Tervetuloa Ketunhäntä kainalossa -blogiin! Blogin tarkoitus on käsitellä narsismia ja psykopatiaa uhrin ja selviytyjän kannalta olennaisella tavalla. Tämän kaltaiseen manipulointisuhteeseen joutuminen on yleensä todellisuutta vääristävä ja itseluottamusta murentava kokemus. Vaikka tällä hetkellä kaikki tuntuisi sumuiselta, et kuitenkaan ole hullu, eikä hyväksikäytetyksi tuleminen ole sinun syytäsi! Saman kokeneita on enemmän kuin uskotkaan. Tästä on mahdollisuus selviytyä ja päästä eteenpäin! Skrollaa sivu alas, niin löydät lisää sisältöä.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Voinko olla narsisti tietämättäni? (kannustusvideoita läheisriippuvaisille)

Mielessäni on monta kertaa käynyt, mitä jos olenkin itse narsisti. On hyvin mahdollista, että en tajuakaan miten käyttäydyn toisia ihmisiä kohtaan (olenhan voinut imeä kokemuksistani itsellenikin narsistisia toimintatapoja). Tässä hyvin pakottavan ja aidontuntuisessa ajatuksessa on kuitenkin yksi logiikkavirhe, joka viittaa läheisriippuvuuteen. Nimittäin, jos minulle sanottaisiin, että olen käytökselläni loukannut toista ihmistä, kokisin siitä huonoa omaatuntoa ja haluaisin ainakin yrittää pyrkiä muuttamaan käytöstäni. Tällöin en ole narsisti, joka kokee olevansa oikeutettu loukkaamaan toisia jonkin pätevän syyn perusteella. Voin tietämättäni loukata toisia ja minun voi olla vaikea muuttaakin näitä loukkaavia tapojani (tai minulla voi jopa olla joitakin narsistisia piirteitä), mutta en koe olevani oikeutettu toimimaan niin.

Miksi sitten kuvittelen, että voisin olla narsisti, persoonallisuushäiriöinen? Läheisriippuvuuteen viittaa se, että olen tottunut imemään itseeni saman tien kyseenalaistamatta kuulemani väitteet itsestäni. Tiedän tietoisella tasolla, ettei siinä ole järkeä, mutta taipumus siihen on vahva. Koen siis, että se mitä olen määrittyy sen kautta, mitä vaikutuksia käyttäytymiselläni on tai mitä joku (mielivaltaisestikin) niistä sanoo. Jos siis sinisenä hetkenä mietin erilaisia seurauksia, mitä käytöksestäni voi seurata, päädyn vetämään yhtäläisyysmerkit yhdestä tai muutamasta tilanteesta narsismiin. Asiaa ei tietenkään helpota se henkilö, joka haluaa minun uskovan olevani itsekäs ja huono ihminen.

Tästä voi johtaa ajatuksen myös jokaiselle heistä, jotka ovat vasta miettimässä, ovatko mahdollisesti tekemisissä narsistin kanssa. Ensimmäisenä on parempi yrittää jollain tavalla viestiä omista tunteistaan ja siitä mitä toisen käytöksen seurauksena kokee. On monia syitä siihen miksi ihmiset suojelevat itseään ja käyttäytyvät sikamaisesti, mutta narsistin erottaa siitä, että hän vilpittömästi kokee olevansa oikeutettu toimiinsa. Narsisti-leimaa ei kannata heittää otsaan liian varhain.

Persoonallisuushäiriöön liittyvä narsismi on sellainen asia, joka on hyvin selkeästi tunnistettavissa, mutta uhri sokeutuu sille. Siinä vaiheessa, kun saa silmänsä avattua ja nähtyä asioita objektiivisesti, asioista ei ole mitään epäilystä. Silmien avaaminen vain voi kestää vuosia tai vuosikymmeniä. Narsistiset piirteet taas ovat sellaisia, joista kannattaa yrittää ensin keskustella ja viestiä omista tuntemuksistaan, mutta jos se ei vain onnistu, ei lopulta ole sen arvoista yrittää väkisin (olettaen, että kyseessä on henkilö, jonka kanssa ei ole pakko olla tekemisissä). Se ei tarkoita, etteikö tämä henkilö voisi jossain toisessa elämänsä vaiheessa ymmärtää piirteensä ja kehittyä, mutta sinun ei tarvitse olla hänen pelastajansa, jos se ei onnistu. Hankalan ihmissuhteen luota lähteminen ei aina tarkoita hylkäämistä. Omatkin tarpeet ovat tärkeitä.

Mukava(n yksinkertaisesti selitetty) ja silmiäkin avaava video on tämä, jossa Ross Rosenberg kertoo miksi läheisriippuvainen ei ole narsisti, mutta ajautuu usein kuvittelemaan niin. Hän viittaa lyhyesti termiin "gaslighting", joka saa alkunsa Gaslight-elokuvan kohtauksesta, jossa nainen huomaa kaasulamppujen valon lepattavan, mutta mies kieltää näkevänsä mitään. Nainen alkaa lopulta uskoa, että hän kuvittelee lepatuksen ja on tulossa hulluksi. Toinen kannustusvideo läheisriippuvaisille youtuben syövereistä tässä. Lisa Romanon tapa puhua asioista on usein värikästä, mutta toisaalta niihin tunteisiin on helppoa ja huojentavaa samaistua.



Neiti Kettu

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Narsismin ydinominaisuuksia

Vakavan narsismin muista narsistisista piirteistä erottaa jollain tietyllä alueella ilmenevä selkeä joustamattomuus. Joustamattomuus erottaa persoonallisuushäiriöt tavallisista persoonallisuuden eroavaisuuksista. Joustamattomuudella ei tarkoiteta pelkkää itsepäisyyttä, vaan kyse on jo jossain määrin epäloogisesta tai omaakin hyötyä vähentävästä toiminnasta.

Narsistille tyypillisiä tapoja olla joustamaton voi esimerkiksi olla se, että hän ei kykene myöntämään tehneensä virhettä. Jos pelkkä tiukka kieltäminen ja tosiasioiden sivuuttaminen/vääristeleminen ei auta, hän ajautuu käyttämään vaikka kuinka utopistisia keinoja, joilla todistaa olleensa oikeassa/ ettei ole tehnyt mitään väärää. Tilanteeseen nähden selkeästi ylilyövät tai mahtipontiset keinot, kuten vaikkapa viranomaisten ottaminen mukaan oman todistelun taustalle, kuuluvat narsistin toimintapakkiin. Monet narsistit osaavat laskelmoida milloin kannattaa esittää nöyrää saavuttaakseen oman etunsa, mutta jos narsistia on kritisoitu jostakin, mikä liittyy hänen kipupisteisiinsä, tämän tiedostaminen unohtuu. Tällöin joustamattomuus astuu kuvioihin ja narsisti muuttuu ylilyöväksi ja periksiantamattomaksi, vaikka tämä käytös itse asiassa asettaa hänet jo negatiiviseen valoon. Tätä narsisti ei kuitenkaan pysty joustamattomuuskohtauksessaan ymmärtämään, vaan hän kaikki keinot käyttäen pyrkii todistamaan oman kantansa oikeaksi. Todennäköisesti hän selittää tämän ristiriidan itselleen niin, että hänen käytöksestään negatiivisesti ajattelevat ovat vain heikkoja ja huonoja ihmisiä, joiden mielipiteitä hänen ei tarvitse arvostaa.

Toinen narsistille tyypillinen tapa olla joustamaton on tarve tuhota häntä loukannut ihminen. Narsistin on välttämätöntä saada väärään kohtaan, kipupisteeseen, kritisoinut henkilö mitätöityä. Hän ottaa selville tavallisesta poikkeavalla tavalla lähes kaikesta mitä tämä ihminen on tehnyt, ja poimii sieltä kaikki tämän uskottavuutta vähentävät seikat tuodakseen ne sopivissa tilanteissa esille. Hän voi jopa kaivella kymmeniä vuosia vanhoja asioita esille, jos siellä on jotakin erityisen sopivaa aseeksi kelpaavaa. Joustamatonta toimintaa voi osittain kuvata pakkomielteiseksi, ja se liittyykin narsistin kipupisteisiin. Jokaisella narsistilla on omat henkilökohtaiset kipupisteensä, jolloin jokaisen narsistin joustamattomuuskin ilmenee omalla tavallaan (vaikka jokseenkin samantyyppisesti).

Kolmas narsistille tyypillinen joustamattomuuden muoto on kiukuttelu. Silloin, kun narsisti kokee muodostuneen suhteen tason turvalliseksi, hän taantuu välillä kiukuttelemaan kuin uhmaikäinen lapsi. Jotakin on voitu jo pitkään olla suunniteltu, ja hän yhtäkkiä samana päivänä, kun se pitäisi tehdä, rupeaa kiukuttelemaan, eikä suostu mihinkään ennen kuin saa jonkin hatusta heitetyn tuntuisen tahtonsa läpi. Ulkopuolisen silmissä narsisti asettaisi tässä itsensä lähinnä jo naurunalaiseksi, mutta läheiset ovat usein jo niin kiinni narsistin vääristyneessä maailmassa, ettei se heistä vaikuta siltä. He ovat enemmän keskittyneet miettimään omaa mitättömyyttään kuin sitä, miten naurettavalta narsisti oikeastaan vaikuttaa. (Joskus narsisti voi tosin olla niinkin älytön, että sille läheinenkin jo hieman hymähtää. Tilanne ei silti ole mitenkään hauska tai kevyt, vaan henkistä väkivaltaa.)

Tästä pääsemmekin seuraavaan narsismin ydinominaisuuteen. Tommy Hellsten sanoo esimerkiksi tässä videossa: "Narsisti ei koskaan tutki itseään. Hän tutkii aina muita. Hän ei koskaan kykene tunnistamaan tai tunnustamaan omaa keskeneräisyyttään ja syyllisyyttään, vaan hän siirtää sen aina muihin. ... Hän panee muut miettimään omaa huonouttaan. ... Silloin narsistisen vajeen omaavan hovin jäsen tutkii jatkuvasti omaa huonouttaan ja omaa syyllisyyttään. ... Hän (hovin jäsen) ei tutki sitä toista, hän tutkii aina itseään." Narsistisen hyväksikäytön yllä pysymisen yksi merkittävin ominaisuus on tässä. Kun uhri kääntyy sisäänpäin, hän ei enää havaitse narsistin toimintaa objektiivisesti ja narsistin lapsellisimmatkin käytökset tuntuvat niin kuin niissä ei olisi mitään ihmeellistä.

Keino on hirvittävän tehokas. Sisäänpäinkääntyneisyys on jostain syystä helppo niputtaa yhteen itsekkyyden kanssa, vaikka narsistisen hyväksikäytön uhri kääntyykin sisäänpäin täysin normaalina reaktiona siinä tilantteessa. Narsistin on kuitenkin helppo käyttää tätä vielä yhtenä aseena lisää. Uhri on sisäänpäinkääntyneisyydessään itsekäs, koska hän on ihmisiä kohdatessaan ensin suojelemassa itseään ja miettimässä häpeäänsä, kuin kohtaamassa toista ja tämän kokemusta. Uhri voi päätyä aivan tosissaan miettimään, miksi hän on näin itsekäs ja ehkä empatiakyvytönkin kohdatessaan muita ihmisiä. Hän etsii vikaa itsestään, miksi hän on tällaiseksi muuttunut. On vaikeampi yhdistää narsistin käytös omaan muuttuneeseen käytökseen ja olemukseen. Tällaisen johtopäätöksen tekeminen olisi myös varsin uhkarohkeaa, sillä sehän on itsekästä syyttää muita omasta käyttäytymisestään, eikö niin? ;)



Neiti Kettu

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Narsisti sammakon keitossa

On olemassa sanonta, jonka mukaan narsisti turruttaa uhrinsa kuin keittämällä sammakkoa. Kun veden lämpötila muuttuu liian korkeaksi ja sammakko meinaa hypätä pois, hän laskee lämpötilaa hieman, jotta sammakko ei karkaisi. Sitten hän jälleen pikku hiljaa nostaa lämpötilaa, kunnes sammakko taas meinaa hypätä pois, ja hän jälleen laskee lämpötilaa. Lopulta sammakko turtuu niin, ettei enää osaa lähteä pois.

Todennäköisesti vähintään jossain vaiheessa tulee hetki, jolloin jollain tapaa ilmaiset narsistille pahasta olostasi, ja siitä, että tämä paha olo johtuu hänen käytöksestään. Ehkä hän kieltää kaiken, tai ehkä hän vaikuttaa ymmärtävältä ja siltä, että haluaisi muuttaa käytöstään. Joka tapauksessa tämän jälkeen hän on jonkin aikaa oikein kiltti, ehkä joskus jopa enemmän kuin olisi tarpeenkaan. Alat miettiä, että ehkä hän ei olekaan niin kamala, kuin jostain syystä olet alkanut hänestä kuvittelemaan. Kaikillahan on välillä huonoja päiviä ja aikoja, mutta kyllähän nyt näet, että hän osaa olla mukavakin ja avulias. Ilkeys kuitenkin aina palaa, juuri ne samat asiat, joista olet hänelle jo aivan tarpeeksi selvästi ilmaissut omat tunteesi. On kuin hän ei olisi ollenkaan kuunnellutkaan mitä olit sanonut, ja tavallaan niin onkin. Hänelle sanomasi sisältö (se miltä sinusta tuntuu) ei ole niinkään yhtä tärkeää kuin se mitä sanomasi välineellisesti tarkoittaa (miten olet sillä hetkellä ottamassa askelta kohti etääntymistä, minkälaiset teot saavat sinut etääntymään, millä tavalla ja minkälaisista asioista sinut saa kokemaan pahaa oloa).

Voi olla, että teillä on jokin esine, joka liittyy tunneperäisesti suhteeseenne. Ehkä se on lahja, jonka sinä tai hän on ostanut. Ehkä se on jostakin lomamatkalta ostettu pehmolelu, joka muistuttaa siitä matkasta ja siellä koetuista asioista. Jossain vaiheessa voit jossain määrin säännöllisesti löytää tämän esineen heitettynä romukasaan, lojumasta likaisesta nurkasta tai jollain muulla tavalla kohdeltuna niin kuin se olisi erityisen arvoton esine. Se on passiivis-aggressiivinen tapa ilmoittaa, että hän ei arvosta suhdettanne eikä sinua. Se on tehokasta, sillä se kyllä vaikuttaa sinuun tunnetasolla, mutta et voi koskaan oikein suoraan tietää hänen tarkoittaneen sillä mitään.

Jos joskus kysyt häneltä, miksi hän tekee niin, hän todennäköisesti sanoo sinua neurootikoksi, joka näkee merkityksiä sielläkin, missä niitä ei ole. Joku narsisti voi jopa tarjoutua hyvää hyvyyttään "auttamaan" sinua pois tästä ominaisuudesta. Onhan se elämää rajoittavaa ja häiritsevää olla niin neuroottinen. Hän vain oli vahingossa tönäissyt sen pehmolelun sinne likaiseen nurkkaan, eikä ollut huomannut sitä. Se on helppo uskoa, sillä se voisi kenen tahansa kohdalla pitää paikkansa. Narsistin ollessa kyseessä kaikessa taas on merkityksiä.

Olet voinut olla esimerkiksi ostanut hänelle lahjan, jonka hän on ottanut käyttöönsä (ehkä hän ei vain voinut olla käyttämättä sitä mahdollisuutta hyväkseen). Hänen kuitenkin tarvitsee päästä jollain epäsuoralla tavalla sanomaan sinulle: "Älä luulekaan, että vaikka käytän tätä, että tämä olisi ollut hyvä lahja. Ei, se on täysin turha ja arvoton." Hän voi alkaa useissa sivulauseissaan mainitsemaan, miten lahjan tyyppiset asiat ovat oikeastaan aika turhia, eikä niitä kukaan tarvitse. Hän voi alkaa kertoa esimerkkejä tuntemistaan ihmisistä, joille sellainen asia on ollut täysin yhdentekevää tai muuten typerää. Joku röyhkeä narsisti voi jopa käytännössä aika suoraan päivitellä: "Voitko kuvitella, naapuri oli ostanut tutulleen lahjaksi tällaisen! Naapurin tuttu oli sitten näyttänyt pettymyksensä lahjaan, mutta kyllä minä siinä tapauksessa olisin edes näytellyt pitäväni siitä. Kyllähän niin kuuluu tehdä, olla kohtelias."

Mahdollisia sammakon keiton tapoja on monia, yhtä monia kuin mitä on erilaisia suhteitakin. Narsistit ovat erilaisia ja narsistien uhrit ovat erilaisia. Narsistit valitsevat ne keinot, jotka havaitsevat toimiviksi juuri tämän uhrin kanssa, ja toisaalta heidän käyttämiinsä keinoihin liittyvät myös heidän omat pakkomielteensä ja traumansa.



Neiti Kettu