keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kun vanhempi on kaltoinkohteleva - osa 2/2

Tämän kirjoitukseni pääsisältö liittyy lapsena kaltoinkohdellun aikuisen toipumiseen ja kokemusten käsittelyyn. Riippumatta siitä oliko kaltoinkohtelu tarkoituksellista ja sadistista vai ei, kaikkein tärkeintä toipujalle on ymmärtää, että vanhempi ei ollut turvallinen, vaan vaarallinen. Olen lukenut ja kuullut monia kertoja, miten lapsena kaltoinkohdellut aikuiset haluavat väkisin ylläpitää mielikuvaa turvallisesta vanhemmasta. Tein itse samaa hyvin pitkään. Tämä on ymmärrettävää, sillä lapsena vanhemman vaarallisuuden tunnistaminen olisi tietänyt hengen lähtöä. Ilman vanhempaa lapsi ei käytännössä selviä.  

Turvallista mielikuvaa ylläpidetään keskittymällä lohtua tuoviin selityksiin tai filosofioihin. Selityksiä voivat olla muun muassa: "hänellä oli vaikeaa elämässään sillä hetkellä, joten siksi hän teki niin, ei hän muuten olisi tehnyt niin", "hänellä oli vaikea lapsuus, eikä hän oikein osannut säädellä omia tunteitaan, mutta kyllä hän yritti", "syntymiseni toi hänelle varmaankin toivoa vaikeuksien keskellä, mutta se ei kestänyt tarpeeksi pitkälle", "kukaan ei ole täydellinen, ja hänellä oli erityisen vaikeaa", "hän luuli tosissaan, että se oli minulle hyväksi, hän siis oikeastaan rakasti minua", "hän ei tajunnut, miten paljon satutti minua, ei hän muuten olisi tehnyt niin". Turvallista mielikuvaa voidaan pitää yllä myös antamalla vanhemmalle anteeksi ennenaikaisesti, ilman että on käsitellyt omia tunteitaan.

Nämä selitykset ja anteeksiannot kuullostavat helposti viisailta. Moni voi erehtyä luulemaan, että tämä aikuinen on todella hienosti käsitellyt traumansa, koska hän noin viisaasti osaa virkkoa. Selitykset voivat olla jopa osittain totta, mutta sillä ei ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että niihin keskittyminen vaikeuttaa turvallisuuden ja vaarallisuuden erottamista toisistaan. Niin kauan kuin toipuja takertuu näihin mielikuviin, niin kauan hänen alitajuisissa mielikuvissaan turvallisuus sisältää sen, että ihmiset välillä vahingoittavat toisiaan. Vaikka kaltoinkohteleva vanhempi olisi välillä ollut kuinka kiva, ihana ja rakastava tahansa, se ei poista sitä totuutta, että hän on myös ollut arvaamaton ja vaarallinen. Toipujalla on alitajunnassaan vaistotasoinen tunne tästä suhteesta, ja tämä tunne kuvaa vaaraa. Kuitenkin tietoisella tasolla hän haluaa väkisin nähdä vanhemman kaikista hankaluuksista huolimatta rakastavana ja turvallisena. Tästä seuraa, että hän ei osaa erottaa tunnetta vaarasta ja turvallisuudesta toisistaan. Tästä taas seuraa, että sama kaltoinkohtelun ja kaltoinkohdelluksi tulon kaava toistuu myös seuraavissa ihmissuhteissa, sillä hän ei osaa luottaa omiin vaarasta varoittaviin tuntemuksiinsa. Sen sijaan hän yhdistää vaaran kokemuksen rakkauteen ja turvallisuuteen, ja paradoksaalisesti pyrkii kohti sitä. Tästä taas seuraa pelkoja ja vaikeutta luottaa kehenkään. Toisella tavalla muotoiltuna voidaan kuitenkin sanoa, että kyse ei ole vaikeudesta luottaa muihin ihmisiin, vaan vaikeudesta luottaa omaan kykyynsä tunnistaa vaaralliset ihmiset. Meillä jokaisella kuitenkin on se kyky, ja kaikkein tärkeintä on päästä takaisin kytköksiin sen kanssa.

Väitänkin siis, että tästä kierteestä ei pääse eroon, ennen kuin tunnustaa vanhempansa olleen vaarallinen. Kierteestä ei pääse eroon antamalla anteeksi, vaan opettelemalla erottamaan turvallisuus ja vaarallisuus toisistaan. Anteeksiannon aika on vasta paljon myöhemmin, silloin kun kukin itse on siihen valmis.



 Neiti Kettu

Kun vanhempi on kaltoinkohteleva - osa 1/2

Lapsuudessa koettua kaltoinkohtelua voi jaotella monella tavalla. Yksi keskeisin trauman vakavuuteen vaikuttava tekijä on kaltoinkohtelijan rooli lapsen elämässä. Mitä läheisempi henkilö on, sitä vaikeampi asiaa on käsitellä. Olen aiemminkin jo käsitellyt Tukholma-syndrooman kaltaisia oireita ja traumasidosta, jotka ovat reaktioita mahdottomaan tilanteeseen, jossa kaltoinkohtelija on samalla myös ainut tai merkittävimpiin kuuluva turvan lähde.

Kaltoinkohtelua voi jaotella myös erilaisiin muotoihin. Yleensä kaltoinkohtelusta puhuttaessa tarkoitetaan fyysistä tai seksuaalista kaltoinkohtelua. Emotionaalinen ja psyykkinen kaltoinkohtelu jätetään usein huomioimatta, todennäköisesti osittain myös siitä syystä, että sitä on hankala määritellä. Rajan veto ei ole yhtä selvää kuin fyysisen ja seksuaalisen koskemattomuuden kohdalla. On hyvin vaikea näyttää toteen tai todistaa emotionaalisen kaltoinkohtelun olemassaolo objektiivisesti, sillä samaa käyttäytymistä ei voi yksiselitteisesti joka tilanteessa määritellä kaltoinkohteluksi. Varsinkin narsistiset kaltoinkohtelijat osaavat keksiä monia erilaisia oikeuttavia selityksiä teoilleen, ja uhrikin helposti uskoo nämä sivuuttaen omat tuntemuksensa.

Omasta mielestäni kaltoinkohtelun muotoa tärkeämpää ovat kaltoinkohtelijan motiivit. Tilanne, jossa vanhempi nimittelee lasta ja nauraa sadistisesti päälle sekä nolaa hänet tarkoituksella muiden läsnäollessa, on mielestäni potentiaalisesti vahingoittavampi kuin tilanne, jossa vanhempi suuttuessaan lyö lasta, mutta myöhemmin tajuaa tehneensä väärin ja mahdollisesti hakee apua ongelmaansa. Molemmat tilanteet ovat vahingoittavia lapselle, mutta mielestäni on suuri vääryys miten helposti sadistista emotionaalista väkivaltaa vähätellään. Vaikka ensimmäisen tilanteen vanhempi ei vahingoittaisi lastaan fyysisesti, tuon kaltainen tilanne on lapselle lähes mahdotonta käsitellä. Se, että turvan lähteenä toimiva vanhempi haluaisi aktiivisesti pahaa lapselle, eikä tee näin vain mielenhäiriössä, on tuhoisaa tiedostaa. Lapsi yleensä vaistoaa vanhemman motiivit, mutta ei ymmärrä tai osaa tulkita niitä tietoisesti. Näin ollen vielä aikuisenakin sadistisesti kaltoinkohdellut lapset pyrkivät kieltämään tämän todellisuuden, ja selittävän vanhempansa käytöstä mieluummin "stressillä", "vaikeuksilla", "hankalalla lapsuudella" tai sanomalla, ettei vanhempi tajunnut, miten paljon vahingoitti. Emotionaalisen kaltoinkohtelun käsittelyä vaikeuttaa myös se, että ei ole olemassa mustelmia, joita osoittaa. Ei ole todistusaineistoa, jonka perusteella voisi todistaa itselleen tai muille tulleensa kaltoinkohdelluksi. On raskas tie lähteä yksin uskomaan omaan totuuteensa, jos kukaan ympärillä ei tue sitä. Kaltoinkohtelijan motiivien vaikutuksesta lapsen oireiden voimakkuuteen ei kuitenkaan ole olemassa tutkimusta, koska kaltoinkohtelijan motiiveja olisi hankala objektiivisesti mitata. Jälleen voidaan myös mainita, että monet narsistiset kaltoinkohtelijat osaavat peitellä motiivejaan, osa heistä ei välttämättä edes tunnista kiusaavansa tahallaan (narsisti projisoi oman sadisminsa näkemällä sen muissa ihmisissä, psykopaatti taas ei koe moraalista ongelmaa sadistisuudessa - voin myöhemmin kirjoitella lisää myös narsisimin ja psykopatian eroista ja päällekkäisyyksistä). Suurimmalle osalle ihmisistä on yhä tabu, että vanhempi voisi haluta kiusata lastaan huvin vuoksi ja tahallaan. Kuvitellaan, että kyllä se paatuneinkin psykopaatti omaa lastaan rakastaa, että lapsen syntymä muuttaa kaiken. Mainitsen kuitenkin myös, että suuri osa kaltoinkohtelevista vanhemmista ei ole narsisteja tai psykopaatteja, eikä heillä ole sadistista motiivia taustallaan. Kaikki kaltoinkohtelu ei siis ole seurausta persoonallisuushäiriötasoisista ongelmista.





Neiti Kettu

lauantai 21. lokakuuta 2017

Hyväksikäyttävän suhteen kaari

Pitkäkin tovi on vierähtänyt viime kirjoituksesta. Motivoiduin kuitenkin kirjoittamaan tästä aiheesta, sillä näin parin kolmen vuoden intensiivisen aiheeseen tutustumisen jälkeen yllätyn yhä uudelleen ja uudelleen siitä, miten usein ihmisiä neuvotaan heittäytymään kaikenlaisiin epäilyttävältäkin vaikuttaviin suhteisiin. Ihmisille alkaa ehkä olla selvää se, milloin suhde kuulostaa manipuloivalta, alistavalta tai muutoin vahingolliselta, mutta tässä vaiheessa suhteesta ei välttämättä niin helposti pystytä enää lähtemään pois (saati että suhteessa olija vahvan sidoksensa vuoksi edes pystyisi tunnistamaan vahingollisuutta, ja pikemminkin eristäytyy epäilevistä ystävistä puolustaen kumppaniaan). Sen sijaan olisi olennaisen tärkeää, ettei alkuvaiheessa, kaikkein tärkeimmän merkin (nimittäin hyvin korkean intensiteetin) ilmetessä kannustettaisi sokeana heittäytymään "ihanaan satumaiseen suhteeseen". "Älä pilaa onneasi epävarmuudellasi" tai "nauti, kun kerrankin koet tällaista". Sitten samat näitä neuvoja antaneet ihmiset myöhemmin miettivät, miten tämä "ihana suhde" yhtäkkiä muuttuikin kamalaksi, ei kukaan olisi uskonut. Tämän vuoksi haluankin kuvata tässä postauksessa hyväksikäyttävän suhteen peruskiertoa tai -kaavaa.


1. Korkea intensiteetti, sielunkumppanuus, kiirehtiminen

Tyypillisin alku hyväksikäyttävälle suhteelle on, että se tuntuu juuri sellaiselta, mitä olet aina halunnutkin, toinen osapuoli on kuin sielunkumppani. Mistä tämä sitten johtuu? Manipuloiva ihminen peilaa sinun toiveitasi sinulle takaisin, jolloin hän vaikuttaa olevan juuri sitä mitä olet aina halunnut. Peilaamisen voimakkuus riippuu manipuloivasta ihmisestä (ja omasta kyvystäsi tunnistaa peilaaminen), toiset ovat taitavampia, ja toiset vähemmän taitavia. Toisilta peilaamisen takaa tihkuu tietoa hänen epäluotettavuudestaan, toisilta taas ei edes välttämättä vuodenkaan tuntemisen jälkeen. Kaikkein räikeimmät narsistit voivat ajatella olevansa niin Jumalan lahoja maailmalle ja sinulle, että he eivät peittelekään röyhkeyttään. Tällainen tapaus sinun on kuitenkin varsin helppo huomata, siksi se ei olekaan niin hämmentävä kuin taitavasti peilaava manipuloija.

Osa manipuloivista ihmisistä pyrkii koukuttamaan sinut säälin avulla. Ei ole ollenkaan tavatonta, että he jo hyvin alkuvaiheessa kertovat hyvin syvällisiä ja myötätuntoa herättäviä tarinoita elämästään. Nämä tarinat voivat olla osittain totta tai kokonaan valetta, riippuen ihmisestä. Sääli toimii siten, että lasket suojakuoresi hänen kanssaan, koska tämä kertomus saa sinussa automaattisesti aikaan reaktion, että hän on aito ja huolenpitoa tarvitseva. Voit kokea myös tarvetta vastata hänelle samalla syvyydellä takaisin, jolloin hän saa informaatiota sinun haavoittuvuuksistasi tulevaa varten. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia tapauksia, osa manipuloivista ihmisistä ei kerro tällaisia tarinoita.

Kaikkein tärkein hyväksikäyttävän suhteen tunnusmerkki on korkea intensiteetti ja nopea eteneminen! Kaikkein tärkein tunnusmerkki tulee siis esille ennen kuin alistaminen alkaa! Tämä ei ole vesipitävä tunnusmerkki siinä mielessä, että osa hyväksikäyttäjistä voi esimerkiksi haluta pitää sinut varalla, jolloin intensiteetti voi välillä olla varsin matalakin. Klassisimmissa ja ikävimmissä tarinoissa tämä kuitenkin on tärkein tunnusmerkki, sillä se saa sinut sitoutumaan suhteeseen kuvitellen sen olevan unelmiesi täyttymys. Korkea intensiteetti tarkoittaa tiivistä yhteydenpitoa (kuinka tiivistä, se vaihtelee henkilöstä riippuen, mutta mikäli hän haluaa sinut tosissansa koukuttaa eikä vain pidä varalla, silloin hän todennäköisesti haluaa pitää itsensä sinun mielessäsi kokoajan) ja sinun unelmiasi peilaavien tulevaisuudensuunnitelmien jatkuvaa keskustelemista. Nopea eteneminen taas liittyy siihen, että hän haluaa saada sinut jollain konkreettisella tavalla kiinni/riippuvaiseksi itseensä mahdollisimman nopeasti. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi naimisiin meno, yhteen muuttaminen, lasten tekeminen, yhteinen sijoitus tms. Nämä ominaisuudet liittyvät keskeisesti idealisaatioon, mikä tarkoittaa sitä, että toinen nostaa sinut jalustalle (olet ihana, mahtava, hänen toiveidensa täyttymys) ennen kuin edes tuntee sinua. Itse todennäköisesti vastaat samalla tavalla idealisoimalla häntä, sillä onhan hän peilannut sinun toiveitasi koko ajan. Ongelmallista tässä on se, että vaikka kyseessä olisi vilpittömästi rakastunut ihminen, ei hänkään voi olla rakastunut sinuun, koska hän ei tunne sinua. Sen sijaan hän on rakastunut mielikuvaan sinusta, ja silloin joudut joko olemaan hänelle jotain muuta kuin oma itsesi tai tulet jossain vaiheessa alas sieltä jalustalta.

Miten tämä kaikki eroaa sitten normaalisti ihastuessa saaduista vaaleanpunaisista laseista? Keskeistä on spontaanius ja aitous. Kukaan ihminen ei voi olla täysin samanlainen ja haluta täysin samoja asioita kuin sinä. Se on jonkinlainen mahdottomuus. Jossain kohdissa tulee esille myös eroavaisuuksia, mutta ihastumisvaiheessa nämä eroavaisuudet kuitataan vain "söpöinä" ja hauskoina juttuina. Idealisaatiosuhteessa ei kuitenkaan ole eroavaisuuksia tärkeissä asioissa (pienemmillä jutuilla ei ole niin merkitystä, mutta sinun tärkeimpiä toiveitasi hän pyrkii peilaamaan mahdollisimman hyvin). Muistan miten ihastunut olin kerran erääseen taitavasti tulevaisuutta tarinoivaan mieheen. Hän oli aivan ensimmäisissä keskusteluissamme hienovaraisesti kartoittanut toiveeni ja ajatukseni, mutta en tätä tajunnut. Sen jälkeen hän oli alkanut tuomaan esille omasta aloitteestaan ihan kuin omina toiveinaan ajatuksia perheen perustamisesta ja muista omiin toiveisiini liittyvistä asioita. En osannut tajuta, että hän oli poiminut nämä asiat ensimmäisistä keskusteluistamme, ja ne tuntuivat hänen aidoilta toiveiltaan. Minulle neuvottiin, että sellainen, joka "tuntuu liian hyvältä ollakseen totta", ei ole totta, mutta en kuunnellut. Olin jo päättänyt, että katson tämän loppuun asti. Onneksi kyseinen suhde ei johtanut kuin sydänsuruihin, mutta vaarallisempikin kohtalo olisi voinut olla mahdollinen. Vasta kun tapasin miehen, joka oli sekä aito että hyvin paljon ihastunut minuun, tajusin että vilpitön ihastuminen ilmenee ihan eri tavalla. Kysyin esimerkiksi puolen vuoden seurustelun jälkeen hänen ajatuksiaan lapsien teosta, johon hän vastasi ensin spontaanisti "ei kai sentään nyt?" ja sen jälkeen kertoi muuten ajatuksistaan aiheesta. Jokaisen ihmisen toiveet ja ajatukset ovat erilaisia, joten en tarkoita että tuohon kysymykseen pitäisi vastata juuri noin. Tarkoitan sitä, että vastaus oli spontaani ja kuvasi vilpittömästi hänen ajatuksiaan. Hän ei pysähtynyt miettimään mitä minä olen joskus kertonut hänelle omista toiveistani ja muotoilemaan vastaustaan parhaiten niihin sopiviksi. Hän myös reagoi tunteillaan siihen, jos käyttäytymiseni joskus vaikutti hänen suhdetoiveidensa vastaiselta ja punnitsi mielessään (samoin kuin minäkin), onko suhteesta alkuihastuksen lisäksi tulossa jotain muuta vai ei. Totta kai olimme samalla ihastuneita ja viestittelimme ja vietimme aikaa yhdessä kohtalaisen paljon, mutta olimme kuitenkin vasta tutustumassa toisiimme, emme menossa naimisiin.

Vasta siinä vaiheessa, kun alat uudelleenjärjestelemään omia käsityksiäsi "ihanista ihmissuhteista" ja ymmärrät, että idealisaatioon perustuva suhde ei koskaan ole terveellä pohjalla (vaikka toinen osapuoli ei olisikaan narsisti), vasta silloin lakkaat keräämästä ympärillesi narsistisia ihmisiä. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti sen kautta, että et ole enää kiinnostunut heidän tarjoamastaan idealisaatiosta, vaan kaipaat aitoutta. Narsistien maailma on siinä mielessä yksinkertainen, että he tarjoavat koukkuna yleensä ainoastaan idealisaatiota, vaikka se toimiva keino yleensä onkin. Mikseipä poikkeuksiakin voisi olla, mutta idealisaatio liittyy niin keskeisesti narsistisen ihmisen oman minäkuvan kahtiajakoisuuteen, että sitä todennäköisesti hän sinullekin tarjoaa.


2. Hienovaraiset vihjailut

Hienovaraiset vihjailut voivat alkaa jo päällekkäin ensimmäisen vaiheen kanssa, mutta koska olet niin ihastunut ja vihjailut ovat hyvin hienovaraisia, jätät ne todennäköisesti kokonaan huomioimatta. Vihjailut voivat olla hienovaraista painostamista sitoutumiseen, joka palvelee ensimmäisen vaiheen tarkoitusperiä. Hän voi esimerkiksi vihjailla iästäsi (ei ole enää kauaa aikaa jäljellä), edellisistä haavoistasi (älä pilaa tätä menneisyytesi takia), ystäviesi motiiveista (he ovat vähän liian kontrolloivia suhteesi/ he ovat vain kateellisia) tai asettaa hienovaraisen uhkavaatimuksen (ikään kuin hän olisi ainut joka voi täyttää nämä toiveesi, ilman häntä jäät tyhjän päälle).

Vihjailut voivat myös olla jo hienovaraisia itsetuntosi pudottajia. Hän voi kommentoida puoliksi ystävällisesti, mutta kuitenkin ikävästi, esimerkiksi ulkonäköäsi (minusta sinun ei kannattaisi laittaa tuota päälle, se korostaa lihavuuttasi/ tämä mekko näyttää hyvältä, se saa sinut näyttämään laihalta), taitojasi (on kiva kun puuhastelet tällaisia - sanottu jostakin sinulle tärkeästä projektista/ todella hienosti osattu - sanottuna kuin lapselle), itsenäisyyttäsi (ei sinun tarvitse tehdä sitä, minä kyllä huolehdin sinusta/ ei sinun kannata mennä sinne, ei siitä ole hyötyä) tai hän voi alkaa pikku hiljaa tuoda toistuvasti esille jotakin henkilökohtaista haavaasi (tiesitkö, että X:llä ja Y:llä on ollut vaikeuksia saada lasta?/ näin tänään lehdessä jutun lapsettomuudesta, ajattelin sinua kiinnostavan/ X ja Y eivät varmaankaan yrittäneet tarpeeksi, kuulin eilen tällaisesta uudesta apukeinosta jne.). Vaikka huomaisitkin tuntevasi olosi epämukavaksi näistä vihjailuista, et kuitenkaan osaa osoittaa mihinkään kohtaan niissä mikä olisi "tarkoitettu loukkaavaksi". Päädyt todennäköisesti miettimään, että kuvittelet kaiken.


3. Alistaminen ja kognitiivinen dissonanssi

Siinä vaiheessa, kun olet korkeilla panoksilla kiinni suhteessa, alkavat voimakkaammat itsetunnon polkemiset ja alistamiset. Korkeilla panoksilla sitoutuminen voi tarkoittaa esimerkiksi yhdessä asumista, naimisissa oloa, lapsen syntymistä, yhteistä sijoitusta tai vain pitkään yhdessä vietettyä aikaa, jonka perusteella et ole valmis enää yhtäkkiä lopettamaan suhdetta. Tässä vaiheessa hyväksikäyttävä ihminen pääsee vapaasti tekemään kaikki ne asiat, mitä hän on halunnut tehdä. Mitä hän sitten tekee, riippuu kunkin ihmisen yksilöllisistä tarpeista. Toiset haluavat haukkua ja murskata sinut, jotta saisivat itse loistaa. Toiset haluavat kiusata ja loukata sinua, koska nauttivat nähdä sinun kärsivän. Toiset etääntyvät täysin ja alkavat elää sivuelämää muualla, koska saivat sinut nyt kulissipuolisoksi paikalleen. Toiset alkavat manipuloida sinua käyttääkseen sinua pelinappulana esimerkiksi taloudellisissa tai sosiaalisissa siirroissa. Toiset taas voivat esittää hyvinkin pitkään täydellistä puolisoa, kunnes saavat sinulta haluamansa, esimerkiksi suuren määrän rahaa.

Tätä lukiessasi voit kuvitella, että viimeistään tässä vaiheessa pyrkisit lähtemään pois suhteesta. Korkea sitoutuminen ja kaikki se mitä olet suhdetta varten tehnyt (esimerkiksi sitoutunut täysillä tunteillasi, luopunut jostain tärkeästä, muuttanut elämäsi suunnan, mitä vain) aiheuttaa kuitenkin kognitiivista dissonanssia. Kognitiivisella dissonanssilla tarkoitetaan tilannetta, jossa eri havainnot ja uskomukset ovat ristiriidassa keskenään, jolloin ihmisen täytyy muuttaa käsityksensä jostakin asiasta saadakseen ne takaisin tasapainoon. Olet tässä vaiheessa todennäköisesti käsityksessä, että a)"puolisoni on ihana ihminen ja hän rakastaa minua". Sisimmässäsi on ehkä käsitys, että b)"rakastava ihminen kohtelee rakkautensa kohdetta kunnioittavasti". Käsitys voi tietysti olla erilainen, mikäli sinulla on aiempia hyväksikäyttökokemuksia, mutta todennäköisesti haluaisit ajatella näin. Samalla huomaat, että c)"puolisosi haukkuu sinua". Sisimmässäsi ajattelet, että d)"toisen haukkuminen on kunnioittamattomuuden osoitus". Nyt nämä käsitykset ja havainnot a-d ovat ristiriidassa keskenään. Voit päätyä muuttamaan niistä mitä tahansa. Ehkä päädyt muuttamaan käsityksen a, ja toteat, että puolisosi ei taidakaan rakastaa sinua. Tämä tietysti olisi suotavin vaihtoehto. Voit kuitenkin päätyä muuttamaan esimerkiksi käsityksen b. Voit selitellä itsellesi, että rakastava ihminen osaa "sanoa suoraan", jos sinussa on jotain vialla. Voit päätyä muuttamaan myös havainnon c. Voit unohtaa ja kieltää haukkumistapahtumat mielestäsi kokonaan. Ei hän sinua oikeasti haukkunut, se oli jotain muuta. Voit muuttaa myös käsityksen d. Ei toisen haukkuminen ole aina kunnioittamattomuutta, ehkä hänellä oli vain huono päivä ja paljon stressiä. Tämän kaltainen käsitysten muuttaminen on hyvin yleistä, ja ainut tapa selviytyä pysyen yhä hyväksikäyttävässä suhteessa. Monesti tämä manipuloiva ihminen vielä suoraan antaa ymmärtää, että sinussa on tässä nyt se vika ja että sinä olet liian herkkä/ylireagoiva/epäluuloinen/hullu/ei hän tehnyt sitä, jolloin sinun on helppo epäillä omien uskomustesi todenperäisyyttä.


4. Romahdus tai hylkääminen

Osa hyväksikäyttävistä ihmisistä hylkää sinut sen jälkeen, kun on saanut sinusta haluamansa. Osa haluaa vielä nauttia siitä tuskasta, mitä hylkääminen sinussa saa aikaan, sillä se saa hänet kokemaan itsensä merkittäväksi. Osa hyväksikäyttäjistä taas haluaa pitää sinut suhteessa pitkään, tällöin he eivät hylkää, mutta suhteen kaari ajautuu seuraavassa vaiheessa sinun romahdukseesi. Ehkä jollain tapaa suutut ja huudat hänelle, ehkä tunnet että menetät järkesi, ehkä alat pelätä kaikkea, mutta jonkinlainen jatkuvasta omien tunteiden tukahduttamisesta seuraava romahdus tapahtuu. Tämä sinun romahduksesi saa hänelle hyvän syyn joko todistaa, miten hullu/kamala oikeasti oletkaan, tai lähteä "parantamaan" sinua tästä hulluudesta ehjäksi. Koet ehkä syyllisyyttä romahduksestasi ja haluat korvata sen, lepytellä häntä, tehdä mitä tahansa hänen puolestaan. Kun hän alkaa "hoitamaan" sinua, alat kokea jälleen, että hänhän välittää sinusta ja haluaa panostaa sinuun, vaikka käyttäydyit kuin hullu, onpa hän ihana ja kiinnipitämisen arvoinen. Tämä hoivaaminen saa sinut kiinni traumasidokseen, jota olen käsitellyt jo aiemmin. Vaikein traumasidokseen liittyvä tekijä on tukholmasyndrooma, eli se, että alat kokea tämän hyväksikäyttävän ihmisen turvan lähteeksesi. Tämä saa sinut keksimään vaikka mitä utopistisimpia selityksiä hänen käyttäytymiselleen ja puolustamaan häntä kaikkia ulkopuolisia epäilijöitä vastaan.

Romahduksen jälkeen suhteen kaari palaa takaisin ensimmäiseen vaiheeseen, eli idealisaatiovaiheeseen. Hän alkaa hetken aikaa käyttäytyä ihanasti ja huomioon ottavaisesti, tai vain sen verran normaalisti, että mahdollisilla epäilyksilläsi ei ole enää todisteita. Kun jälleen kerran uskot hänen idealisaationsa, kaari lähtee eteenpäin seuraavaan vaiheeseen. Myös hylkäämisen jälkeen osa hyväksikäyttävistä ihmisistä voi pyrkiä palaamaan takaisin. He voivat pyydellä anteeksi, tai he voivat keksiä erilaisia selityksiä, tai he voivat kokonaan käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Idealisaatiovaihde isketään jälleen päälle ja asiat menevät kovaa, kaikki tuntuu ihanalta, ehkä hän on tainnut muuttua tässä välissä. Todellisuudessa sama kaari alkaa vain pyöriä jälleen uudestaan.




Nämä samat vaiheet pätevät myös muunlaisiin ihmissuhteisiin kuin parisuhteisiin. Myös ystävyys- ja ammatilliset hyväksikäyttösuhteet sisältävät samankaltaisen rakenteen, mutta hieman eri vivahteilla.



Neiti Kettu