Tervetuloa Ketunhäntä kainalossa -blogiin! Blogin tarkoitus on käsitellä narsismia ja psykopatiaa uhrin ja selviytyjän kannalta olennaisella tavalla. Tämän kaltaiseen manipulointisuhteeseen joutuminen on yleensä todellisuutta vääristävä ja itseluottamusta murentava kokemus. Vaikka tällä hetkellä kaikki tuntuisi sumuiselta, et kuitenkaan ole hullu, eikä hyväksikäytetyksi tuleminen ole sinun syytäsi! Saman kokeneita on enemmän kuin uskotkaan. Tästä on mahdollisuus selviytyä ja päästä eteenpäin! Skrollaa sivu alas, niin löydät lisää sisältöä.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Narsismin ydinominaisuuksia

Vakavan narsismin muista narsistisista piirteistä erottaa jollain tietyllä alueella ilmenevä selkeä joustamattomuus. Joustamattomuus erottaa persoonallisuushäiriöt tavallisista persoonallisuuden eroavaisuuksista. Joustamattomuudella ei tarkoiteta pelkkää itsepäisyyttä, vaan kyse on jo jossain määrin epäloogisesta tai omaakin hyötyä vähentävästä toiminnasta.

Narsistille tyypillisiä tapoja olla joustamaton voi esimerkiksi olla se, että hän ei kykene myöntämään tehneensä virhettä. Jos pelkkä tiukka kieltäminen ja tosiasioiden sivuuttaminen/vääristeleminen ei auta, hän ajautuu käyttämään vaikka kuinka utopistisia keinoja, joilla todistaa olleensa oikeassa/ ettei ole tehnyt mitään väärää. Tilanteeseen nähden selkeästi ylilyövät tai mahtipontiset keinot, kuten vaikkapa viranomaisten ottaminen mukaan oman todistelun taustalle, kuuluvat narsistin toimintapakkiin. Monet narsistit osaavat laskelmoida milloin kannattaa esittää nöyrää saavuttaakseen oman etunsa, mutta jos narsistia on kritisoitu jostakin, mikä liittyy hänen kipupisteisiinsä, tämän tiedostaminen unohtuu. Tällöin joustamattomuus astuu kuvioihin ja narsisti muuttuu ylilyöväksi ja periksiantamattomaksi, vaikka tämä käytös itse asiassa asettaa hänet jo negatiiviseen valoon. Tätä narsisti ei kuitenkaan pysty joustamattomuuskohtauksessaan ymmärtämään, vaan hän kaikki keinot käyttäen pyrkii todistamaan oman kantansa oikeaksi. Todennäköisesti hän selittää tämän ristiriidan itselleen niin, että hänen käytöksestään negatiivisesti ajattelevat ovat vain heikkoja ja huonoja ihmisiä, joiden mielipiteitä hänen ei tarvitse arvostaa.

Toinen narsistille tyypillinen tapa olla joustamaton on tarve tuhota häntä loukannut ihminen. Narsistin on välttämätöntä saada väärään kohtaan, kipupisteeseen, kritisoinut henkilö mitätöityä. Hän ottaa selville tavallisesta poikkeavalla tavalla lähes kaikesta mitä tämä ihminen on tehnyt, ja poimii sieltä kaikki tämän uskottavuutta vähentävät seikat tuodakseen ne sopivissa tilanteissa esille. Hän voi jopa kaivella kymmeniä vuosia vanhoja asioita esille, jos siellä on jotakin erityisen sopivaa aseeksi kelpaavaa. Joustamatonta toimintaa voi osittain kuvata pakkomielteiseksi, ja se liittyykin narsistin kipupisteisiin. Jokaisella narsistilla on omat henkilökohtaiset kipupisteensä, jolloin jokaisen narsistin joustamattomuuskin ilmenee omalla tavallaan (vaikka jokseenkin samantyyppisesti).

Kolmas narsistille tyypillinen joustamattomuuden muoto on kiukuttelu. Silloin, kun narsisti kokee muodostuneen suhteen tason turvalliseksi, hän taantuu välillä kiukuttelemaan kuin uhmaikäinen lapsi. Jotakin on voitu jo pitkään olla suunniteltu, ja hän yhtäkkiä samana päivänä, kun se pitäisi tehdä, rupeaa kiukuttelemaan, eikä suostu mihinkään ennen kuin saa jonkin hatusta heitetyn tuntuisen tahtonsa läpi. Ulkopuolisen silmissä narsisti asettaisi tässä itsensä lähinnä jo naurunalaiseksi, mutta läheiset ovat usein jo niin kiinni narsistin vääristyneessä maailmassa, ettei se heistä vaikuta siltä. He ovat enemmän keskittyneet miettimään omaa mitättömyyttään kuin sitä, miten naurettavalta narsisti oikeastaan vaikuttaa. (Joskus narsisti voi tosin olla niinkin älytön, että sille läheinenkin jo hieman hymähtää. Tilanne ei silti ole mitenkään hauska tai kevyt, vaan henkistä väkivaltaa.)

Tästä pääsemmekin seuraavaan narsismin ydinominaisuuteen. Tommy Hellsten sanoo esimerkiksi tässä videossa: "Narsisti ei koskaan tutki itseään. Hän tutkii aina muita. Hän ei koskaan kykene tunnistamaan tai tunnustamaan omaa keskeneräisyyttään ja syyllisyyttään, vaan hän siirtää sen aina muihin. ... Hän panee muut miettimään omaa huonouttaan. ... Silloin narsistisen vajeen omaavan hovin jäsen tutkii jatkuvasti omaa huonouttaan ja omaa syyllisyyttään. ... Hän (hovin jäsen) ei tutki sitä toista, hän tutkii aina itseään." Narsistisen hyväksikäytön yllä pysymisen yksi merkittävin ominaisuus on tässä. Kun uhri kääntyy sisäänpäin, hän ei enää havaitse narsistin toimintaa objektiivisesti ja narsistin lapsellisimmatkin käytökset tuntuvat niin kuin niissä ei olisi mitään ihmeellistä.

Keino on hirvittävän tehokas. Sisäänpäinkääntyneisyys on jostain syystä helppo niputtaa yhteen itsekkyyden kanssa, vaikka narsistisen hyväksikäytön uhri kääntyykin sisäänpäin täysin normaalina reaktiona siinä tilantteessa. Narsistin on kuitenkin helppo käyttää tätä vielä yhtenä aseena lisää. Uhri on sisäänpäinkääntyneisyydessään itsekäs, koska hän on ihmisiä kohdatessaan ensin suojelemassa itseään ja miettimässä häpeäänsä, kuin kohtaamassa toista ja tämän kokemusta. Uhri voi päätyä aivan tosissaan miettimään, miksi hän on näin itsekäs ja ehkä empatiakyvytönkin kohdatessaan muita ihmisiä. Hän etsii vikaa itsestään, miksi hän on tällaiseksi muuttunut. On vaikeampi yhdistää narsistin käytös omaan muuttuneeseen käytökseen ja olemukseen. Tällaisen johtopäätöksen tekeminen olisi myös varsin uhkarohkeaa, sillä sehän on itsekästä syyttää muita omasta käyttäytymisestään, eikö niin? ;)



Neiti Kettu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti