Tervetuloa Ketunhäntä kainalossa -blogiin! Blogin tarkoitus on käsitellä narsismia ja psykopatiaa uhrin ja selviytyjän kannalta olennaisella tavalla. Tämän kaltaiseen manipulointisuhteeseen joutuminen on yleensä todellisuutta vääristävä ja itseluottamusta murentava kokemus. Vaikka tällä hetkellä kaikki tuntuisi sumuiselta, et kuitenkaan ole hullu, eikä hyväksikäytetyksi tuleminen ole sinun syytäsi! Saman kokeneita on enemmän kuin uskotkaan. Tästä on mahdollisuus selviytyä ja päästä eteenpäin! Skrollaa sivu alas, niin löydät lisää sisältöä.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Traumaattinen kiintyminen (traumatic bonding) ja narsismi

Traumaattinen kiintyminen (traumatic bonding) tarkoittaa tilannetta, jossa läheinen ihminen käyttäytyy uhkaavalla tavalla, ja tämä herättää sinussa pelkoa, joka vuorostaan lisää tarvettasi läheisyyteen ja turvan hakemiseen toisesta ihmisestä. Uhkaava käyttäytyminen voi olla psyykkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, esimerkiksi nöyryyttämistä, piikittelyä, sadistisuutta, uhkailua, kiristämistä, jatkuvaa kritisoimista, kolmansiin osapuoliin vertaamista ja niin edelleen. Koska narsistisiin suhteisiin yleensä liittyy eristyneisyys, eli narsisti pikku hiljaa eristää uhrinsa muista ihmisistä, turvaa on pakko hakea narsistista itsestään. Tämä ilmiö toimii kuin liimana, joka takerruttaa uhrin kiinni narsistiin. Ihmisen luontainen tarve kiintymyssuhteeseen ja turvan hakemiseen kiintymyssuhteen kautta aktivoituu voimakkaasti uhkaavissa pelkoa aiheuttavissa tilanteissa, ja tämä lisää kiintymyksen tunteitasi ainoaan saatavilla olevaan hahmoon, narsistiin. Sidosta voimistaa entisestään se, että väkivaltaisten vaiheiden välillä on myös rakastavia vaiheita, joissa hän palvoo ja hoitaa sinua. Kun hän vielä uskottelee sinun olevan se, jolla on asiat huonosti (gaslighting), sinun on vaikea aivan todellisesti ymmärtää tulleesi hyväksikäytetyksi.

Traumaattinen kiintyminen on kiintymyssuhdetraumakokemus, ja sillä on merkitystä myös tulevissa ihmissuhteissa. Mitä merkittävämpi, syvällisempi ja pidempi suhde sinulla on narsistin kanssa ollut (varsinkin, jos kyse on lapsuuden kokemuksista), sitä tärkeämpi sinun on miettiä, miten sinulla on taipumus spontaanisti kiintyä toisiin ihmisiin. Oletko tottunut kiintymään traumaattisen kiintymyksen kautta? Tarvitsetko pelkoa herättäviä tilanteita kiintymyksen laukaisemiseen? Yritätkö tiedostamattasi tai tietoisesti saada uuden kumppanisi tekemään jotakin pelottavaa, koska sen kokeminen liimaa sinut kiinni häneen? Vai pidätkö kenties monia kumppaniehdokkaita liian tylsinä, sellaisina, joiden kanssa ei vain ole sitä jotakin?

Traumaattinen kiintyminen liittyy keskeisesti myös narsistin toimintaan. Narsistilla itselläänkin on hyvin todennäköisesti taustallaan traumaattinen kiintymyskokemus, jota hän haluaa sinun toistavan. Hän haluaa, että sinä olet se paha, joka kohtelee häntä väärin, jotta hän voi jatkaa tuskansa purkamista sinuun. Traumaattisen kiintymisen kokemus on hänelle liian tuskallista käsitellä hänen omana ominaisuutenaan, ja hän haluaakin ulkoistaa sen ympärillä oleviin ihmisiin. Enemmän "overt" -narsisti haukkuu ja solvaa kovaan ääneen ja antaa sinun kuulla huonoutesi. Enemmän "covert" -narsisti taas pyrkii manipuloimaan sinua käyttäytymään ikävästi, jotta hän saa oikeuden syyttää sinua kaikesta, ja koet ehkä itsekin tehneesi väärin ja olevasi syyllinen kaikkeen. Samalla narsisti kuitenkin kaipaa kiintymystä toiseen ihmiseen, vaikka onkin sulkenut tämän tarpeensa visusti usein jopa oman tietoisuutensa ulkopuolelle. Narsisti voikin tarrautua kiinni mielestään ihailtaviin ihmisiin. Yleensä sanotaan, että narsisti hakee tällä pönkitystä omalle mahtavuudelleen, mutta uskon myös, että hän samalla yrittää etsiä tästä ihailtavasta kohteesta sitä turvaa, mikä häneltä puuttuu. Koska narsisti on täydellisyyden tavoittelija, hän uskoo, että ainoastaan täydellisellä tavalla ihailtava kohde voisi hänen tarpeensa täyttää. Narsisti voi todellisuudessa olla hyvinkin riippuvaisesti tarrautunut ihailunsa kohteisiin, mutta peloissaan vaihtaa kohdetta heti, jos tämä näyttää putoavan kohta jalustaltaan pois.



Neiti Kettu

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

"Kiintymyssuhdetrauma sattuu niin paljon, että sitä ei muista"

Lainasin otsikon eräästä Ross Rosenbergin videosta, koko videota en kuitenkaan tähän halua linkittää. Omia lapsuuden muistojani on aina kuvastanut kummallisella tavalla se, etten oikeastaan osaa muistaa paljoa, varsinkaan konkreettisella ja tunteessa sisällä olevalla tavalla. Voin muistaa irrallisia asioita sieltä täältä, jotka eivät ole yhdistyneet kokonaisuudeksi. Minulla kesti monia vuosia edes tajuta, että minua on käytetty hyväksi. Ylläpidin pitkään ihannoitua kuvaa hänen lempeästä ja ystävällisestä luonteestaan, joka teki kaiken vain halutessaan minulle hyvää. Kaikki tunteeni ja muut todisteet siitä, että asiat eivät ehkä olleetkaan näin, tulkitsin omiksi vioikseni. Minä olin aivan liian herkkä, hemmoteltu liian hyvään tottunut kakara, joka ei mitään mistään tiennyt.

Nyt, kun olen alkanut muistamaan tunteitani niin, että pystyn yhdistämään niitä asioihin ja tilanteisiin, huomaan, että nämä tunteet eivät ole mitään mystisiä kadonneita ja tuntemattomia. Ne ovat kulkeneet mukanani koko elämäni. Ne ovat olleet niitä, joilla olen reagoinut erilaisiin asioihin elämässäni ja ruoskinut itseäni siitä, miten sekopäisesti suhtaudun. Olen muistanut ne aina, tuntenut ne aina, eivät ne ole hävinneet mihinkään. Se mikä on ollut hävinnyt, on punainen lanka, kyky yhdistää tunteet ja asiat toisiinsa.

En halua suhtautua liian yksinkertaisesti kokemaani, vaikka vihaakin pitäisi osata tuntea välillä. Pystyn kuitenkin hahmottelemaan sukupolvien ketjun, jossa hän ei ole halunnut olla vanhempiensa kaltainen, uskonkin tähän, osittain hän on välittänyt edelleen lievemmän trauman, mutta trauman yhtäkaikki. Häneen sattuu niin paljon, ettei hän ole koskaan pystynyt ottamaan apua vastaan, ja kiintymyssuhdetrauman paraneminen vaatii sitä, että tunnustaa oman tarvitsevuutensa ja ottaa apua toiselta ihmiseltä vastaan. Ehkä hän tosissaan uskoo haluavansa minulle hyvää heijastaessaan itsensä minuun ja käyttämällä minua sitä kautta omien tarpeidensa täyttämiseen. Joskus vain on todella vaikea nähdä oman itsensä ulkopuolelle.



Neiti Kettu

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kiintymyssuhdetrauma ja flashbackit

Aihetta selaillessa ja youtube-videoita katsoessa törmää väistämättä jossain vaiheessa kiintymyssuhdetraumaan (attachment trauma). Kiintymyssuhdetrauma liittyy narsismiin keskeisellä tavalla. Sen lisäksi, että läheinen narsistinen ihmissuhde aiheuttaa uhrilleen kiintymyssuhdetrauman, se on myös B-ryhmään kuuluvien persoonallisuushäiriöiden (rajatila, epäsosiaalinen, huomionhakuinen, narsistinen) keskeisimpiä taustatekijöitä. (Välihuomautuksena, että puhtaalla psykopatialla on synnynnäistä biologista perustaa verrattuna persoonallisuushäiriöihin, jotka ovat seurausta traumasta, tämä on hyvä erottaa!)

Kiintymyssuhdetraumasta ei kuitenkaan väistämättä seuraa persoonallisuushäiriö, suurin osa trauman kokeneista kärsii muista psyykkisistä sairauksista kuten masennuksesta, ahdistuksesta tai skitsofreniasta, muttei persoonallisuushäiriöstä. Persoonallisuushäiriön kehittyminen liittyy yleensä varhain lapsuudessa alkaneeseen systemaattiseen lapsen omien tunteidensa tunnistamisen kyvyn vääristämiseen, todellisten ongelmien pitämiseen normaalina elämänä ja/tai vanhemman omien tunteiden omaksuttamiseen lapsen kokemusmaailmaksi. Tämä voi kuulostaa pelottavalta meistä, joiden narsistinen läheinen on vanhempi, sillä juuri tätä olemme joutuneet kokemaan. Ehkä voimmekin tunnistaa itsessämme rajatilapersoonallisuudelle tyypillisiä piirteitä, tai ehkä väistämättä pelkästään kiintymyssuhdetrauman kautta reagoimme asioihin herkästi. Toinen youtube-videoissa vilisevä termi onkin CPTSD, eli kompleksinen trauma, vastine posttraumaattiselle stressioireyhtymälle. Voi olla, että käyttäytymisemme on enemmän CPTSD:tä kuin rajatilapersoonallisuutta, tai voi olla, että nämä kaksi asiaa ovat jollain tavalla limittyneitä, ehkä CPTSD on esiaste rajatilapersoonallisuudelle. Persoonallisuushäiriöasteista rajatilaoireilua kuvaa kuitenkin syvä vaikeus ymmärtää mitä toinen ihminen tarkoittaa ja merkittävän impulsiivinen tapa ratkaista ihmissuhteiden ongelmia, CPTSD:een sen sijaan liittyvät hetkelliset traumatriggerit ja flashbackit.

Kiintymyssuhdetrauman, kuten minkä tahansa muunkin trauman, seurauksena kokee mieleentunkeutuvia muistoja, jotka laukaisevat flashbackeja. Jokin traumasta muistuttava piirre vuorovaikutuksellisessa tilanteessa laukaisee flashbackin, jolloin tilanteen läpiskannauskyky heikkenee ja alkaa reagoida niin kuin olisi uudelleen hyväksikäyttötilanteessa. Flashbackit ovat hyvin hämmentäviä, koska on hyvin vaikea tietää onko oikeasti vaarassa vai ei. Pelkkä tunteen tukahduttaminen ja sen runnominen ajatteluun, että ylireagoi, jättää huomiotta omat sisäiset varoitusmerkit. Trauman kokeneet ovatkin alttiimpia toistamaan traumaa elämässään uudelleen, yhdeltä osin ehkä juuri siksi, että he sulkevat varoitusviestinsä pois mielestään.

Flashbackeja ei siten kannata vain yrittää himmentää pois aiheuttamalla samalla sen, että ajautuu pois kosketuksista omiin tunteisiinsa. Mitä kauempana on omista tunteistaan, sitä vaikeampi mieleen tunkeutuvia kipeitä muistoja/tunteita (aina muistot eivät ole selkeästi muistoja, vaan voit kokea niiden heränneen kyseisessä nykyhetken tilanteessa=juurikin flashback) on hallita, ja sitä suuremmalla todennäköisyydellä ajautuu toistamaan traumaansa uudelleen ja uudelleen. Jos et halua käydä terapiassa (jota suosittelen suuresti), opettele esimerkiksi mindfullnessia tai muita rentoutumistekniikoita, joiden avulla voit ehkä helpommin tosissasi miettiä sitä tunnetta, mikä sinussa herää, pakenemisen ja pakokauhuisen tunteesta eroon pääsemisen sijaan. Se ei ole mitenkään helppoa, flashbackit ovat hyvin aidon tuntuisia, ja voit tosissasi esimerkiksi pitää narsistina sellaistakin henkilöä, joka vain laukaisi sinussa muiston. Mutta jos et pysty kohtaamaan sitä kipeää tunnetta, et myöskään pysty saamaan selville, oletko todella vaarassa vai et, ja ainut keino selvitäksesi on tehdä jotakin impulsiivista tilanteen ratkaisemiseksi. Tämä ei luonnollisestikaan poista pahaa oloasi.

Kiintymyssuhdetrauman kokeneille pelkkä oivallus omien ajatusmalliensa virheellisyydestä tai menneisyytensä yhteydestä nykyiseen käyttäytymiseensä ei riitä. Vaikka koenkin oivallukset menneisyyden yhteyksistä todella helpottaviksi ja vyyhtejä avaaviksi, ne eivät yksinään riitä. Samoin self-help -oppaiden läpi kahlaaminen voi olla mieltä avartavaa ja mielenkiintoista, mutta pelkkä tieto siitä, että nyt ylireagoin, ei kuitenkaan poista sitä tunnetta! Nämä oivallukset eivät nimittäin anna kykyä kohdata ja käsitellä hyvin kipeitä tunteita. Nämä tunteet on välttämätöntä kohdata, tuntea todellisina läpi uudelleen, tavoitteena se, että jonain päivänä juuri näiden voimakkaiden tunteiden seassa pystyy ymmärrettävästi elämäntarinanaan kertomaan jolle kulle valitulle ihmiselle, mitä on joskus kokenut ja miltä se on tuntunut. Koska kun sen pystyy sanomaan ymmärrettävästi toiselle, on sen tällöin oppinut myös itse ymmärtämään.

Mistä kiintymyssuhdetrauma sitten syntyy? Selkein syntytekijä on suhde omiin vanhempiinsa, sillä lapsi on väistämättä riippuvainen hoitajistaan. Kuitenkin myös aikuisena voi olla erityisen riippuvainen jostakusta läheisestä ihmisestä (ja sellaiseen tilanteeseen narsisti uhrinsa haluaakin viedä). Läheisessä ihmissuhteessa, josta ei riippuvuuden takia voi lähteä pois, toteutunut fyysinen ja/tai seksuaalinen väkivalta, emotionaalinen ja/tai psykologinen hyväksikäyttö ja/tai fyysinen ja/tai emotionaalinen huomiotta jättäminen jättävät jälkeensä pelon läheisyyttä ja riippuvuutta kohtaan. Ironisella tavalla kiintymyssuhdetrauman paraneminen vaatii turvallista kiintymyssuhdetta, mutta trauman seurauksena on hyvin vaikea muodostaa turvallisia ihmissuhteita.

Kirjoitukseni alkaa paisua pitkäksi, joten jätän tämän tällä kertaa tähän. Mikäli sinulle jäi jotakin mietityttämään kiintymyssuhteista yleensä, traumasta tai muusta tähän liittyvästä, kysy toki. Kirjoittelen aiheesta mielelläni vielä lisää, kun ehdin, varsinkin traumaattinen kiintyminen (trauma bonding) jäi tässä vielä käsittelemättä.




Neiti Kettu