sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Narsismi ja kateus

Kirjoittelin edellisessä jutussa (Narsismin synkkä kolminaisuus), miten narsisti haluaa uhrinsa olevan kaunis ja mairitteleva.  Aihe kypsyi mielessäni kuitenkin pidemmälle.

Narsisti viehättyy ja haluaa ympärillleen ihmisiä, joilla on jotakin sellaista, mitä hän on aina itselleen halunnut, mutta ei ole saanut. Se voi olla esimerkiksi rakastavat vanhemmat, hieno ura, kauneus tai jokin luonteenpiirre. Narsisti pyrkii näin muiden ihmisten kautta saamaan sen, mitä häneltä puuttuu. Samanaikaisesti hän on kuitenkin kateellinen uhrilleen tästä samaisesta asiasta. Näin ollen narsisti yleensä eniten haukkuu ja soimaa uhriaan juuri tästä asiasta, jonka takia hän itse asiassa alun perin on uhrista viehättynyt. Koska narsisti ei uskalla ja siten kykene vastavuoroiseen ihmissuhteeseen, ei hän lopulta pysty iloitsemaan toisen onnesta. Se ei riitä hänelle. Hänen täytyy imeä se itseensä, kokonaisvaltaisesti, sen toisen ihmisen täytyy olla yhtä hänen kanssaan. Koska tämä ei lopulta suurimmankaan alistamisen jälkeen kunnolla onnistu, narsistille ei jää käteen muuta kuin kateus ja läheinen ihminen, joka muistuttaa häntä joka päivä siitä, mistä hän on jäänyt paitsi. Narsistin käyttäytyminen on siis pohjimmiltaan myös hänen omaa hyvinvointiaan sabotoivaa, vaikka kaikkein epäsosiaalisimmat narsistit eivät tätä tiedostakaan.

Samalla tavoin narsistinen vanhempi haluaa ainakin yhden lapsistansa tulevan sellaiseksi, jollainen hän on aina ollut, jotta hän voisi elää lapsensa kautta menetettyjä asioita. Mutta kun lapsi on tai tulee sellaiseksi, vanhempi on syvästi kateellinen lapselleen. Surullisinta on se, että narsistinen vanhempi pystyy surutta sabotoimaan lapsensa onnellisuuden oman kateutensa tähden, kokien jollain tapaa olevansa oikeutettu siihen.




Neiti Kettu

lauantai 28. toukokuuta 2016

Narsismin synkkä kolminaisuus

Richard Grannon puhuu tässä videossa "synkästä kolminaisuudesta", johon kuuluu antisosiaalinen elementti (sadistisuus), narsistinen elementti (valitsee uhrin, joka mairittelee itseä, on kaunis) ja rajatilaelementti (pelko hylätyksi tulemisesta). Älkää pelästykö videossa viliseviä hurjia termejä, kuten zombit, synkkä kolminaisuus tai sadismi, sillä pohjimmiltaan hyväksikäyttökokemuksista voi löytää nämä elementit. Voit kuitenkin itse valita, millä termeillä niistä haluat puhua, mitkä termit sinua auttavat parhaiten.

Sadistisen elementin kautta narsistia viehättää uhrissa se, että tämä ei ole helposti murrettavissa. Hän siis saa nautintoa siitä, että saa alistettua viehättävän, itsenäisen ja aktiivisen ihmisen. Vaikka tämä kuulostaa jollain tapaa todella hurjalta, niin kun sitä ajattelee, siinä on jotain perää hyvinkin paljon. Sen ajatteleminen vain tuntuu siltä, että noin toimivasta ihmisestä katoavat viimeisetkin ihmisyyden rippeet. Ennen kuin ryöpsähdät kuitenkaan täyden katkeruuden puolelle (joka toisaalta on irtautumisprosessissa yksi läpikäytävä vaihe), voit miettiä myös sitä, että hänestä ovat hänen omat kokemuksensa tehneet tällaisen kuin hän on. Se ei oikeuta mitään hänen teoistaan, mutta se auttaa päästämään irti omasta katkeruudestaan.

Narsistisen elementin kautta narsisti taas vaalii uhriaan, pitää tätä "kaikkein hienoimpana omaisuutenaan". Toisaalta seuraavana päivänä olet totta kai saanut kuulla, miten arvoton paskaläjä oletkaan, mutta pohjimmiltaan tämä leikki ja peli on narsistillle kultaakin tärkeämpää. Ei hän haluaisi siitä luopua (siitä pelistä), ja jos joutuu luopumaan, siitä voi seurata merkittävää masennusta ja/tai päihdeongelmia.

Rajatilaelementin kautta narsisti taas pelkää kaikkein eniten sitä, että hänet hylättäisiin. Hän kokee, että hänen on pakko alistaa sinut ja tehdä sinusta avutomman (voit vaikkapa googlata learned helplessness), sillä se on ainut keino, millä pysyt hänen luonaan. Mitkään todistelut ja vakuuttelut rakkaudestasi eivät riitä, sillä narsisti pohjimmiltaan joko pitää itseään mahdottomana rakastaa tai pitää muita ihmisiä väistämättä pahoina ja hylkäävinä olentoina (tai sekoituksena molempia).

Narsistinen elementti ja rajatilaelementti ovat ristiriidassa keskenään, sillä narsistinen puoli hänessä vihaa kaikkea avutonta ja heikkoa, eikä hän haluaisi sitä läheisiltäänkään. Hän voi jopa käyttää paljon panostuksia siihen, että tukee sinua saavuttamaan asioita (joita hän itse haluaa sinun saavuttavan, tietysti). Tai ainakin hän voi syvästi uskoa tukeneensa sinua (olleensa se mahdollistava voima siellä takana, muuten et olisi pystynyt mihinkään), vaikka todellisuudessa hän on vuoroin painostanut sinua ja vuoroin haukkunut. Hän haluaisi pitää sinut sellaisena säkenöivänä ja viehättävänä, kuin alun perin olitkin. Hän ei kuitenkaan pysty siihen, sillä säkenöivänä ja viehättävänä kuitenkin hylkäisit hänet. Näin ollen hän päätyy tilanteeseen, jossa hän tekee sinusta avuttoman, mutta vihaa sinua siksi, että olet niin avuton. Tilanne on lopulta täysin mahdoton, ja hyvin todennäköisesti hän syyttää sinua siitä, että olet muuttunut.



Neiti Kettu

lauantai 21. toukokuuta 2016

"Just one more level of game"

Tämä video on pitkä, mutta mielenkiintoinen katsottava. Richard Grannon ja Dana Morningstar juttelevat narsismiin, hyväksikäyttöön ja läheisriippuvuuteen liittyvistä kysymyksistä. Danan videoita suosittelen lämpimästi katsomaan enemmänkin, ovat hyvin ymmärtäviä ja tukevia.

Linkki videoon


Poimin videolta joitakin kohtia, jotka jäivät mieleeni. Richard Grannonin kirjassa on kohta, jossa sanotaan "luovu vilpittömästä kommunikoinnista kommunikoidessasi vilpillisen kanssa". Narsistiselle ihmiselle kaikki on peliä, he ovat aina sodassa. He ovat keskittyneitä itseensä ja vastaavat tekemällä siirtonsa sitä kautta. Ennen kuin ymmärsin olevani tekemisissä tämän tyyppisen käyttäytymisen kanssa, olen useaan kertaan yrittänyt saada sopua aikaiseksi ja yrittänyt tuoda esille empaattisia näkökulmia, joihin toinen voisi tarttua ja ymmärtää. Olen kuitenkin päätynyt tilanteisiin, joissa joudun selittämään yksinkertaisimpien käytössääntöjen merkityksiä, ja nämäkin on saatu käännettyä ympäri omiksi "mielipiteikseni". Todellisuus on lopulta vääristynyt niin, että ainoastaan oma järkeni on mennyt sekaisin, mitään muuta lopputulosta ei ole ollut. Lopuksi vastapuoli on sanonut, että "oli hyvä kun saimme keskusteltua tästä". Aivan kuin jotakin olisi muka selvinnyt, vaikka todellisuudessa kaikki on vääntynyt kummallisiin mittasuhteisiin. Tämän tyyppisissä tilanteissa vastapuoli ei toimi minkään logiikan mukaan, vaan on kirjaimellisesti sodassa tai keskellä peliä. Hän voi käyttää aseinaan mitä tahansa (oikeasti mitä tahansa) lauseita, jos ne vain sillä hetkellä saavat hänet näyttäytymään positiivisessa valossa. Hetken päästä hän voikin sanoa olevansa ihan eri mieltä ja haukkua edellistä ajatustaan. Hänellä ei ole mitään pysyviä mielipiteitä asioista, hän vain tekee siirtoja pelissä sillä hetkellä. Siirtojen ainut tarkoitus on saavuttaa voitto ja vastapuolen täydellinen nolaaminen/murskaaminen/häviö. Eri narsistien käyttäytymisessä on vivahde-eroja, mutta pohjimmiltaan samaa toimintamallia on löydettävissä. Tällöin vilpittömät kommunikointiyritykset johtavat vain siihen, että oma pääsi menee yhä pahemmin sekaisin.


Richard mainitsee, että hän kokee dramaattiseen käyttäytymiseen liittyvien persoonallisuushäiriöiden (epävakaa, huomionhakuinen, narsistinen) kaikkien olevan omalla tavalla läheisriippuvuuden ilmentymiä (lukuunottamatta epäsosiaalista tai psykopaattista, joka kieltää kaiken tarvitsevuutensa). Kaikki nämä persoonallisuushäiriöt ovat riippuvaisia muiden ihmisten havainnoista heistä itsestään, jokainen vain omalla tavallaan. Olen tämän tausta-ajatuksesta samaa mieltä, vaikkakin tämän sanominen ei ole paras vaihtoehto silloin, kun narsistisesta hyväksikäytöstä toipuva läheisriippuvainen yrittää selvittää omaa päätään. Te ette ole narsistisia hyväksikäyttäjiä vain siksi, että olette läheisriippuvaisia! Itse asiassa psykoanalyyttisen teorian pohjalta kaikki persoonallisuushäiriöt syntyvät minäkäsityksen hajanaisuudesta ja luovat siten ahdistavan riippuvuussuhteen muihin ihmisiin. Eri ihmiset käsittelevät tätä ahdistavaa ristiriitaista riippuvuutta eri tavalla, toiset kieltävät tarvitsevuutensa kokonaan, toiset keräävät hovin ympärilleen ja toisen päätyvät palvelemaan muita. Richard mainitsee, että myös läheisriippuvainen toimii epäsuorasti tarpeitaan täyttäessään, koska hän ei uskalla suoraan pyytää sitä mitä tarvitsee. Epäsuoruuteen taas liittyy jossain määrin manipuloivuuden piirteitä. Ymmärrän tämän ajatuksen hyvin. Oman tarvitsevuuden myöntäminen jo on ollut minulle hyvin vaikeaa (koska minut on opetettu siihen, että kaikki se on itsekästä), puhumattakaan siitä, että voisin pyytää jotakin itselleni. Jollain tapaa silti olen yrittänyt tuoda esille tarpeitani ja salaa toivonut, että joku täyttäisi ne ilman, että pyydän mitään. En ehkä ajattelisi, että läheisriippuvaisten tarvitsisi toipuessaan miettiä itseään manipuloivana (alussa ei todellakaan, sillä alussa täytyy pystyä myöntämään olevansa hyväksikäytön uhri, eikä päinvastoin), ainakaan ihan heti. Todellisuudessa asiat ovat aina monimutkaisia, mutta jos on tottunut näkemään itsessään likaa loputtomuuksiin asti, ei toipumisprosessia kannata aloittaa niitä kaivelemalla. Sen sijaan tärkeämpää on ymmärtää, että omat tarpeet ovat ok, ja niitä on ok ilmaista. Sen kautta ratkeaa helpommin monia omia negatiivisiakin käyttäytymismalleja, sillä jos tarkoitus ei ole olla tahallaan ilkeä, niin ei sitä itseluottamusta saadessaan enää päädykään manipuloimaan ketään.


Videolla puhutaan myös siitä, miten uhrin alkaessa irrota otteesta, narsisti muuttuu helposti epävakaaksi ja alkaa vaikuttaa siltä, että hänessä tapahtuisi jotakin emotionaalisella tasolla. Että hän ehkä alkaisi ymmärtämään jotain, ja ehkä takertumaankin lähtijään. Richard kuvaa kuitenkin hyvin sitä, miten tällaisessa tilanteessa narsistin motivaatio on saada uhrinsa takaisin tekemään sitä mitä hän on aina ennenkin tehnyt. "Lupaan muuttua, mennä terapiaan, palaa sinä takaisin täyttämään tarpeeni." Narsisti kyllä takertuu uhriinsa, hän ei halua tulla hylätyksi. Hänen käsityksensä hyvästä ihmissuhteesta vain ei ole ok. Muistan tilanteen, jossa hän puhui minulle paljon siitä, miten paska hän on (ei mitään yksityiskohtaista, vaan vain yleisesti "olen paska") ja miten hän päätyy loukkaamaa minua (taaskaan ei mitään yksityiskohtaista siitä mitä hän olisi tehnyt, vaan vain yleisesti "päädyn loukkaamaan sinua"). Koin tästä valtavaa empaattista tarvetta ja vastasin vastaan tulevalla lauseella, jossa myönsin hänen loukkaavan minua, mutta myös yritin ymmärtää häntä. Vastaan tuli kuin seinä, hiljaisuus, reaktiottomuus. Hetken päästä sävy puheissa ja äänessä muuttui täysin, muuttui arkisemmaksi. Tässä koko tilanteessa tuntui, että jokin aitouden elementti puuttui, tämä ei ollut yhdenmukaista sen kanssa mitä hän sanoi. Jos hän todella olisi niin ahdistunut kuin mitä hän alussa ilmaisi, miksi hän pysähtyi kuin seinään? Mihin se tunne yhtäkkiä katosi? Hän jopa vaikutti siltä, että oli mennyt hieman yli puheissaan, hän halusi vetää takaisin sen kohdan, missä hän sanoi loukanneensa minua. Kokihan hän ilmeisesti olevansa oikeutettu käytökseensä aiemmin, eikä siinä oikeasti ollut mitään anteeksipyydettävää (koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi käyttämällä sanaa anteeksi), vaan hänet taisi olla vain pakotettu kohtaamaan minut näin.


Videolla sanotaan, että narsistisen hyväksikäytön jälkeen täytyy määritellä uudelleen mitä rakkaus itselle tarkoittaa. Läheisriippuvaisuuten taipuvaisena hyvinkin todennäköisesti kokee rakkauden sellaisella tavalla, joka on omiaan viemään uudelleen ja uudelleen hyväksikäyttökokemuksiin. Danalla on alkamassa uusi videosarja läheisriippuvuuden hälytysmerkeistä ja nämä kaksi videota (linkki ja linkki) ovat hyviä pohdintoja ennenkin jo miettimästäni tarpeesta rajat ylittävään rakkauteen (Kaipuu sulautuvaan rakkauteen ja narsismi, Narsismi ja henkilökohtaisuuden ansa). Mitä odotat rakkaudelta? Minkälainen rakkaus saa sinut tuntemaan itsesi ehjäksi? Koetko jopa tavallisen rakkauden tyhjäksi tai tylsäksi? Koetko, ettet oikeasti koe rakkautta, ellet koe jotakin dramaattista tai saa vuolaita rakkauden tunnustuksia osaksesi? Et välttämättä tiedosta näitä piilossa olevia odotuksiasi, jotka määrittelevät sitä, minkälaisiin ihmissuhteisiin ajaudut.




Neiti Kettu