Tervetuloa Ketunhäntä kainalossa -blogiin! Blogin tarkoitus on käsitellä narsismia ja psykopatiaa uhrin ja selviytyjän kannalta olennaisella tavalla. Tämän kaltaiseen manipulointisuhteeseen joutuminen on yleensä todellisuutta vääristävä ja itseluottamusta murentava kokemus. Vaikka tällä hetkellä kaikki tuntuisi sumuiselta, et kuitenkaan ole hullu, eikä hyväksikäytetyksi tuleminen ole sinun syytäsi! Saman kokeneita on enemmän kuin uskotkaan. Tästä on mahdollisuus selviytyä ja päästä eteenpäin! Skrollaa sivu alas, niin löydät lisää sisältöä.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Narsismin ja läheisriippuvuuden lähteillä - haavoitettu sydän ja katoaminen

Sinulla voi olla monia syitä, miksi et halua hakeutua psykologin tai psykoterapeutin vastaanotolle. Suosittelen sitä kuitenkin lämpimästi, sillä narsistisen hyväksikäytön aiheuttamat traumat tarvitsevat jota kuta tukemaan ja toimimaan peilinä toipumisprosessissa. Sellaista taakkaa ei lopulta voi sälyttää yksin läheisensä niskoille, ellei kyseessä ole saman kokeneelta saatavaa vertaistukea. Jos ammattiavun hakeminen ei jostain syystä ole mahdollista, vertaistuesta voi saada paljon apua. Jo pelkästään linkkaamani youtube-videot voivat toimia suurena apuna.

Linkkaamillani youtube-videoilla puhujat mainitsevat usein, että narsistiseen hyväksikäyttöön tutustumaton psykoterapeutti ei välttämättä ymmärrä sitä, mitä olet käymässä läpi. Suomi on pieni maa, ja juuri oikealla tavalla narsistista hyväksikäyttöä ymmärtävän ammattilaisen löytäminen voi olla hankalaa. Psykologien ja psykoterapeuttien koulutus on Suomessa kuitenkin varsin laadukasta, ja ammattietiikalla on siinä suuri rooli. Vaikka psykologi ei olisikaan juuri erikoistunut narsistiseen hyväksikäyttöön, hän kuitenkin todennäköisesti haluaa ymmärtää sinun kokemuksesi ja ottaa selvää niistä puolista, mistä hän tarvitsee lisää ymmärrystä.

Jos esimerkiksi olet valitsemassa psykoterapeuttia, tärkeää on valita sellainen, jolle koet olevan helppo puhua ja jonka koet pystyvän ymmärtämään sinua. Erikoistumisella ei välttämättä ole yhtä paljon merkitystä kuin hyvällä vuorovaikutussuhteella (voit toki ottaa selvää erilaisista psykoterapian suuntauksista ja mikä niistä sinua puhuttelee parhaiten). Varoitan lähtemästä selvittämään ongelmia vaihtoehtoisten terapeuttien kanssa, sillä vaikka he tarkoittaisivatkin hyvää, he eivät välttämättä ymmärrä mitä voivat saada aikaan sohimalla sattumanvaraisesti traumaattisia kokemuksiasi. Terapeutin pitäisi olla kykenevä tukemaan sinua traumaattisten kokemusten noustessa pinnalle, eivätkä vaihtoehtoterapeutit hyvistä aikeistaan huolimatta sitä välttämättä ole. Sen sijaan he voivat saada sinut omaksumaan heidän ennakkokäsityksensä ja oletuksensa asioista, jolloin itse asiassa joudut uudelleen eräänlaiseen hyväksikäyttötilanteeseen, joskin tahattomaan sellaiseen.

Vuosia sitten oireilin masennuksella ja ahdistuksella, mutta koin vahvasti, etten halunnut kääntyä ammattiavun puoleen. Toisaalta minut oli vahvasti koukutettu "me vastaan koko muu maailma" -aatteeseen, jossa konkreettisesti koin oloni turvallisemmaksi narsistin lähellä kuin muiden ihmisten luona (narsistiseen hyväksikäyttöön liittyy kohtalaisen usein Tukholma-syndrooman kaltaisia oireita). Toisaalta koin vastenmieliseksi ajatuksen siitä, että puhuisin omista asioistani ihmiselle, joka kuuntelee sitä työkseen.

Löysin muutama päivä sitten netin keskustelupalstalta kommentin, että on epämukavaa puhua asioistaan ihmiselle, joka kuitenkin unohtaa kaiken tunnin päätyttyä. Tuo tunne muistutti minua jostakin tutusta. Se on vahva tunne, joka kuitenkin pitää sisällään hyvin voimakkaan vaatimuksen toista ihmistä kohtaan. Jos puhuisin ystävälleni murheistani, olisi varsin suuri vaatimus, kohtuutonkin, vaatia häntä miettimään minun asioitani kotonaankin. Se olisi vaatimus siitä, että minun pitäisi saada tunkeutua hänen mieleensä silloinkin, kun hän on yksin. Se olisi siis vaatimus rajojen rikkomisesta.

Kuitenkin se tuntuu samalta kuin hylätyksi tuleminen. Jos en ole jatkuvasti toisen ihmisen mielessä, katoan, unohdun, lakkaan olemasta olemassa. Sama perusta on niin narsismilla kuin läheisriippuvuudellakin. Läheisriippuvainen tiedostaa narsistia enemmän kaipaavansa yhteyttä toiseen ihmiseen, ja pyrkii tätä miellyttämällä ja itsensä unohtamalla pysymään toisen mielessä koko ajan. Läheisriippuvainen siis unohtaa itsensä, jotta voisi olla olemassa toisen ihmisen mielessä. Hän ei enää johda omaa elämäänsä itse, koska silloin voisi olla mahdollista, että hän hetkeksi katoaisi toisen ihmisen mielestä, ja lakkaisi olemasta olemassa.

Narsisti taas runnoo itsensä toisen ihmisen mieleen väkisin. Mitä suurempi vaikutus hänellä toiseen on, sitä merkittävämpi hän silloin on. Narsisti ei kuitenkaan halua asettua riippuvaiseksi, vaan hän haluaa tehdä muut riippuvaiseksi itsestään. Hän siis haluaa olla samaan aikaan sekä itsenäinen ja erillinen, mutta myös muiden ihmisten mielissä. Jos hän ei olisi muiden ihmisten mielissä ja vaikuttaisi heihin, hän ei olisi olemassa, hänkin katoaisi ja unohtuisi, kuihtuisi pois. Hän on riippuvainen olemassaolostaan muiden mielissä, mutta ei halua tiedostaa sitä itse.

Lopulta osaat varmaankin päätellä, että vaikka et olisi jatkuvasti toisen ihmisen mielessä, et silti katoa mihinkään. Olet yhä olemassa. Vaikka sanoisit ei tai vaikka aiheuttaisit toiselle pettymyksen, et silti katoa olemasta olemassa. Jos tämä toinen ihminen ei ole narsisti, olet hänelle aivan yhtä arvokas ja tärkeä siitä huolimatta, vaikka joskus aiheuttaisitkin hänelle pettymyksiä. Vaikka tämä toinen ihminen olisi sinun kontrollisi ulottumattomissa, et voisi määritellä sitä milloin hän sinua ajattelee ja milloin ei, et siltikään katoa olemasta olemassa. Vaikka ystäväsi tai psykoterapeuttisi ei ajattelisikaan sinua jatkuvasti vapaa-ajallaan, hän on silti yhtä todellisesti kiinnostunut sinun asioistasi silloin, kun tapaatte. Voithan antaa hänelle hengähdystauon, hänen oman mielenterveytensä takia, ja antaa hänelle luvan nauttia myös omasta elämästään.




Neiti Kettu