Ohje narsistisesta hyväksikäytöstä kärsineille

En muista enää mistä tämän luin (en pysty antamaan lähdeviitettä), mutta se jäi mieleeni:

Opettele kuuntelemaan omia tunteitasi ja antamaan niille arvoa.
Älä kuitenkaan kuuntele syyllisyydentunnettasi, koska se on vääristynyt.

Voi olla vaikea tajuta, että omia tunteitaan ei todella kuuntele, koska syyllisyydentunne on niin massiivinen. Tuntuu siltä, että velloo paljonkin (liikaakin) omissa tunteissaan, koska velloo syyllisyyteen ja häpeään liittyvissä tunteissa. Mutta annatko todella arvoa omille tunteillesi? Voisitko kuvitella toimivasi omien tunteidesi pohjalta, sen mukaan, miltä sinusta tuntuu? Pystytkö asettamaan toisille ihmisille vaatimuksia tai rajoja sen suhteen, miten heidän pitäisi ottaa sinun tunteitasi huomioon?

Vääristynyt syyllisyydentunne taas tarkoittaa sitä, että se on vääristynyt molempiin suuntiin. Syyllistyy helposti silloinkin, kun ei tarvitsisi, mutta toisaalta taas on vaikea tietää, milloin kuuluisi syyllistyä, koska ei ole oppinut siinä kulkevaa rajaa. Jos olet törmännyt narsistiin myöhemmällä iällä (etkä siis lapsuuden perheessäsi), sinulla voi olla lapsuudestasi pohjautuva kyky hahmottaa tätä rajaa, jolloin sinun täytyy työskennellä päästäksesi siihen takaisin. Jos syyllisyydentunne taas on vääristynyt lapsuudesta asti, sinun täytyy luoda itsellesi uudet käsitykset asioista.

Voi olla houkuttelevaa kääntyä myös siihen toiseen ääripäähän, mutta älä mene sinnekään. Tämä esimerkkitilanne ei välttämättä koske juuri sinua, mutta kuvaa toivottavasti asian ideaa: Tuttusi tulee sinua vastaan kadulla, eikä sano hei. Olet voinut olla tottunut ajattelemaan automaattisesti, että olet tehnyt jotakin, mistä hän on loukkaantunut, tai sinussa on jotakin vikaa. Sitten tajuat, että hei, tämähän on vääristynyttä syyllisyydentuntoa! Voi olla houkuttelevaa lähteä ajattelemaan, että olipa idiootti tuo tuttu, huonot käytöstavat ja muutenkin ylpeää toimintaa kulkea ohitseni sanomatta hei. Jokin tässä ajattelutavassa kuulostaa kuitenkin liiankin (pelottavan) tutulta. Nimittäin, sehän on se narsistin tie, narsistin tapa reagoida ja ajatella. En halua pelotella, että tällainen normaali oma puolustautumisreaktio johtaisi sinua narsismiin, ei, sinne on vielä pitkän pitkä tie tästä. Se on kuitenkin helppo ja houkutteleva ratkaisu, joka ei itse asiassa ole yhtään sen vähemmän syyllisyydentuntoinen kuin edellinenkään, siinä vain projisoi syyllisyydentuntonsa toisen ihmisen ominaisuudeksi. Lopulta, sinun ei tarvitse syyllistyä siitä, että hän ei tervehtinyt sinua. Ehkä hänellä oli huono päivä, ehkä hän ei huomannut sinua, hänellä oli kiire, tai ehkä hän on vain sellainen ihminen, ettei halua tervehtiä kadulla, eikä siinäkään ole mitään sen kummempaa.



Neiti Kettu

Kommentit