsa, hänellä ei ole oikeutta kokea huonoa oloa silloin, jos narsisti on tehnyt kaiken keksimänsä tämän olon parantamiseksi.

Kilpailumieltä voi ymmärtää miettimällä itsensä narsistin lapseksi. Narsistille ei ole olemassa muuta kuin joko tai, jolloin lapsen on hyväksyntää saadakseen oltava paras tai hän ei ole mitään (lopultahan ne huomion rippeet sen parhaudenkin ansiosta ovat aika niukkoja, mikä sysää tavoittelemaan jotakin utopistista parhautta, jota ei ole edes mahdollista saavuttaa). Tämä kilpailumieli on siksi sellainen asia, joka hyvin helposti jää jollain tasolla alitajuntaan narsistien lapsille, vaikkei sitä toteuttaisikaan omassa elämässään kaikkein rajuimmalla tavalla. Se on jotakin, mitä täytyy oikein kunnolla miettiä itsessään, se on jossain piilossa. Jälleen, jos pelkäät olevasi sittenkin itse se narsisti, niin todennäköisyys on sitä pienempi, mitä enemmän tosissasi haluat käsitellä omia ongelmiasi. Voi olla, että sinuun on tarttunut narsistisia piirteitä (hyvin todennäköistä), mutta niistä ei tule ongelmaa, jos olet valmis itseymmärrykseen ja muutokseen. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja oma kasvuympäristömme joka tapauksessa vaikuttaa meihin jollain tapaa. Se ei kuitenkaan tuomitse meitä lopullisesti mihinkään.



Neiti Kettu

maanantai 29. elokuuta 2016

Olenko narsisti - checklist

On hyvin todennäköistä, että irtautuessasi narsistista (tai jo sitä ennen) narsisti syyttää sinua narsistiksi (tai jollain muulla vastaavalla asialla). Kun alat tarkastelemaan itseäsi, löydät itsestäsi piirteitä, jotka sopivat narsismiin. Piirteitä, jotka tulevat ehkä raadollisina esiin suuttuessasi, tai piirteitä, joita olet pitkän suhteen aikana narsistin kanssa oppinut pitämään normaalina, ja jotka ovat jossain määrin tarttuneet sinuunkin. Tämä on suurin mielenvääristys, jonka tulet kohtaamaan, ja joka sinun pitää itsesi kanssa selvittää. Jos päädyt syyllistämään itsesi narsistiksi, irtautumisesi ja oman itsesi löytäminen vaikeutuu. Se ei vielä tee sinua narsistiksi, että hän sanoo niin, siinä on sana sanaa vastaan. Se ei vielä tee sinua narsistiksi, että suuttuessasi olet ilkeä, silloin menetät hetkellisesti käsityskykysi. Sekään ei vielä tee sinua narsistiksi, että sinuun on tarttunut narsistisia tapoja toimia, siinä olet vain ollut vaikutuksille altis. Mutta näistä huolimatta, sinulla voi olla narsistisia piirteitä, joita sinun pitäisi itsesi kanssa käsitellä. Avoimesti, ymmärtäen, syyllistämättä ja haluten luoda itsellesi ja läheisillesi parempaa tulevaisuutta. Se ei ole niin helppoa, jos vierellä on narsisti, jolle kaikki on aina vain joko tai, ei mitään siltä väliltä.

Listaan tähän kohtia, joiden avulla voit tarkastella, kuinka lähellä narsismia olet. Lista on itsetekemäni, ei siis mitenkään virallispätevä, mutta se toivottavasti auttaa sinua ymmärtämään missä kohdin et ole narsisti (vaikka hän sanoisi mitä) ja missä kohdin sitä on ehkä tarttunut sinuun. Jotkut noista kohdista voivat sopia sinuun, jos ajattelet niiden kohdalla narsistia, mutta mieti kohtia ensisijaisesti siten miten yleensä useissa erilaisissa ihmissuhteissa ja tilanteissa koet. Varsinkin jos sama teema toistuu erityyppisissä paikoissa (koti, ystävät, työ, harrastukset jne.), asiassa voi olla jotakin mietittävää. Alussa olevat väittämät ovat lievempiä ja lopussa ne muuttuvat rankemmiksi.


  • Jos olen iloinen, minua ärsyttää, jos kumppanini/ystäväni ei ole myös iloinen ja lähde mukaan sinne minne haluan. Jos minulla oli huono päivä, minua ärsyttää, jos kumppanini/ystäväni iloitsee illalla jotakin omaa asiaansa.
  • Hän ei tunnu tajuavan mitään, ja haluaisin näpäyttää häntä siitä. Haluaisin saada hänet tajuamaan miten typerä/idiootti/kusipää hän on.
  • En tajua miksi hän ei vain voi tehdä miten sanoin, koska se on hänelle niin paljon parempi vaihtoehto!
  • En ymmärrä, miksi minun pitää mielistellä muita, jotta minua kuunneltaisiin. Mikseivät ihmiset vain voi ymmärtää, että asia on näin. Se olisi heillekin parhaaksi.
  • Muut ihmiset eivät vielä tässä ulottuvuudessa/ajassa/kehitysasteessaan ymmärrä sitä mitä minä ymmärrän.
  • Katselen usein huvittuneena, miten muut yrittävät tehdä jotakin ja tiedän, että osaisin itse paremmin.
  • Minusta on kiva kiusoitella ystäviäni heidän herkistä kohdistaan, he reagoivat hauskasti. Esimerkiksi kutitan heitä, vitsailen tai teen jotakin muuta, mistä he ovat sanoneet, etteivät pidä. He vain sanovat.
  • Tunnen energisoituvani riidan jälkeen. Se puhdistaa ilmaa.
  • Tunnen elämänvoimaa silloin, kun minulla on valtaa muihin ihmisiin.
  • Olisin hyvä johtaja, pitäisin asiat hallinnassani ja minun alaisuudessani kaikilla olisi hyvä olla. Välillä johtajan täytyy tehdä mitä johtajan täytyy tehdä, sillä ryhmä on aina yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.
  • Muistan miten hyvin minulla menee vasta, kun näen muiden epäonnistuvan. Se jostain syystä antaa minulle elämänvoimaa.
  • En oikeastaan ole missään hyvä, ellei jossain ole joku huonompi, johon verrata. Eihän kukaan voi olla hyvä, jos ei joku ole huono.
  • Hänellä on inhottava tapa nykiä huuliaan (tai joku muu vastaava) juuri niissä tilanteissa, joissa hänen pitäisi tukea minua. Kaikkihan sen tajuavat, että minulla on tuollainen hankala puoliso/ystävä, eikä kukaan halua enää viettää meidän kanssa aikaansa.
  • Hän osaa kyllä aina pilata kaiken, ei hänestä kukaan muukaan pidä. Teen hänelle palveluksen, kun olen hänen kanssaan, mutta aika paljon joudun kärsimään. Enkä kiitosta saa. 
  • En tajua miksi hänestä alun perin pidin, en ymmärrä ollenkaan. Varmaankin tein sen säälistä, mutta oikeasti otinkin käärmeen syliini. Siinä se kiitos.
  • Hän on paha ihminen ja hän ansaitsi sen.
  • Hän ansaitsee kärsiä. Jos näin ei olisi käynyt, olisin pitänyt itse huolen, että hän kärsii.
  • Nautin, kun näen pahojen ihmisten kärsivän.
  • Pystyisin murskaamaan hänet, jos haluaisin, mutta en tee sitä. Ei hän ole sen arvoinen.
  • Haluan, että minut haastetaan. Kunnioitan kyllä kunnolla älykästä ja vahvaa ihmistä, mutta mitättömiä ovat he, jotka eivät osaa haastaa minua ja alistuvat valtaani.
  • Nämä mitättömät ihmiset eivät ansaitse erityistä kohtelua. Tiedän mikä heille on parasta, ja pidän heistä huolen, mutta kaipaan älykkäämpien ja vahvempien ihmisten seuraa.
  • Minua kyllästyttää joutua pokkuroimaan mitättömille ihmisille, sillä se on vain teeskentelyä, eivätkä he ansaitse sitä. Haluaisin päästä heti puhumaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka päättävät asioista. Joudun kuitenkin välillä pokkuroimaan, koska yhteiskunta nyt vain on sellainen.
  • Vaikka olen kaikkeni antanut ja pitänyt huolen näistä mitättömistä alistujista, he silti löytävät keinon puukottaa minua selkään. Heikot ihmiset tekevät niin, puukottavat ennemmin tai myöhemmin mestariaan selkään, koska he haluavat valtaa ja tietävät, etteivät koskaan voittaisi mestariaan todellisessa kilpailussa. Olen joutunut kokemaan ja kärsimään todella paljon, enemmän kuin kukaan arvaakaan.
  • Hän kerjäsi minua tekemään sen, jotta hän voisi näyttää muille miten hän on uhri ja hän voisi siten saada muiden hyväksynnän. Hän on niin heikko, ettei hän pysty suoraan sanomaan mitä ajattelee, vaan hänen täytyy kieroilla selkäni takana. Nyt kun näytin hänelle, hän ei uskallakaan kertoa kenellekään. Säälittävää.



Neiti Kettu

torstai 28. heinäkuuta 2016

Traumaattinen kiintyminen (traumatic bonding) ja narsismi

Traumaattinen kiintyminen (traumatic bonding) tarkoittaa tilannetta, jossa läheinen ihminen käyttäytyy uhkaavalla tavalla, ja tämä herättää sinussa pelkoa, joka vuorostaan lisää tarvettasi läheisyyteen ja turvan hakemiseen toisesta ihmisestä. Uhkaava käyttäytyminen voi olla psyykkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, esimerkiksi nöyryyttämistä, piikittelyä, sadistisuutta, uhkailua, kiristämistä, jatkuvaa kritisoimista, kolmansiin osapuoliin vertaamista ja niin edelleen. Koska narsistisiin suhteisiin yleensä liittyy eristyneisyys, eli narsisti pikku hiljaa eristää uhrinsa muista ihmisistä, turvaa on pakko hakea narsistista itsestään. Tämä ilmiö toimii kuin liimana, joka takerruttaa uhrin kiinni narsistiin. Ihmisen luontainen tarve kiintymyssuhteeseen ja turvan hakemiseen kiintymyssuhteen kautta aktivoituu voimakkaasti uhkaavissa pelkoa aiheuttavissa tilanteissa, ja tämä lisää kiintymyksen tunteitasi ainoaan saatavilla olevaan hahmoon, narsistiin. Sidosta voimistaa entisestään se, että väkivaltaisten vaiheiden välillä on myös rakastavia vaiheita, joissa hän palvoo ja hoitaa sinua. Kun hän vielä uskottelee sinun olevan se, jolla on asiat huonosti (gaslighting), sinun on vaikea aivan todellisesti ymmärtää tulleesi hyväksikäytetyksi.

Traumaattinen kiintyminen on kiintymyssuhdetraumakokemus, ja sillä on merkitystä myös tulevissa ihmissuhteissa. Mitä merkittävämpi, syvällisempi ja pidempi suhde sinulla on narsistin kanssa ollut (varsinkin, jos kyse on lapsuuden kokemuksista), sitä tärkeämpi sinun on miettiä, miten sinulla on taipumus spontaanisti kiintyä toisiin ihmisiin. Oletko tottunut kiintymään traumaattisen kiintymyksen kautta? Tarvitsetko pelkoa herättäviä tilanteita kiintymyksen laukaisemiseen? Yritätkö tiedostamattasi tai tietoisesti saada uuden kumppanisi tekemään jotakin pelottavaa, koska sen kokeminen liimaa sinut kiinni häneen? Vai pidätkö kenties monia kumppaniehdokkaita liian tylsinä, sellaisina, joiden kanssa ei vain ole sitä jotakin?

Traumaattinen kiintyminen liittyy keskeisesti myös narsistin toimintaan. Narsistilla itselläänkin on hyvin todennäköisesti taustallaan traumaattinen kiintymyskokemus, jota hän haluaa sinun toistavan. Hän haluaa, että sinä olet se paha, joka kohtelee häntä väärin, jotta hän voi jatkaa tuskansa purkamista sinuun. Traumaattisen kiintymisen kokemus on hänelle liian tuskallista käsitellä hänen omana ominaisuutenaan, ja hän haluaakin ulkoistaa sen ympärillä oleviin ihmisiin. Enemmän "overt" -narsisti haukkuu ja solvaa kovaan ääneen ja antaa sinun kuulla huonoutesi. Enemmän "covert" -narsisti taas pyrkii manipuloimaan sinua käyttäytymään ikävästi, jotta hän saa oikeuden syyttää sinua kaikesta, ja koet ehkä itsekin tehneesi väärin ja olevasi syyllinen kaikkeen. Samalla narsisti kuitenkin kaipaa kiintymystä toiseen ihmiseen, vaikka onkin sulkenut tämän tarpeensa visusti usein jopa oman tietoisuutensa ulkopuolelle. Narsisti voikin tarrautua kiinni mielestään ihailtaviin ihmisiin. Yleensä sanotaan, että narsisti hakee tällä pönkitystä omalle mahtavuudelleen, mutta uskon myös, että hän samalla yrittää etsiä tästä ihailtavasta kohteesta sitä turvaa, mikä häneltä puuttuu. Koska narsisti on täydellisyyden tavoittelija, hän uskoo, että ainoastaan täydellisellä tavalla ihailtava kohde voisi hänen tarpeensa täyttää. Narsisti voi todellisuudessa olla hyvinkin riippuvaisesti tarrautunut ihailunsa kohteisiin, mutta peloissaan vaihtaa kohdetta heti, jos tämä näyttää putoavan kohta jalustaltaan pois.



Neiti Kettu

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

"Kiintymyssuhdetrauma sattuu niin paljon, että sitä ei muista"

Lainasin otsikon eräästä Ross Rosenbergin videosta, koko videota en kuitenkaan tähän halua linkittää. Omia lapsuuden muistojani on aina kuvastanut kummallisella tavalla se, etten oikeastaan osaa muistaa paljoa, varsinkaan konkreettisella ja tunteessa sisällä olevalla tavalla. Voin muistaa irrallisia asioita sieltä täältä, jotka eivät ole yhdistyneet kokonaisuudeksi. Minulla kesti monia vuosia edes tajuta, että minua on käytetty hyväksi. Ylläpidin pitkään ihannoitua kuvaa hänen lempeästä ja ystävällisestä luonteestaan, joka teki kaiken vain halutessaan minulle hyvää. Kaikki tunteeni ja muut todisteet siitä, että asiat eivät ehkä olleetkaan näin, tulkitsin omiksi vioikseni. Minä olin aivan liian herkkä, hemmoteltu liian hyvään tottunut kakara, joka ei mitään mistään tiennyt.

Nyt, kun olen alkanut muistamaan tunteitani niin, että pystyn yhdistämään niitä asioihin ja tilanteisiin, huomaan, että nämä tunteet eivät ole mitään mystisiä kadonneita ja tuntemattomia. Ne ovat kulkeneet mukanani koko elämäni. Ne ovat olleet niitä, joilla olen reagoinut erilaisiin asioihin elämässäni ja ruoskinut itseäni siitä, miten sekopäisesti suhtaudun. Olen muistanut ne aina, tuntenut ne aina, eivät ne ole hävinneet mihinkään. Se mikä on ollut hävinnyt, on punainen lanka, kyky yhdistää tunteet ja asiat toisiinsa.

En halua suhtautua liian yksinkertaisesti kokemaani, vaikka vihaakin pitäisi osata tuntea välillä. Pystyn kuitenkin hahmottelemaan sukupolvien ketjun, jossa hän ei ole halunnut olla vanhempiensa kaltainen, uskonkin tähän, osittain hän on välittänyt edelleen lievemmän trauman, mutta trauman yhtäkaikki. Häneen sattuu niin paljon, ettei hän ole koskaan pystynyt ottamaan apua vastaan, ja kiintymyssuhdetrauman paraneminen vaatii sitä, että tunnustaa oman tarvitsevuutensa ja ottaa apua toiselta ihmiseltä vastaan. Ehkä hän tosissaan uskoo haluavansa minulle hyvää heijastaessaan itsensä minuun ja käyttämällä minua sitä kautta omien tarpeidensa täyttämiseen. Joskus vain on todella vaikea nähdä oman itsensä ulkopuolelle.



Neiti Kettu

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kiintymyssuhdetrauma ja flashbackit

Aihetta selaillessa ja youtube-videoita katsoessa törmää väistämättä jossain vaiheessa kiintymyssuhdetraumaan (attachment trauma). Kiintymyssuhdetrauma liittyy narsismiin keskeisellä tavalla. Sen lisäksi, että läheinen narsistinen ihmissuhde aiheuttaa uhrilleen kiintymyssuhdetrauman, se on myös B-ryhmään kuuluvien persoonallisuushäiriöiden (rajatila, epäsosiaalinen, huomionhakuinen, narsistinen) keskeisimpiä taustatekijöitä. (Välihuomautuksena, että puhtaalla psykopatialla on synnynnäistä biologista perustaa verrattuna persoonallisuushäiriöihin, jotka ovat seurausta traumasta, tämä on hyvä erottaa!)

Kiintymyssuhdetraumasta ei kuitenkaan väistämättä seuraa persoonallisuushäiriö, suurin osa trauman kokeneista kärsii muista psyykkisistä sairauksista kuten masennuksesta, ahdistuksesta tai skitsofreniasta, muttei persoonallisuushäiriöstä. Persoonallisuushäiriön kehittyminen liittyy yleensä varhain lapsuudessa alkaneeseen systemaattiseen lapsen omien tunteidensa tunnistamisen kyvyn vääristämiseen, todellisten ongelmien pitämiseen normaalina elämänä ja/tai vanhemman omien tunteiden omaksuttamiseen lapsen kokemusmaailmaksi. Tämä voi kuulostaa pelottavalta meistä, joiden narsistinen läheinen on vanhempi, sillä juuri tätä olemme joutuneet kokemaan. Ehkä voimmekin tunnistaa itsessämme rajatilapersoonallisuudelle tyypillisiä piirteitä, tai ehkä väistämättä pelkästään kiintymyssuhdetrauman kautta reagoimme asioihin herkästi. Toinen youtube-videoissa vilisevä termi onkin CPTSD, eli kompleksinen trauma, vastine posttraumaattiselle stressioireyhtymälle. Voi olla, että käyttäytymisemme on enemmän CPTSD:tä kuin rajatilapersoonallisuutta, tai voi olla, että nämä kaksi asiaa ovat jollain tavalla limittyneitä, ehkä CPTSD on esiaste rajatilapersoonallisuudelle. Persoonallisuushäiriöasteista rajatilaoireilua kuvaa kuitenkin syvä vaikeus ymmärtää mitä toinen ihminen tarkoittaa ja merkittävän impulsiivinen tapa ratkaista ihmissuhteiden ongelmia, CPTSD:een sen sijaan liittyvät hetkelliset traumatriggerit ja flashbackit.

Kiintymyssuhdetrauman, kuten minkä tahansa muunkin trauman, seurauksena kokee mieleentunkeutuvia muistoja, jotka laukaisevat flashbackeja. Jokin traumasta muistuttava piirre vuorovaikutuksellisessa tilanteessa laukaisee flashbackin, jolloin tilanteen läpiskannauskyky heikkenee ja alkaa reagoida niin kuin olisi uudelleen hyväksikäyttötilanteessa. Flashbackit ovat hyvin hämmentäviä, koska on hyvin vaikea tietää onko oikeasti vaarassa vai ei. Pelkkä tunteen tukahduttaminen ja sen runnominen ajatteluun, että ylireagoi, jättää huomiotta omat sisäiset varoitusmerkit. Trauman kokeneet ovatkin alttiimpia toistamaan traumaa elämässään uudelleen, yhdeltä osin ehkä juuri siksi, että he sulkevat varoitusviestinsä pois mielestään.

Flashbackeja ei siten kannata vain yrittää himmentää pois aiheuttamalla samalla sen, että ajautuu pois kosketuksista omiin tunteisiinsa. Mitä kauempana on omista tunteistaan, sitä vaikeampi mieleen tunkeutuvia kipeitä muistoja/tunteita (aina muistot eivät ole selkeästi muistoja, vaan voit kokea niiden heränneen kyseisessä nykyhetken tilanteessa=juurikin flashback) on hallita, ja sitä suuremmalla todennäköisyydellä ajautuu toistamaan traumaansa uudelleen ja uudelleen. Jos et halua käydä terapiassa (jota suosittelen suuresti), opettele esimerkiksi mindfullnessia tai muita rentoutumistekniikoita, joiden avulla voit ehkä helpommin tosissasi miettiä sitä tunnetta, mikä sinussa herää, pakenemisen ja pakokauhuisen tunteesta eroon pääsemisen sijaan. Se ei ole mitenkään helppoa, flashbackit ovat hyvin aidon tuntuisia, ja voit tosissasi esimerkiksi pitää narsistina sellaistakin henkilöä, joka vain laukaisi sinussa muiston. Mutta jos et pysty kohtaamaan sitä kipeää tunnetta, et myöskään pysty saamaan selville, oletko todella vaarassa vai et, ja ainut keino selvitäksesi on tehdä jotakin impulsiivista tilanteen ratkaisemiseksi. Tämä ei luonnollisestikaan poista pahaa oloasi.

Kiintymyssuhdetrauman kokeneille pelkkä oivallus omien ajatusmalliensa virheellisyydestä tai menneisyytensä yhteydestä nykyiseen käyttäytymiseensä ei riitä. Vaikka koenkin oivallukset menneisyyden yhteyksistä todella helpottaviksi ja vyyhtejä avaaviksi, ne eivät yksinään riitä. Samoin self-help -oppaiden läpi kahlaaminen voi olla mieltä avartavaa ja mielenkiintoista, mutta pelkkä tieto siitä, että nyt ylireagoin, ei kuitenkaan poista sitä tunnetta! Nämä oivallukset eivät nimittäin anna kykyä kohdata ja käsitellä hyvin kipeitä tunteita. Nämä tunteet on välttämätöntä kohdata, tuntea todellisina läpi uudelleen, tavoitteena se, että jonain päivänä juuri näiden voimakkaiden tunteiden seassa pystyy ymmärrettävästi elämäntarinanaan kertomaan jolle kulle valitulle ihmiselle, mitä on joskus kokenut ja miltä se on tuntunut. Koska kun sen pystyy sanomaan ymmärrettävästi toiselle, on sen tällöin oppinut myös itse ymmärtämään.

Mistä kiintymyssuhdetrauma sitten syntyy? Selkein syntytekijä on suhde omiin vanhempiinsa, sillä lapsi on väistämättä riippuvainen hoitajistaan. Kuitenkin myös aikuisena voi olla erityisen riippuvainen jostakusta läheisestä ihmisestä (ja sellaiseen tilanteeseen narsisti uhrinsa haluaakin viedä). Läheisessä ihmissuhteessa, josta ei riippuvuuden takia voi lähteä pois, toteutunut fyysinen ja/tai seksuaalinen väkivalta, emotionaalinen ja/tai psykologinen hyväksikäyttö ja/tai fyysinen ja/tai emotionaalinen huomiotta jättäminen jättävät jälkeensä pelon läheisyyttä ja riippuvuutta kohtaan. Ironisella tavalla kiintymyssuhdetrauman paraneminen vaatii turvallista kiintymyssuhdetta, mutta trauman seurauksena on hyvin vaikea muodostaa turvallisia ihmissuhteita.

Kirjoitukseni alkaa paisua pitkäksi, joten jätän tämän tällä kertaa tähän. Mikäli sinulle jäi jotakin mietityttämään kiintymyssuhteista yleensä, traumasta tai muusta tähän liittyvästä, kysy toki. Kirjoittelen aiheesta mielelläni vielä lisää, kun ehdin, varsinkin traumaattinen kiintyminen (trauma bonding) jäi tässä vielä käsittelemättä.




Neiti Kettu

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Narsismin ja läheisriippuvuuden lähteillä - haavoitettu sydän ja katoaminen

Sinulla voi olla monia syitä, miksi et halua hakeutua psykologin tai psykoterapeutin vastaanotolle. Suosittelen sitä kuitenkin lämpimästi, sillä narsistisen hyväksikäytön aiheuttamat traumat tarvitsevat jota kuta tukemaan ja toimimaan peilinä toipumisprosessissa. Sellaista taakkaa ei lopulta voi sälyttää yksin läheisensä niskoille, ellei kyseessä ole saman kokeneelta saatavaa vertaistukea. Jos ammattiavun hakeminen ei jostain syystä ole mahdollista, vertaistuesta voi saada paljon apua. Jo pelkästään linkkaamani youtube-videot voivat toimia suurena apuna.

Linkkaamillani youtube-videoilla puhujat mainitsevat usein, että narsistiseen hyväksikäyttöön tutustumaton psykoterapeutti ei välttämättä ymmärrä sitä, mitä olet käymässä läpi. Suomi on pieni maa, ja juuri oikealla tavalla narsistista hyväksikäyttöä ymmärtävän ammattilaisen löytäminen voi olla hankalaa. Psykologien ja psykoterapeuttien koulutus on Suomessa kuitenkin varsin laadukasta, ja ammattietiikalla on siinä suuri rooli. Vaikka psykologi ei olisikaan juuri erikoistunut narsistiseen hyväksikäyttöön, hän kuitenkin todennäköisesti haluaa ymmärtää sinun kokemuksesi ja ottaa selvää niistä puolista, mistä hän tarvitsee lisää ymmärrystä.

Jos esimerkiksi olet valitsemassa psykoterapeuttia, tärkeää on valita sellainen, jolle koet olevan helppo puhua ja jonka koet pystyvän ymmärtämään sinua. Erikoistumisella ei välttämättä ole yhtä paljon merkitystä kuin hyvällä vuorovaikutussuhteella (voit toki ottaa selvää erilaisista psykoterapian suuntauksista ja mikä niistä sinua puhuttelee parhaiten). Varoitan lähtemästä selvittämään ongelmia vaihtoehtoisten terapeuttien kanssa, sillä vaikka he tarkoittaisivatkin hyvää, he eivät välttämättä ymmärrä mitä voivat saada aikaan sohimalla sattumanvaraisesti traumaattisia kokemuksiasi. Terapeutin pitäisi olla kykenevä tukemaan sinua traumaattisten kokemusten noustessa pinnalle, eivätkä vaihtoehtoterapeutit hyvistä aikeistaan huolimatta sitä välttämättä ole. Sen sijaan he voivat saada sinut omaksumaan heidän ennakkokäsityksensä ja oletuksensa asioista, jolloin itse asiassa joudut uudelleen eräänlaiseen hyväksikäyttötilanteeseen, joskin tahattomaan sellaiseen.

Vuosia sitten oireilin masennuksella ja ahdistuksella, mutta koin vahvasti, etten halunnut kääntyä ammattiavun puoleen. Toisaalta minut oli vahvasti koukutettu "me vastaan koko muu maailma" -aatteeseen, jossa konkreettisesti koin oloni turvallisemmaksi narsistin lähellä kuin muiden ihmisten luona (narsistiseen hyväksikäyttöön liittyy kohtalaisen usein Tukholma-syndrooman kaltaisia oireita). Toisaalta koin vastenmieliseksi ajatuksen siitä, että puhuisin omista asioistani ihmiselle, joka kuuntelee sitä työkseen.

Löysin muutama päivä sitten netin keskustelupalstalta kommentin, että on epämukavaa puhua asioistaan ihmiselle, joka kuitenkin unohtaa kaiken tunnin päätyttyä. Tuo tunne muistutti minua jostakin tutusta. Se on vahva tunne, joka kuitenkin pitää sisällään hyvin voimakkaan vaatimuksen toista ihmistä kohtaan. Jos puhuisin ystävälleni murheistani, olisi varsin suuri vaatimus, kohtuutonkin, vaatia häntä miettimään minun asioitani kotonaankin. Se olisi vaatimus siitä, että minun pitäisi saada tunkeutua hänen mieleensä silloinkin, kun hän on yksin. Se olisi siis vaatimus rajojen rikkomisesta.

Kuitenkin se tuntuu samalta kuin hylätyksi tuleminen. Jos en ole jatkuvasti toisen ihmisen mielessä, katoan, unohdun, lakkaan olemasta olemassa. Sama perusta on niin narsismilla kuin läheisriippuvuudellakin. Läheisriippuvainen tiedostaa narsistia enemmän kaipaavansa yhteyttä toiseen ihmiseen, ja pyrkii tätä miellyttämällä ja itsensä unohtamalla pysymään toisen mielessä koko ajan. Läheisriippuvainen siis unohtaa itsensä, jotta voisi olla olemassa toisen ihmisen mielessä. Hän ei enää johda omaa elämäänsä itse, koska silloin voisi olla mahdollista, että hän hetkeksi katoaisi toisen ihmisen mielestä, ja lakkaisi olemasta olemassa.

Narsisti taas runnoo itsensä toisen ihmisen mieleen väkisin. Mitä suurempi vaikutus hänellä toiseen on, sitä merkittävämpi hän silloin on. Narsisti ei kuitenkaan halua asettua riippuvaiseksi, vaan hän haluaa tehdä muut riippuvaiseksi itsestään. Hän siis haluaa olla samaan aikaan sekä itsenäinen ja erillinen, mutta myös muiden ihmisten mielissä. Jos hän ei olisi muiden ihmisten mielissä ja vaikuttaisi heihin, hän ei olisi olemassa, hänkin katoaisi ja unohtuisi, kuihtuisi pois. Hän on riippuvainen olemassaolostaan muiden mielissä, mutta ei halua tiedostaa sitä itse.

Lopulta osaat varmaankin päätellä, että vaikka et olisi jatkuvasti toisen ihmisen mielessä, et silti katoa mihinkään. Olet yhä olemassa. Vaikka sanoisit ei tai vaikka aiheuttaisit toiselle pettymyksen, et silti katoa olemasta olemassa. Jos tämä toinen ihminen ei ole narsisti, olet hänelle aivan yhtä arvokas ja tärkeä siitä huolimatta, vaikka joskus aiheuttaisitkin hänelle pettymyksiä. Vaikka tämä toinen ihminen olisi sinun kontrollisi ulottumattomissa, et voisi määritellä sitä milloin hän sinua ajattelee ja milloin ei, et siltikään katoa olemasta olemassa. Vaikka ystäväsi tai psykoterapeuttisi ei ajattelisikaan sinua jatkuvasti vapaa-ajallaan, hän on silti yhtä todellisesti kiinnostunut sinun asioistasi silloin, kun tapaatte. Voithan antaa hänelle hengähdystauon, hänen oman mielenterveytensä takia, ja antaa hänelle luvan nauttia myös omasta elämästään.




Neiti Kettu

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Narsismi ja kateus

Kirjoittelin edellisessä jutussa (Narsismin synkkä kolminaisuus), miten narsisti haluaa uhrinsa olevan kaunis ja mairitteleva.  Aihe kypsyi mielessäni kuitenkin pidemmälle.

Narsisti viehättyy ja haluaa ympärillleen ihmisiä, joilla on jotakin sellaista, mitä hän on aina itselleen halunnut, mutta ei ole saanut. Se voi olla esimerkiksi rakastavat vanhemmat, hieno ura, kauneus tai jokin luonteenpiirre. Narsisti pyrkii näin muiden ihmisten kautta saamaan sen, mitä häneltä puuttuu. Samanaikaisesti hän on kuitenkin kateellinen uhrilleen tästä samaisesta asiasta. Näin ollen narsisti yleensä eniten haukkuu ja soimaa uhriaan juuri tästä asiasta, jonka takia hän itse asiassa alun perin on uhrista viehättynyt. Koska narsisti ei uskalla ja siten kykene vastavuoroiseen ihmissuhteeseen, ei hän lopulta pysty iloitsemaan toisen onnesta. Se ei riitä hänelle. Hänen täytyy imeä se itseensä, kokonaisvaltaisesti, sen toisen ihmisen täytyy olla yhtä hänen kanssaan. Koska tämä ei lopulta suurimmankaan alistamisen jälkeen kunnolla onnistu, narsistille ei jää käteen muuta kuin kateus ja läheinen ihminen, joka muistuttaa häntä joka päivä siitä, mistä hän on jäänyt paitsi. Narsistin käyttäytyminen on siis pohjimmiltaan myös hänen omaa hyvinvointiaan sabotoivaa, vaikka kaikkein epäsosiaalisimmat narsistit eivät tätä tiedostakaan.

Samalla tavoin narsistinen vanhempi haluaa ainakin yhden lapsistansa tulevan sellaiseksi, jollainen hän on aina ollut, jotta hän voisi elää lapsensa kautta menetettyjä asioita. Mutta kun lapsi on tai tulee sellaiseksi, vanhempi on syvästi kateellinen lapselleen. Surullisinta on se, että narsistinen vanhempi pystyy surutta sabotoimaan lapsensa onnellisuuden oman kateutensa tähden, kokien jollain tapaa olevansa oikeutettu siihen.




Neiti Kettu

lauantai 28. toukokuuta 2016

Narsismin synkkä kolminaisuus

Richard Grannon puhuu tässä videossa "synkästä kolminaisuudesta", johon kuuluu antisosiaalinen elementti (sadistisuus), narsistinen elementti (valitsee uhrin, joka mairittelee itseä, on kaunis) ja rajatilaelementti (pelko hylätyksi tulemisesta). Älkää pelästykö videossa viliseviä hurjia termejä, kuten zombit, synkkä kolminaisuus tai sadismi, sillä pohjimmiltaan hyväksikäyttökokemuksista voi löytää nämä elementit. Voit kuitenkin itse valita, millä termeillä niistä haluat puhua, mitkä termit sinua auttavat parhaiten.

Sadistisen elementin kautta narsistia viehättää uhrissa se, että tämä ei ole helposti murrettavissa. Hän siis saa nautintoa siitä, että saa alistettua viehättävän, itsenäisen ja aktiivisen ihmisen. Vaikka tämä kuulostaa jollain tapaa todella hurjalta, niin kun sitä ajattelee, siinä on jotain perää hyvinkin paljon. Sen ajatteleminen vain tuntuu siltä, että noin toimivasta ihmisestä katoavat viimeisetkin ihmisyyden rippeet. Ennen kuin ryöpsähdät kuitenkaan täyden katkeruuden puolelle (joka toisaalta on irtautumisprosessissa yksi läpikäytävä vaihe), voit miettiä myös sitä, että hänestä ovat hänen omat kokemuksensa tehneet tällaisen kuin hän on. Se ei oikeuta mitään hänen teoistaan, mutta se auttaa päästämään irti omasta katkeruudestaan.

Narsistisen elementin kautta narsisti taas vaalii uhriaan, pitää tätä "kaikkein hienoimpana omaisuutenaan". Toisaalta seuraavana päivänä olet totta kai saanut kuulla, miten arvoton paskaläjä oletkaan, mutta pohjimmiltaan tämä leikki ja peli on narsistillle kultaakin tärkeämpää. Ei hän haluaisi siitä luopua (siitä pelistä), ja jos joutuu luopumaan, siitä voi seurata merkittävää masennusta ja/tai päihdeongelmia.

Rajatilaelementin kautta narsisti taas pelkää kaikkein eniten sitä, että hänet hylättäisiin. Hän kokee, että hänen on pakko alistaa sinut ja tehdä sinusta avutomman (voit vaikkapa googlata learned helplessness), sillä se on ainut keino, millä pysyt hänen luonaan. Mitkään todistelut ja vakuuttelut rakkaudestasi eivät riitä, sillä narsisti pohjimmiltaan joko pitää itseään mahdottomana rakastaa tai pitää muita ihmisiä väistämättä pahoina ja hylkäävinä olentoina (tai sekoituksena molempia).

Narsistinen elementti ja rajatilaelementti ovat ristiriidassa keskenään, sillä narsistinen puoli hänessä vihaa kaikkea avutonta ja heikkoa, eikä hän haluaisi sitä läheisiltäänkään. Hän voi jopa käyttää paljon panostuksia siihen, että tukee sinua saavuttamaan asioita (joita hän itse haluaa sinun saavuttavan, tietysti). Tai ainakin hän voi syvästi uskoa tukeneensa sinua (olleensa se mahdollistava voima siellä takana, muuten et olisi pystynyt mihinkään), vaikka todellisuudessa hän on vuoroin painostanut sinua ja vuoroin haukkunut. Hän haluaisi pitää sinut sellaisena säkenöivänä ja viehättävänä, kuin alun perin olitkin. Hän ei kuitenkaan pysty siihen, sillä säkenöivänä ja viehättävänä kuitenkin hylkäisit hänet. Näin ollen hän päätyy tilanteeseen, jossa hän tekee sinusta avuttoman, mutta vihaa sinua siksi, että olet niin avuton. Tilanne on lopulta täysin mahdoton, ja hyvin todennäköisesti hän syyttää sinua siitä, että olet muuttunut.



Neiti Kettu

lauantai 21. toukokuuta 2016

"Just one more level of game"

Tämä video on pitkä, mutta mielenkiintoinen katsottava. Richard Grannon ja Dana Morningstar juttelevat narsismiin, hyväksikäyttöön ja läheisriippuvuuteen liittyvistä kysymyksistä. Danan videoita suosittelen lämpimästi katsomaan enemmänkin, ovat hyvin ymmärtäviä ja tukevia.

Linkki videoon


Poimin videolta joitakin kohtia, jotka jäivät mieleeni. Richard Grannonin kirjassa on kohta, jossa sanotaan "luovu vilpittömästä kommunikoinnista kommunikoidessasi vilpillisen kanssa". Narsistiselle ihmiselle kaikki on peliä, he ovat aina sodassa. He ovat keskittyneitä itseensä ja vastaavat tekemällä siirtonsa sitä kautta. Ennen kuin ymmärsin olevani tekemisissä tämän tyyppisen käyttäytymisen kanssa, olen useaan kertaan yrittänyt saada sopua aikaiseksi ja yrittänyt tuoda esille empaattisia näkökulmia, joihin toinen voisi tarttua ja ymmärtää. Olen kuitenkin päätynyt tilanteisiin, joissa joudun selittämään yksinkertaisimpien käytössääntöjen merkityksiä, ja nämäkin on saatu käännettyä ympäri omiksi "mielipiteikseni". Todellisuus on lopulta vääristynyt niin, että ainoastaan oma järkeni on mennyt sekaisin, mitään muuta lopputulosta ei ole ollut. Lopuksi vastapuoli on sanonut, että "oli hyvä kun saimme keskusteltua tästä". Aivan kuin jotakin olisi muka selvinnyt, vaikka todellisuudessa kaikki on vääntynyt kummallisiin mittasuhteisiin. Tämän tyyppisissä tilanteissa vastapuoli ei toimi minkään logiikan mukaan, vaan on kirjaimellisesti sodassa tai keskellä peliä. Hän voi käyttää aseinaan mitä tahansa (oikeasti mitä tahansa) lauseita, jos ne vain sillä hetkellä saavat hänet näyttäytymään positiivisessa valossa. Hetken päästä hän voikin sanoa olevansa ihan eri mieltä ja haukkua edellistä ajatustaan. Hänellä ei ole mitään pysyviä mielipiteitä asioista, hän vain tekee siirtoja pelissä sillä hetkellä. Siirtojen ainut tarkoitus on saavuttaa voitto ja vastapuolen täydellinen nolaaminen/murskaaminen/häviö. Eri narsistien käyttäytymisessä on vivahde-eroja, mutta pohjimmiltaan samaa toimintamallia on löydettävissä. Tällöin vilpittömät kommunikointiyritykset johtavat vain siihen, että oma pääsi menee yhä pahemmin sekaisin.


Richard mainitsee, että hän kokee dramaattiseen käyttäytymiseen liittyvien persoonallisuushäiriöiden (epävakaa, huomionhakuinen, narsistinen) kaikkien olevan omalla tavalla läheisriippuvuuden ilmentymiä (lukuunottamatta epäsosiaalista tai psykopaattista, joka kieltää kaiken tarvitsevuutensa). Kaikki nämä persoonallisuushäiriöt ovat riippuvaisia muiden ihmisten havainnoista heistä itsestään, jokainen vain omalla tavallaan. Olen tämän tausta-ajatuksesta samaa mieltä, vaikkakin tämän sanominen ei ole paras vaihtoehto silloin, kun narsistisesta hyväksikäytöstä toipuva läheisriippuvainen yrittää selvittää omaa päätään. Te ette ole narsistisia hyväksikäyttäjiä vain siksi, että olette läheisriippuvaisia! Itse asiassa psykoanalyyttisen teorian pohjalta kaikki persoonallisuushäiriöt syntyvät minäkäsityksen hajanaisuudesta ja luovat siten ahdistavan riippuvuussuhteen muihin ihmisiin. Eri ihmiset käsittelevät tätä ahdistavaa ristiriitaista riippuvuutta eri tavalla, toiset kieltävät tarvitsevuutensa kokonaan, toiset keräävät hovin ympärilleen ja toisen päätyvät palvelemaan muita. Richard mainitsee, että myös läheisriippuvainen toimii epäsuorasti tarpeitaan täyttäessään, koska hän ei uskalla suoraan pyytää sitä mitä tarvitsee. Epäsuoruuteen taas liittyy jossain määrin manipuloivuuden piirteitä. Ymmärrän tämän ajatuksen hyvin. Oman tarvitsevuuden myöntäminen jo on ollut minulle hyvin vaikeaa (koska minut on opetettu siihen, että kaikki se on itsekästä), puhumattakaan siitä, että voisin pyytää jotakin itselleni. Jollain tapaa silti olen yrittänyt tuoda esille tarpeitani ja salaa toivonut, että joku täyttäisi ne ilman, että pyydän mitään. En ehkä ajattelisi, että läheisriippuvaisten tarvitsisi toipuessaan miettiä itseään manipuloivana (alussa ei todellakaan, sillä alussa täytyy pystyä myöntämään olevansa hyväksikäytön uhri, eikä päinvastoin), ainakaan ihan heti. Todellisuudessa asiat ovat aina monimutkaisia, mutta jos on tottunut näkemään itsessään likaa loputtomuuksiin asti, ei toipumisprosessia kannata aloittaa niitä kaivelemalla. Sen sijaan tärkeämpää on ymmärtää, että omat tarpeet ovat ok, ja niitä on ok ilmaista. Sen kautta ratkeaa helpommin monia omia negatiivisiakin käyttäytymismalleja, sillä jos tarkoitus ei ole olla tahallaan ilkeä, niin ei sitä itseluottamusta saadessaan enää päädykään manipuloimaan ketään.


Videolla puhutaan myös siitä, miten uhrin alkaessa irrota otteesta, narsisti muuttuu helposti epävakaaksi ja alkaa vaikuttaa siltä, että hänessä tapahtuisi jotakin emotionaalisella tasolla. Että hän ehkä alkaisi ymmärtämään jotain, ja ehkä takertumaankin lähtijään. Richard kuvaa kuitenkin hyvin sitä, miten tällaisessa tilanteessa narsistin motivaatio on saada uhrinsa takaisin tekemään sitä mitä hän on aina ennenkin tehnyt. "Lupaan muuttua, mennä terapiaan, palaa sinä takaisin täyttämään tarpeeni." Narsisti kyllä takertuu uhriinsa, hän ei halua tulla hylätyksi. Hänen käsityksensä hyvästä ihmissuhteesta vain ei ole ok. Muistan tilanteen, jossa hän puhui minulle paljon siitä, miten paska hän on (ei mitään yksityiskohtaista, vaan vain yleisesti "olen paska") ja miten hän päätyy loukkaamaa minua (taaskaan ei mitään yksityiskohtaista siitä mitä hän olisi tehnyt, vaan vain yleisesti "päädyn loukkaamaan sinua"). Koin tästä valtavaa empaattista tarvetta ja vastasin vastaan tulevalla lauseella, jossa myönsin hänen loukkaavan minua, mutta myös yritin ymmärtää häntä. Vastaan tuli kuin seinä, hiljaisuus, reaktiottomuus. Hetken päästä sävy puheissa ja äänessä muuttui täysin, muuttui arkisemmaksi. Tässä koko tilanteessa tuntui, että jokin aitouden elementti puuttui, tämä ei ollut yhdenmukaista sen kanssa mitä hän sanoi. Jos hän todella olisi niin ahdistunut kuin mitä hän alussa ilmaisi, miksi hän pysähtyi kuin seinään? Mihin se tunne yhtäkkiä katosi? Hän jopa vaikutti siltä, että oli mennyt hieman yli puheissaan, hän halusi vetää takaisin sen kohdan, missä hän sanoi loukanneensa minua. Kokihan hän ilmeisesti olevansa oikeutettu käytökseensä aiemmin, eikä siinä oikeasti ollut mitään anteeksipyydettävää (koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi käyttämällä sanaa anteeksi), vaan hänet taisi olla vain pakotettu kohtaamaan minut näin.


Videolla sanotaan, että narsistisen hyväksikäytön jälkeen täytyy määritellä uudelleen mitä rakkaus itselle tarkoittaa. Läheisriippuvaisuuten taipuvaisena hyvinkin todennäköisesti kokee rakkauden sellaisella tavalla, joka on omiaan viemään uudelleen ja uudelleen hyväksikäyttökokemuksiin. Danalla on alkamassa uusi videosarja läheisriippuvuuden hälytysmerkeistä ja nämä kaksi videota (linkki ja linkki) ovat hyviä pohdintoja ennenkin jo miettimästäni tarpeesta rajat ylittävään rakkauteen (Kaipuu sulautuvaan rakkauteen ja narsismi, Narsismi ja henkilökohtaisuuden ansa). Mitä odotat rakkaudelta? Minkälainen rakkaus saa sinut tuntemaan itsesi ehjäksi? Koetko jopa tavallisen rakkauden tyhjäksi tai tylsäksi? Koetko, ettet oikeasti koe rakkautta, ellet koe jotakin dramaattista tai saa vuolaita rakkauden tunnustuksia osaksesi? Et välttämättä tiedosta näitä piilossa olevia odotuksiasi, jotka määrittelevät sitä, minkälaisiin ihmissuhteisiin ajaudut.




Neiti Kettu

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Voinko olla narsisti tietämättäni? (kannustusvideoita läheisriippuvaisille)

Mielessäni on monta kertaa käynyt, mitä jos olenkin itse narsisti. On hyvin mahdollista, että en tajuakaan miten käyttäydyn toisia ihmisiä kohtaan (olenhan voinut imeä kokemuksistani itsellenikin narsistisia toimintatapoja). Tässä hyvin pakottavan ja aidontuntuisessa ajatuksessa on kuitenkin yksi logiikkavirhe, joka viittaa läheisriippuvuuteen. Nimittäin, jos minulle sanottaisiin, että olen käytökselläni loukannut toista ihmistä, kokisin siitä huonoa omaatuntoa ja haluaisin ainakin yrittää pyrkiä muuttamaan käytöstäni. Tällöin en ole narsisti, joka kokee olevansa oikeutettu loukkaamaan toisia jonkin pätevän syyn perusteella. Voin tietämättäni loukata toisia ja minun voi olla vaikea muuttaakin näitä loukkaavia tapojani (tai minulla voi jopa olla joitakin narsistisia piirteitä), mutta en koe olevani oikeutettu toimimaan niin.

Miksi sitten kuvittelen, että voisin olla narsisti, persoonallisuushäiriöinen? Läheisriippuvuuteen viittaa se, että olen tottunut imemään itseeni saman tien kyseenalaistamatta kuulemani väitteet itsestäni. Tiedän tietoisella tasolla, ettei siinä ole järkeä, mutta taipumus siihen on vahva. Koen siis, että se mitä olen määrittyy sen kautta, mitä vaikutuksia käyttäytymiselläni on tai mitä joku (mielivaltaisestikin) niistä sanoo. Jos siis sinisenä hetkenä mietin erilaisia seurauksia, mitä käytöksestäni voi seurata, päädyn vetämään yhtäläisyysmerkit yhdestä tai muutamasta tilanteesta narsismiin. Asiaa ei tietenkään helpota se henkilö, joka haluaa minun uskovan olevani itsekäs ja huono ihminen.

Tästä voi johtaa ajatuksen myös jokaiselle heistä, jotka ovat vasta miettimässä, ovatko mahdollisesti tekemisissä narsistin kanssa. Ensimmäisenä on parempi yrittää jollain tavalla viestiä omista tunteistaan ja siitä mitä toisen käytöksen seurauksena kokee. On monia syitä siihen miksi ihmiset suojelevat itseään ja käyttäytyvät sikamaisesti, mutta narsistin erottaa siitä, että hän vilpittömästi kokee olevansa oikeutettu toimiinsa. Narsisti-leimaa ei kannata heittää otsaan liian varhain.

Persoonallisuushäiriöön liittyvä narsismi on sellainen asia, joka on hyvin selkeästi tunnistettavissa, mutta uhri sokeutuu sille. Siinä vaiheessa, kun saa silmänsä avattua ja nähtyä asioita objektiivisesti, asioista ei ole mitään epäilystä. Silmien avaaminen vain voi kestää vuosia tai vuosikymmeniä. Narsistiset piirteet taas ovat sellaisia, joista kannattaa yrittää ensin keskustella ja viestiä omista tuntemuksistaan, mutta jos se ei vain onnistu, ei lopulta ole sen arvoista yrittää väkisin (olettaen, että kyseessä on henkilö, jonka kanssa ei ole pakko olla tekemisissä). Se ei tarkoita, etteikö tämä henkilö voisi jossain toisessa elämänsä vaiheessa ymmärtää piirteensä ja kehittyä, mutta sinun ei tarvitse olla hänen pelastajansa, jos se ei onnistu. Hankalan ihmissuhteen luota lähteminen ei aina tarkoita hylkäämistä. Omatkin tarpeet ovat tärkeitä.

Mukava(n yksinkertaisesti selitetty) ja silmiäkin avaava video on tämä, jossa Ross Rosenberg kertoo miksi läheisriippuvainen ei ole narsisti, mutta ajautuu usein kuvittelemaan niin. Hän viittaa lyhyesti termiin "gaslighting", joka saa alkunsa Gaslight-elokuvan kohtauksesta, jossa nainen huomaa kaasulamppujen valon lepattavan, mutta mies kieltää näkevänsä mitään. Nainen alkaa lopulta uskoa, että hän kuvittelee lepatuksen ja on tulossa hulluksi. Toinen kannustusvideo läheisriippuvaisille youtuben syövereistä tässä. Lisa Romanon tapa puhua asioista on usein värikästä, mutta toisaalta niihin tunteisiin on helppoa ja huojentavaa samaistua.



Neiti Kettu

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Narsismin ydinominaisuuksia

Vakavan narsismin muista narsistisista piirteistä erottaa jollain tietyllä alueella ilmenevä selkeä joustamattomuus. Joustamattomuus erottaa persoonallisuushäiriöt tavallisista persoonallisuuden eroavaisuuksista. Joustamattomuudella ei tarkoiteta pelkkää itsepäisyyttä, vaan kyse on jo jossain määrin epäloogisesta tai omaakin hyötyä vähentävästä toiminnasta.

Narsistille tyypillisiä tapoja olla joustamaton voi esimerkiksi olla se, että hän ei kykene myöntämään tehneensä virhettä. Jos pelkkä tiukka kieltäminen ja tosiasioiden sivuuttaminen/vääristeleminen ei auta, hän ajautuu käyttämään vaikka kuinka utopistisia keinoja, joilla todistaa olleensa oikeassa/ ettei ole tehnyt mitään väärää. Tilanteeseen nähden selkeästi ylilyövät tai mahtipontiset keinot, kuten vaikkapa viranomaisten ottaminen mukaan oman todistelun taustalle, kuuluvat narsistin toimintapakkiin. Monet narsistit osaavat laskelmoida milloin kannattaa esittää nöyrää saavuttaakseen oman etunsa, mutta jos narsistia on kritisoitu jostakin, mikä liittyy hänen kipupisteisiinsä, tämän tiedostaminen unohtuu. Tällöin joustamattomuus astuu kuvioihin ja narsisti muuttuu ylilyöväksi ja periksiantamattomaksi, vaikka tämä käytös itse asiassa asettaa hänet jo negatiiviseen valoon. Tätä narsisti ei kuitenkaan pysty joustamattomuuskohtauksessaan ymmärtämään, vaan hän kaikki keinot käyttäen pyrkii todistamaan oman kantansa oikeaksi. Todennäköisesti hän selittää tämän ristiriidan itselleen niin, että hänen käytöksestään negatiivisesti ajattelevat ovat vain heikkoja ja huonoja ihmisiä, joiden mielipiteitä hänen ei tarvitse arvostaa.

Toinen narsistille tyypillinen tapa olla joustamaton on tarve tuhota häntä loukannut ihminen. Narsistin on välttämätöntä saada väärään kohtaan, kipupisteeseen, kritisoinut henkilö mitätöityä. Hän ottaa selville tavallisesta poikkeavalla tavalla lähes kaikesta mitä tämä ihminen on tehnyt, ja poimii sieltä kaikki tämän uskottavuutta vähentävät seikat tuodakseen ne sopivissa tilanteissa esille. Hän voi jopa kaivella kymmeniä vuosia vanhoja asioita esille, jos siellä on jotakin erityisen sopivaa aseeksi kelpaavaa. Joustamatonta toimintaa voi osittain kuvata pakkomielteiseksi, ja se liittyykin narsistin kipupisteisiin. Jokaisella narsistilla on omat henkilökohtaiset kipupisteensä, jolloin jokaisen narsistin joustamattomuuskin ilmenee omalla tavallaan (vaikka jokseenkin samantyyppisesti).

Kolmas narsistille tyypillinen joustamattomuuden muoto on kiukuttelu. Silloin, kun narsisti kokee muodostuneen suhteen tason turvalliseksi, hän taantuu välillä kiukuttelemaan kuin uhmaikäinen lapsi. Jotakin on voitu jo pitkään olla suunniteltu, ja hän yhtäkkiä samana päivänä, kun se pitäisi tehdä, rupeaa kiukuttelemaan, eikä suostu mihinkään ennen kuin saa jonkin hatusta heitetyn tuntuisen tahtonsa läpi. Ulkopuolisen silmissä narsisti asettaisi tässä itsensä lähinnä jo naurunalaiseksi, mutta läheiset ovat usein jo niin kiinni narsistin vääristyneessä maailmassa, ettei se heistä vaikuta siltä. He ovat enemmän keskittyneet miettimään omaa mitättömyyttään kuin sitä, miten naurettavalta narsisti oikeastaan vaikuttaa. (Joskus narsisti voi tosin olla niinkin älytön, että sille läheinenkin jo hieman hymähtää. Tilanne ei silti ole mitenkään hauska tai kevyt, vaan henkistä väkivaltaa.)

Tästä pääsemmekin seuraavaan narsismin ydinominaisuuteen. Tommy Hellsten sanoo esimerkiksi tässä videossa: "Narsisti ei koskaan tutki itseään. Hän tutkii aina muita. Hän ei koskaan kykene tunnistamaan tai tunnustamaan omaa keskeneräisyyttään ja syyllisyyttään, vaan hän siirtää sen aina muihin. ... Hän panee muut miettimään omaa huonouttaan. ... Silloin narsistisen vajeen omaavan hovin jäsen tutkii jatkuvasti omaa huonouttaan ja omaa syyllisyyttään. ... Hän (hovin jäsen) ei tutki sitä toista, hän tutkii aina itseään." Narsistisen hyväksikäytön yllä pysymisen yksi merkittävin ominaisuus on tässä. Kun uhri kääntyy sisäänpäin, hän ei enää havaitse narsistin toimintaa objektiivisesti ja narsistin lapsellisimmatkin käytökset tuntuvat niin kuin niissä ei olisi mitään ihmeellistä.

Keino on hirvittävän tehokas. Sisäänpäinkääntyneisyys on jostain syystä helppo niputtaa yhteen itsekkyyden kanssa, vaikka narsistisen hyväksikäytön uhri kääntyykin sisäänpäin täysin normaalina reaktiona siinä tilantteessa. Narsistin on kuitenkin helppo käyttää tätä vielä yhtenä aseena lisää. Uhri on sisäänpäinkääntyneisyydessään itsekäs, koska hän on ihmisiä kohdatessaan ensin suojelemassa itseään ja miettimässä häpeäänsä, kuin kohtaamassa toista ja tämän kokemusta. Uhri voi päätyä aivan tosissaan miettimään, miksi hän on näin itsekäs ja ehkä empatiakyvytönkin kohdatessaan muita ihmisiä. Hän etsii vikaa itsestään, miksi hän on tällaiseksi muuttunut. On vaikeampi yhdistää narsistin käytös omaan muuttuneeseen käytökseen ja olemukseen. Tällaisen johtopäätöksen tekeminen olisi myös varsin uhkarohkeaa, sillä sehän on itsekästä syyttää muita omasta käyttäytymisestään, eikö niin? ;)



Neiti Kettu

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Narsisti sammakon keitossa

On olemassa sanonta, jonka mukaan narsisti turruttaa uhrinsa kuin keittämällä sammakkoa. Kun veden lämpötila muuttuu liian korkeaksi ja sammakko meinaa hypätä pois, hän laskee lämpötilaa hieman, jotta sammakko ei karkaisi. Sitten hän jälleen pikku hiljaa nostaa lämpötilaa, kunnes sammakko taas meinaa hypätä pois, ja hän jälleen laskee lämpötilaa. Lopulta sammakko turtuu niin, ettei enää osaa lähteä pois.

Todennäköisesti vähintään jossain vaiheessa tulee hetki, jolloin jollain tapaa ilmaiset narsistille pahasta olostasi, ja siitä, että tämä paha olo johtuu hänen käytöksestään. Ehkä hän kieltää kaiken, tai ehkä hän vaikuttaa ymmärtävältä ja siltä, että haluaisi muuttaa käytöstään. Joka tapauksessa tämän jälkeen hän on jonkin aikaa oikein kiltti, ehkä joskus jopa enemmän kuin olisi tarpeenkaan. Alat miettiä, että ehkä hän ei olekaan niin kamala, kuin jostain syystä olet alkanut hänestä kuvittelemaan. Kaikillahan on välillä huonoja päiviä ja aikoja, mutta kyllähän nyt näet, että hän osaa olla mukavakin ja avulias. Ilkeys kuitenkin aina palaa, juuri ne samat asiat, joista olet hänelle jo aivan tarpeeksi selvästi ilmaissut omat tunteesi. On kuin hän ei olisi ollenkaan kuunnellutkaan mitä olit sanonut, ja tavallaan niin onkin. Hänelle sanomasi sisältö (se miltä sinusta tuntuu) ei ole niinkään yhtä tärkeää kuin se mitä sanomasi välineellisesti tarkoittaa (miten olet sillä hetkellä ottamassa askelta kohti etääntymistä, minkälaiset teot saavat sinut etääntymään, millä tavalla ja minkälaisista asioista sinut saa kokemaan pahaa oloa).

Voi olla, että teillä on jokin esine, joka liittyy tunneperäisesti suhteeseenne. Ehkä se on lahja, jonka sinä tai hän on ostanut. Ehkä se on jostakin lomamatkalta ostettu pehmolelu, joka muistuttaa siitä matkasta ja siellä koetuista asioista. Jossain vaiheessa voit jossain määrin säännöllisesti löytää tämän esineen heitettynä romukasaan, lojumasta likaisesta nurkasta tai jollain muulla tavalla kohdeltuna niin kuin se olisi erityisen arvoton esine. Se on passiivis-aggressiivinen tapa ilmoittaa, että hän ei arvosta suhdettanne eikä sinua. Se on tehokasta, sillä se kyllä vaikuttaa sinuun tunnetasolla, mutta et voi koskaan oikein suoraan tietää hänen tarkoittaneen sillä mitään.

Jos joskus kysyt häneltä, miksi hän tekee niin, hän todennäköisesti sanoo sinua neurootikoksi, joka näkee merkityksiä sielläkin, missä niitä ei ole. Joku narsisti voi jopa tarjoutua hyvää hyvyyttään "auttamaan" sinua pois tästä ominaisuudesta. Onhan se elämää rajoittavaa ja häiritsevää olla niin neuroottinen. Hän vain oli vahingossa tönäissyt sen pehmolelun sinne likaiseen nurkkaan, eikä ollut huomannut sitä. Se on helppo uskoa, sillä se voisi kenen tahansa kohdalla pitää paikkansa. Narsistin ollessa kyseessä kaikessa taas on merkityksiä.

Olet voinut olla esimerkiksi ostanut hänelle lahjan, jonka hän on ottanut käyttöönsä (ehkä hän ei vain voinut olla käyttämättä sitä mahdollisuutta hyväkseen). Hänen kuitenkin tarvitsee päästä jollain epäsuoralla tavalla sanomaan sinulle: "Älä luulekaan, että vaikka käytän tätä, että tämä olisi ollut hyvä lahja. Ei, se on täysin turha ja arvoton." Hän voi alkaa useissa sivulauseissaan mainitsemaan, miten lahjan tyyppiset asiat ovat oikeastaan aika turhia, eikä niitä kukaan tarvitse. Hän voi alkaa kertoa esimerkkejä tuntemistaan ihmisistä, joille sellainen asia on ollut täysin yhdentekevää tai muuten typerää. Joku röyhkeä narsisti voi jopa käytännössä aika suoraan päivitellä: "Voitko kuvitella, naapuri oli ostanut tutulleen lahjaksi tällaisen! Naapurin tuttu oli sitten näyttänyt pettymyksensä lahjaan, mutta kyllä minä siinä tapauksessa olisin edes näytellyt pitäväni siitä. Kyllähän niin kuuluu tehdä, olla kohtelias."

Mahdollisia sammakon keiton tapoja on monia, yhtä monia kuin mitä on erilaisia suhteitakin. Narsistit ovat erilaisia ja narsistien uhrit ovat erilaisia. Narsistit valitsevat ne keinot, jotka havaitsevat toimiviksi juuri tämän uhrin kanssa, ja toisaalta heidän käyttämiinsä keinoihin liittyvät myös heidän omat pakkomielteensä ja traumansa.



Neiti Kettu

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Narsismin muodot

Patologisesta narsistista puhuttaessa puhutaan yleensä jostakin näistä, tai näiden yhdistelmästä (persoonallisuushäiriöt esiintyvät yleensä monimuotoisina):

Psykopatia
Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö
Rajatilapersoonallisuushäiriö
Huomionhakuinen persoonallisuushäiriö
Narsistinen persoonallisuushäiriö

Narsistisilla henkilöillä voi ilmetä samanaikaisesti myös epäluuloinen persoonallisuushäiriö.

Näiden lisäksi on olemassa ihmisiä, joilla on enemmän tai vähemmän narsistisia piirteitä, mutta heidän kykynsä empatiaan ei ole samalla tavalla rajoittunut. He pystyvät siis ymmärtämään tekojensa seuraukset toisen ihmisen kannalta, eivätkä ole niistä lopulta täysin välinpitämättömiä.

Eli siis vaikka puhtaasti narsistisen persoonallisuushäiriön omaavia ihmisiä olisikin hyvin vähän, niin patologisesti narsistisia ihmisiä on paljon enemmän. Itse asiassa narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole vakiinnuttanut asemaansa kovinkaan hyvin tautiluokituksessa, vaan useinkin arkielämän narsistit saavat esimerkiksi epäsosiaalisen tai rajatilan persoonallisuushäiriön diagnoosin. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei siis useinkaan ole erillinen ja oma häiriönsä. Toisaalta esimerkiksi rajatilapersoonallisuus ei välttämättä puhtaana ilmetessään ole narsismia, mutta suurella todennäköisyydellä persoonallisuushäiriöitä ilmenee päällekkäin.

Narsistin käytöksessä on vivahde-eroja riippuen siitä, mitä yllä mainituista häiriöistä hän omaa. Siinä missä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön suuntaan kallistuva narsisti surutta uhkailee väkivallalla ja mahdollisesti toteuttaakin sitä, rajatilapersoonallisuus käyttää mielummin manipuloivaa henkistä väkivaltaa tai uhkailee itsemurhalla.

Epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön (äärimmillään psykopatian) empatian puute on selkeintä, räikeintä ja julminta. Rajatilapersoonallisuushäiriö taas on itsekin sekaisin, toisaalta tuntee pahaa oloa ja toisaalta vahvoilla suojamekanismeilla heijastaa sen muihin ihmisiin. Rajatilapersoonallisuus pyrkii hallitsemaan kaaostaan narsistisilla keinoilla ja saamalla valtaa läheisistään. Rajatilapersoonallisuudella sekoittunut narsisti voikin olla monesti kuvattu "covert"-narsisti, joka ei ole räikeän suuruskuvitelmainen, vaan kokee samanaikaisesti olevansa sekä huonompi kuin muut, että myös väärinymmärretty ja erityiskohtelua ansaitseva. Huomionhakuisella persoonallisuudella sekoittunut narsisti taas voi olla "overt"-narsisti, jonka suuruskuvitelmat eivät voi jäädä huomaamatta. Epäluuloisella persoonallisuudella värittynyt narsisti taas painottuu katkeruuteen ja kostonhaluun.



Neiti Kettu

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Narsismi ja henkilökohtaisuuden ansa

Narsistisilla tai jollain muulla tavalla persoonallisuushäiriöisillä ihmisillä on käyttäytymisessään usein yksi yhdistävä tekijä. Heillä on pakonomainen tarve päästä rikkomaan rajojasi, säännöllisesti, mutta myös mahdollisimman nopeasti. Silloin he kokevat tulevansa näkyviksi ja olemassa oleviksi. He voivat etsiä jotakin jännittävää elämäänsä, tai he voivat tuntea olonsa mitättömiksi ollessaan vain samanlaisia kuin kaikki muutkin.

Kun tapaat heidät ensimmäisen kerran, he voivat tehdä tai sanoa jotakin, joka on hieman liian henkilökohtaista, tai he voivat kutsua sinut mukaan tekemään jotakin, mikä on sinulle tai hänelle hyvin henkilökohtaista (esimerkiksi mukaan johonkin henkilökohtaiseen tilaisuuteen/tapahtumaan, kutsua kotiinsa tilanteeseen liittyen liian aikaisin). Pelkästään tällainen käytös ei vielä kerro, että kyseessä olisi juuri narsisti tai persoonallisuushäiriön omaava ihminen. Esimerkiksi eri kulttuureissa on totuttu erilaisiin rajoihin, ja niissä on eroja myös yksilöiden välillä. Halaamaan tottunut ei välttämättä aina heti huomaa, että joku toinen kokeekin sen epämiellyttävänä, mutta on kuitenkin valmis kunnioittamaan toisen rajoja tilanteen ymmärtäessään. Narsistinen henkilö taas kyllä tietää, että toinen kokee hänen halaamisensa epämiellyttävänä, mutta tekeekin sen juuri siitä syystä. Hän pääsee lähemmäs, asteen sisemmälle. Narsisti ei kuitenkaan ensitutustumalta välttämättä ole räikeän rajoja ylittävä, vaan kokeilee, testaa ja päätyy sellaiseen tekoon, joka juuri sopivalla asteella rikkoo rajojasi.

Tällainen ensi kosketuksessa tapahtuva rajojen rikkominen voi kuitenkin olla hyvin voimakas kokemus ja tuntua joltakin erityislaatuiselta. Varsinkin he, jotka ovat pitkään elämässään kokeneet rajojensa rikkomista, voivat tarkoituksella hakeutua sellaisiin tilanteisiin, joissa heidän rajojaan rikotaan (ks. Kaipuu sulautuvaan rakkauteen ja narsismi). He voivat esimerkiksi kokea ylimaallista ja suurempaa yhteyttä silloin, kun jokin guru rikkoo heidän rajojaan. Rajojen rikkomisen kokemus on petollisesti samanaikaisesti sekä jotain mieletöntä, että vääristyneenä hyväksikäyttävää ja sisintä riepottelevaa.


Neiti Kettu

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Ohje narsistisesta hyväksikäytöstä kärsineille

En muista enää mistä tämän luin (en pysty antamaan lähdeviitettä), mutta se jäi mieleeni:

Opettele kuuntelemaan omia tunteitasi ja antamaan niille arvoa.
Älä kuitenkaan kuuntele syyllisyydentunnettasi, koska se on vääristynyt.

Voi olla vaikea tajuta, että omia tunteitaan ei todella kuuntele, koska syyllisyydentunne on niin massiivinen. Tuntuu siltä, että velloo paljonkin (liikaakin) omissa tunteissaan, koska velloo syyllisyyteen ja häpeään liittyvissä tunteissa. Mutta annatko todella arvoa omille tunteillesi? Voisitko kuvitella toimivasi omien tunteidesi pohjalta, sen mukaan, miltä sinusta tuntuu? Pystytkö asettamaan toisille ihmisille vaatimuksia tai rajoja sen suhteen, miten heidän pitäisi ottaa sinun tunteitasi huomioon?

Vääristynyt syyllisyydentunne taas tarkoittaa sitä, että se on vääristynyt molempiin suuntiin. Syyllistyy helposti silloinkin, kun ei tarvitsisi, mutta toisaalta taas on vaikea tietää, milloin kuuluisi syyllistyä, koska ei ole oppinut siinä kulkevaa rajaa. Jos olet törmännyt narsistiin myöhemmällä iällä (etkä siis lapsuuden perheessäsi), sinulla voi olla lapsuudestasi pohjautuva kyky hahmottaa tätä rajaa, jolloin sinun täytyy työskennellä päästäksesi siihen takaisin. Jos syyllisyydentunne taas on vääristynyt lapsuudesta asti, sinun täytyy luoda itsellesi uudet käsitykset asioista.

Voi olla houkuttelevaa kääntyä myös siihen toiseen ääripäähän, mutta älä mene sinnekään. Tämä esimerkkitilanne ei välttämättä koske juuri sinua, mutta kuvaa toivottavasti asian ideaa: Tuttusi tulee sinua vastaan kadulla, eikä sano hei. Olet voinut olla tottunut ajattelemaan automaattisesti, että olet tehnyt jotakin, mistä hän on loukkaantunut, tai sinussa on jotakin vikaa. Sitten tajuat, että hei, tämähän on vääristynyttä syyllisyydentuntoa! Voi olla houkuttelevaa lähteä ajattelemaan, että olipa idiootti tuo tuttu, huonot käytöstavat ja muutenkin ylpeää toimintaa kulkea ohitseni sanomatta hei. Jokin tässä ajattelutavassa kuulostaa kuitenkin liiankin (pelottavan) tutulta. Nimittäin, sehän on se narsistin tie, narsistin tapa reagoida ja ajatella. En halua pelotella, että tällainen normaali oma puolustautumisreaktio johtaisi sinua narsismiin, ei, sinne on vielä pitkän pitkä tie tästä. Se on kuitenkin helppo ja houkutteleva ratkaisu, joka ei itse asiassa ole yhtään sen vähemmän syyllisyydentuntoinen kuin edellinenkään, siinä vain projisoi syyllisyydentuntonsa toisen ihmisen ominaisuudeksi. Lopulta, sinun ei tarvitse syyllistyä siitä, että hän ei tervehtinyt sinua. Ehkä hänellä oli huono päivä, ehkä hän ei huomannut sinua, hänellä oli kiire, tai ehkä hän on vain sellainen ihminen, ettei halua tervehtiä kadulla, eikä siinäkään ole mitään sen kummempaa.



Neiti Kettu

lauantai 30. tammikuuta 2016

Kaipuu sulautuvaan rakkauteen ja narsismi

Narsistiseen hyväksikäyttöön liittyy aina rajojen ylittäminen. Mitä ne rajat (boundaries) sitten oikein ovat? Narsistisessa suhteessa olleena sitä ei välttämättä ollenkaan tiedä. Henkilökohtaiset rajat tarkoittavat sitä määrää ja laatua, mitä sallit itseäsi kohtaan kohdistettavan. Eli toisin sanoen, miten haluat itseäsi kohdeltavan. Se on sinun itsesi päätettävissä, ei kenenkään muun. Sinulla on oikeus sanoa: "Tämä tuntuu minusta pahalta, en halua tätä." tai "En halua, että teet noin, koska sovimme aiemmin tekevämme toisin, ja haluan pitää sovitusta kiinni." tai "Sinulla ei ole oikeutta ottaa tätä tavaraa minulta omaan käyttöösi, koska se on minun." tai jotakin muuta vastaavaa.

Luit mitä tahansa narsismista kertovaa tekstiä, rajojen rikkominen esitetään yleensä negatiivisena ja epäterveenä asiana. Tällöin ei välttämättä tule ajatelleeksi, että narsistiseen suhteeseen on voinut ajautua juuri sen takia, että narsistin kanssa pääsee kokemaan rajojen rikkoutumista. Varsinkin, jos lapsuudessaan tai aiemmissa suhteissaan on joutunut kokemaan rajojen rikkomista, voi ihannoida sulautuvaa ja rajoja rikkovaa rakkautta. Narsistin kanssa voi todella päästä kokemaan olevansa yhtä, mutta koska narsisti ei muutenkaan erottele sinua erilliseksi yksilöksi vaan oman hyötynsä välineeksi, rajojen rikkominen ei jää siihen mukavaan ja intohimoiseen kuin elokuvissa -rakkauteen. Hän olettaa sinun olevan hänen käytettävissään ja lukevan hänen ajatuksensa myös muilla elämän osa-alueilla.

Vaikka pääsisi eroon suhteestaan narsistiin, voi silti jäädä kaipaamaan sulautuvaa rakkautta. On selkeämpi nähdä ongelmana se hetki, jolloin narsisti alkoi alistamaan ja vaatimaan, mutta vaikeampi nähdä saman ilmiön toiselle puolelle ne ihanat ja mahtavat kokemukset. Kuitenkin, mitä enemmän kaipaa ja viehättyy vain toista varten elävästä rakkaudesta, sitä suurempi todennäköisyys on viehättyä uudelleen narsistisesta ihmisestä ja joutua uudelleen samanlaiseen suhteeseen.



Neiti Kettu

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Narsistisen hyväksikäytön syndrooma

Youtuben syövereistä löytyy paljon hyödyllisiä videoita narsismista. Suosittelen erityisesti Narcissist Support -kanavaa, josta löytyy esimerkiksi "red flags of a narcissist" -videosarja, jossa kuvataan eritellen miten narsistinen ihminen käyttäytyy ja miten narsistin voi tunnistaa. Alla linkkaamallani videolla puhuva Ross Rosenberg taas puhuu paljon läheisriippuvuudesta ja siitä, miten lakata täyttämästä elämäänsä narsistisilla ihmisillä. Toinen videon puhujista, SPARTANLIFECOACH -kanavan Richard Grannon taas osaa tsempata mukavasti siinä, että narsistin uhriksi joutuminen ei kerro uhrin omista vioista, vaan narsisti tekee hulluksi. Hän pohtii myös sitä, miksi Aspergerin syndroomasta kärsiviä voidaan joskus väärin perustein tulkita narsisteiksi.

Nostan tänään esille videon, jossa puhutaan narsistisen hyväksikäytön syndroomasta (narcissist abuse syndrom).   linkki videoon



Tämä video on mielestäni erityisen hyvä siksi, että narsistin uhrina oleminen on lähes aina todellisuudentajua hämärtävää. Jos suhde on läheinen ja siinä on mukana aidosti, uhri on elänyt mukana narsistisessa fantasiamaailmassa. Koska normaali ihminen on valmis mukautumaan ja ottamaan asioita vastaan, hän mukautuu myös narsistin manipuloimalla rakentamaan todellisuuteen. Richard Grannon sanoo videolla loistavasti: "narsistinen hyväksikäyttö ujuttaa viruksen uhrinsa psyykkiseen ohjelmistoon ja vahingoittaa sitä ohjelmistoa, joka auttaa ihmisiä tietämään mikä on totta ja mikä ei".

Tästä seuraa, että narsistisen hyväksikäytön uhri muuttuu ylireagoivaksi, defensiiviseksi, vainoharhaiseksi ja muiden silmissä hullusti käyttäytyväksi. Se on itse asiassa se uhri, joka enemmän näyttää sairaalta, kuin tyyni ja rauhallisesti ulospäin käyttäytyvä narsisti. Monet auttajat, neuvojat ja terapeutit yrittävät hyvää hyvyttään auttaa ja keskittyä siihen, mikä uhrissa on vialla. Tämä on tavallaan totta, koska narsistisen hyväksikäytön uhrina muuttuu vainoharhaiseksi, mutta tämän vainoharhaisuuden synnyn alkuperä on siinä, että uhri kokee olevansa itse viallinen ja syypää kaikkeen. Tällöin uhrin vikoihin keskittyminen vie helposti ojasta allikkoon. Uhrin pitää osata ensin ymmärtää, että hän onkin uhri, ja vasta sitten voi lähteä käsittelemään tämän hetkistä tilannetta. Grannon sanoo videolla, että narsistisen hyväksikäytön uhreille ei kannata sanoa tai vihjailla seuraavanlaisia ajatuksia: "Kaikki on sinun päässäsi.", "Kyse ei ole siitä toisesta ihmisestä, vaan kyse on sinusta.", "Ei keskitytä siihen mitä toinen teki, vaan keskitytään sinuun."



Ross Rosenberg puhuu narsismista siitä näkökulmasta, että parisuhteeseen narsistin kanssa jää yleensä läheisriippuvainen. Terve ihminen osaa lähteä ajoissa pois, häntä ei viehätä narsistinen käyttäytyminen ollenkaan. Läheisriippuvuus syntyy lapsuudessa, jolloin hänen perustarpeensa rakkaudesta, huolenpidosta ja arvostuksesta ovat täyttyneet vain, jos hän on osannut miellyttää ja palvella muita mahdollisimman hyvin. Muilla videoillaan Rosenberg harmittelee sitä, miten läheisriippuvuutta on alettu käyttämään haukkumasanana. Olen törmännyt jopa sellaiseen, että läheisriippuvaista kutsutaan pohjimmiltaan itsekkääksi, joskus jopa itsekkääksi manipuloijaksi.

Kyse on kuitenkin tarpeesta täyttää perustarpeensa, eli rakkauden ja arvostuksen tarpeet. Läheisriippuvaisella nämä tarpeet eivät ole täyttyneet lapsuudessa ja tätä puute voi muuttua hänen myöhemmässä elämässään kaiken keskipisteeksi. (Huomioon otettavaa on myös se, että samasta alkuperästä syntyy myös narsisti, mutta narsisti on omaksunut erilaiset tavat täyttymättömien tarpeidensa täyttämiseen. Narsisti ja läheisriippuvainen ovat tavallaan kuin kolikon kääntöpuolet.) On hyvin surullista, että tarvetta rakkauteen kutsutaan itsekkyydeksi. Itsekkyyden määrittelevät pikemminkin ne keinot, joilla ihminen toimii. Jokainen meistä tarvitsee rakkautta (paitsi narsisti, joka ainakin uskottelee itselleen niin), olematta sen kummemmin itsekäs.

Rosenbergin mukaan on kahdenlaisia läheisriippuvaisia, passiivisia ja aktiivisia. Passiivinen läheisriippuvainen alistuu, palvelee ja miellyttää sanomatta mitään vastaan. Aktiivinen läheisriippuvainen taas yrittää erilaisilla manipulointitekniikoilla hallita narsistiläheistään, mutta lopputulos on aina se, että läheisriippuvainen itse antaa ja antaa. Aktiivinen läheisriippuvainen voi myös olla oppinut narsistiläheiseltään manipulointitekniikoita, ja voi käyttää näitä muita ihmisiä kohtaan jakaessaan narsistiläheisensä vääristyneen linssin maailman katsomiseen. Keskeinen erottava tekijä läheisriippuvaisen ja narsistin välillä on kuitenkin se, että lopputuloksena läheisriippuvainen päätyy aina joustamaan ja antamaan, narsisti taas ottamaan ja olemaan joustamatta.

Läheisriippuvaista ihmistä ei auta, että häntä sanotaan itsekkääksi, sillä sitä hän koko ajan ajattelee olevansa. On läheisriippuvaista ajatella, että omien tarpeiden täyttäminen ja niiden täyttämisen vaatiminen olisi itsekästä. Itsekkääksi häntä myös todennäköisesti hänen narsistiläheisensä kutsuu, koska itsekkääksi syyttämällä läheisriippuvaisen saa tekemään mitä vain. Sen sijaan läheisriippuvaisen olisi merkityksellistä ymmärtää ero siinä, milloin hän oikeasti on epäitsekäs ja milloin ei sekä milloin kuuluu olla itsekäs ja milloin ei. Läheisriippuvainen hyvin todennäköisesti tosissaan uskoo olevansa itsekäs silloinkin, kun todellisuudessa hän vain antaa ja antaa. Tämän todella oudon mielenvääristymän olen kokenut myös itse, sillä hän on aina sanonut miten paljon hän on uhrautunut ja miten hän tekee meidän vuoksemme niin paljon ilman kiitosta, ja minä olen uskonut sen. Olen uskonut sen, vaikka todellisuus ja teot puhuvat ihan eri kieltä. Olen tottunut ajattelemaan, että oli miten tahansa, tein mitä tahansa, minä aina olen suhteissa se ottava osapuoli, ja se toinen antaa enemmän.



Toisaalta olen sitä mieltä, että narsistin uhrin ei tarvitse olla kuin ehkä jossain määrin kiltti ja hyväuskoinen ihminen, sillä narsisti osaa käyttää uhrinsa herkkiä kohtia hyväkseen. Hän vetoaa sellaisiin heikkouksiin ja herkkiin kohtiin, joita uhrissa todella on, jotka ovat totta, mutta vääristelee niitä epämääräisiin ulottuvuuksiin ja kietoo ne isoon valhemöykkyyn. Herkillä ollessaan kukaan ei osaa ajatella kauhean selkeästi ja rationaalisesti, vaan narsistin manipulaatiot uppoavat helposti. Tästä seuraa lumipalloefektin kautta narsistisen hyväksikäytön syndrooma, jossa Richard Grannonin mainitsema virus tekee ennen terveestä ihmisestä sairaan.


Hyväksikäyttö on aina hyväksikäyttöä. Sitä ei voi selittää mitenkään.


Neiti Kettu