Tervetuloa Ketunhäntä kainalossa -blogiin! Blogin tarkoitus on käsitellä narsismia ja psykopatiaa uhrin ja selviytyjän kannalta olennaisella tavalla. Tämän kaltaiseen manipulointisuhteeseen joutuminen on yleensä todellisuutta vääristävä ja itseluottamusta murentava kokemus. Vaikka tällä hetkellä kaikki tuntuisi sumuiselta, et kuitenkaan ole hullu, eikä hyväksikäytetyksi tuleminen ole sinun syytäsi! Saman kokeneita on enemmän kuin uskotkaan. Tästä on mahdollisuus selviytyä ja päästä eteenpäin! Skrollaa sivu alas, niin löydät lisää sisältöä.

tiistai 16. tammikuuta 2018

Narsistisen suhteen jälkeen: Tunnista turvareaktiosi

Yksi vaihe itsensä tarkastelussa on omien automaattisten turvareaktioidensa tunnistaminen. Niiden tunnistaminen auttaa sinua ymmärtämään ympärilläsi tapahtuvia tilanteita sekä sitä, miksi reagoit ja käyttäydyt niissä tietyllä tavalla.

Yleisesti puhutuimmat turvareaktiot ovat taisteleminen ja pakeneminen. Tämän lisäksi kohtalaisen usein puhutaan myös jähmettymisestä ja ystävystymisestä/miellyttämisestä. Käsittelen tässä kirjoituksessa näitä neljää, ja pohjaan osittain kirjaan Complex CPTSD - From surviving to thriving (Pete Walker). Jokin tai jotkin näistä turvareaktioista aktivoituvat silloin, kun koet olevasi uhattuna. Ne ovat automaattisia, ja niiden joustavuuden aste riippuu lapsuutesi turvallisuuden tasosta. Toisin sanoen, lapsuuden turvattomuus ja/tai trauma aiheuttavat niiden muodostumista jähmeiksi niin, ettet pysty vaihtelemaan niiden välillä tilanteesta riippuen, sen sijaan ne valtaavat käyttäytymisesi. Pete Walker esittää kirjassaan, että lapsuuden trauman seurauksena jopa ihmisen persoonallisuus muodostuu näiden reaktioiden ympärille, tästä siis puhutaan kun puhutaan kompleksista traumasta. Selviytyjien yhteisössä sanaa CPTSD käytetään myös hieman löyhemmin, ja myös aikuisuudessa narsistisen hyväksikäytön trauman kokeneet voivat tunnistaa itsessään samankaltaisia oireita. Mielestäni on relevanttia, että narsistisen hyväksikäytön aiheuttamasta traumasta seuraa samankaltaisia oireita, ja siksi aihetta voi soveltaa. Virallisesti kompleksi trauma kuitenkin tarkoittaa yleensä lapsuudessa koettua toistunutta traumaa, joka on vaikuttanut persoonallisuuteen, jolloin aikuisselviytyjien CPTSD on hieman eri asia. Toisaalta aikuisselviytyjillä voi olla taustallaan myös lapsuuden turvattomuutta (ja todennäköisesti onkin), jolloin tämä aikuisuudessa koettu trauma voi laukaista lapsuuden vanhoja teemoja.

Turvareaktioiden tarkoitus on suojella sinua ja saada sinut selviytymään uhasta, mutta saman reaktion jähmeä käyttäminen kaikissa ympäristöissä voi alkaa toimia itseään vastaan. On todennäköistä, että suosit mieluiten jotakin tai tiettyä yhdistelmää näistä reaktioista. Se tarkoittaa, että reagoit yleensä automaattisesti uhkaan tietyllä tavalla. Ihanteellisin vaihtoehto on se, että osaat käyttää jokaista reagointimallia kohtuudella ja sopivissa tilanteissa. Jokaista niistä nimittäin tarvitaan. Taistelureaktiolla voit suojella itseäsi ja rajojasi; pakenemisreaktion avulla osaat kääntää keskittymisesi muuhun silloin, kun jatkamisesta seuraisi vaaran ja vahingon lisääntymistä; jähmettymisreaktion avulla osaat luovuttaa silloin, kun vastaan laittamisesta seuraisi vain haittaa sinulle; ystävystymisreaktion avulla osaat kuunnella muita ja tehdä yhteistyötä silloin, kun sen avulla on mahdollista selviytyä parhaiten.

Lapsuudessaan traumatisoituneilla turvareaktiot aktivoituvat helpommin ihmissuhteissa, sillä he ovat lapsuudessaan oppineet kiintymyssuhteiden olevan turvattomia tai jopa vaarallisia. Turvareaktioiden avulla he pyrkivät suojautumaan ihmissuhteiden turvattomuudelta, ja tällä tavalla valitusta turvareaktiosta muodostuu persoonallisuutta yleisemminkin kuvaava tekijä. Taistelureaktion avulla voi suojautua turvattomuudelta esimerkiksi pitämällä muut ihmiset turvallisen matkan päässä aggressiivisella ja kontrolloivalla vaativuudella; pakenemisreaktion avulla voi suojautua suuntaamalla keskittymisensä kaikkeen muuhun kuin ihmissuhteeseen (esimerkiksi työhön, harrastuksiin, siivoamiseen, televisioon, kännykkään) ja pitämällä itsensä kiireisenä; jähmettymisreaktion avulla voi pitää itsensä turvassa esimerkiksi olemalla tekemättä mitään mistä olisi seurauksia, eristäytymällä kotiinsa tai uppoutumalla mielikuvitusmaailmaan; ystävystymisreaktion avulla voi suojautua auttavan ja muille antavan pelastaja-roolin taakse, jolloin oma sisin ei asetu haavoittuvaiseksi. Voi kuitenkin olla, että myös pelkkä lapsuuden turvattomuus voi lievemmässä mittapuussa saada suojautumaan jonkin turvareaktion avulla, jolloin niiden tarkastelu on muillekin olennaista. Toiseksi, tällöin aikuisiässä koettu narsistisen hyväksikäytön trauma voi tilapäisesti saada myös aikuisselviytyjän turvareaktiot voimistumaan hämmentäviin mittasuhteisiin.


Taistelureaktio ts. narsistinen defenssi
Taistelureaktion tarkoituksena on puolustautua koettua uhkaa vastaan. Terve taistelureaktio on omien rajojen ja tarpeiden selkeää ilmaisua, sitä, että sanoo mitä hyväksyy ja mitä ei hyväksy. Ylimitoitettu taistelureaktio sen sijaan on aggressiivista junttaamista: "mikset tajua, sinun pitää tajuta!" tai "sinun pitää ajatella niin kuin minä ajattelen!". Jatkuvasti ylimitoitettua taistelureaktiota käyttävät pyrkivät jo varmuuden vuoksi alistamaan ja manipuloimaan muita, ja kokevat sen olevan välttämätöntä, hyödyllinen keino tai heidän oikeutensa. Näin ollen he eivät välttämättä koe ollenkaan häpeää aggressiivisesta käyttäytymisestään, mikä taas voi muista ihmisistä vaikuttaa todella röyhkeältä. Tärkeää on huomioida, että taistelureaktio voi myös olla toissijaisena turvareaktiona, tai sen voimakkuus voi olla lievempää. Näin ollen taistelureaktio turvareaktiona ei automaattisesti tarkoita, että henkilö olisi narsisti. Käsitteellisesti ei voida sanoa, että taistelureaktio ja narsismi olisivat sama asia, mutta arkielämässä taistelureaktion voimakkuuden (ja ns. sokeuden) astetta voidaan ajatella myös ikään kuin narsismin janana.

Pakenemisreaktio ts. pakko-oireinen defenssi
Pakenemisreaktion tarkoitus on saada sinut pois ja/tai suunnata keskittymisesi muuhun silloin, kun et esimerkiksi pysty puolustautumaan taistelemalla, tai tilanteesta on kannattavinta vain lähteä pois. Pakeneminen ei ole pelkästään suoranaista fyysistä pois lähtemistä tilanteista, vaan se voi olla itsensä kiireisenä pitämistä, johonkin tekemiseen keskittymistä, pakonomaista asioista huolehtimista ja murehtimista tai vaikka jatkuvaa takinkulman näpräämistä ahdistavassa tilanteessa. Pakenemisreaktiota ylimitoitetusti käyttävät pyrkivätkin kielteisistä tunteistaan eroon keskittymällä kaikkeen muuhun, kuin siihen asiaan, joka nämä pelot ja tunteet aiheutti. He voivat suoriutua loistavasti työstään ja olla tämän lisäksi mukana useassa vapaaehtoistoiminnassa, mutta samalla he välttävät omien tunteidensa tuntemisen. He voivat hakea turvaa myös täydellisyyteen pyrkimisestä kokien, että jos he suorittavat täydellisesti, tällöin he voivat tulla hyväksytyksi ja ovat turvassa. Pakenemisreaktion ydin on tekeminen, tekeminen, tekemisen suunnitteleminen ja tekeminen. Pakenemisreaktioon turvautuva ei pysty pysähtymään, sillä vähintääkin hänen ajatuksensa suunnittelevat tai murehtivat jotakin koko ajan.
Vakavan ylimitoitetusti käytetty pakenemisreaktio voi olla yhteydessä ahdistuneisuuteen, paniikkihäiriöön, työholismiin ja erilaisiin aineellisiin tai aineettomiin riippuvuuksiin. Pete Walker esittää myös, että moni traumaattisesti pakenemisreaktiota käyttävä voi tulla väärin tulkituksi ja diagnosoiduksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai ADHD:n omaavaksi.

Jähmettymisreaktio ts. dissosiatiivinen defenssi
Joskus tilanne on sellainen, jossa ei ole mahdollista puolustautua taistelemalla, mutta siitä ei myöskään ole mahdollisuutta päästä pois pakenemalla. Jähmettymisreaktion tarkoitus on tällöin saada sinut selviytymään tilanteesta mahdollisimman vähin vammoin. Lapsena koetut traumat ovat usein tällaisia, sillä lapsen kyvyt selviytyä ilman aikuista ovat heikommat. Jos koet, ettei sinulla ole mahdollisuutta tehdä mitään, mikään mitä teet ei vaikuta mihinkään (tähän riittää myös kokemus, tilanteen faktoilla ei sinänsä ole merkitystä), aktivoituu jähmenttymisreaktio. Jähmettymisreaktion tarkoituksena on vähentää kärsimystäsi tilanteessa, jonka joudut väistämättä käymään läpi. Jähmenttymisreaktion avulla irrottaudut aisteistasi, kehostasi ja mielestäsi hieman kauemmas. Et tunne kipua (fyysistä tai psyykkistä) yhtä kovaa, ja lamaantumiseen liittyvät mielihyvähormonit helpottavat oloasi. Jähmettymisreaktion tarkoituksena on saada sinut selviytymään yksittäisestä tilanteesta, mutta jos nämä tilanteet ovat toistuneet elämässäsi, reaktio voi jäädä helposti aktivoituvaksi. Ylimitoitetusta jähmenttymisreaktiosta seuraa se, ettet ole kosketuksissa omaan itseesi. Et osaa tunnistaa kehosi tuntemuksia, et välttämättä tunnista olevasi sairas kuin vasta hyvin myöhään, et välttämättä tunne kipua kovin herkästi tai osaat irrottautua siitä tehokkaasti. Toisaalta et myöskään osaa tunnistaa, miltä sinusta tuntuu, muistosi voivat sumentua, vääristyä tai kadota kokonaan, käyttäydyt itsellesi haitallisella tavalla, koska et osaa tunnistaa sitä haitalliseksi. Moni ylimitoitetusti jähmettymisreaktiota käyttävä on jopa täysin tiedostamaton siitä, että hän on koskaan edes kokenut mitään traumaattista, hän minimoi sanoen kaiken olleen "normaalia".
Arjen tilanteissa ylimitoitettu jähmettymisreaktio näkyy tarpeena hakea mielihyvää fantasiasta tai todellisuuspaosta, kuten nukkumisesta, unelmoinnista, tv:stä, internetistä, internet-ihmissuhteista, peleistä ja niin edelleen. Samalla se näkyy passiivisuutena, siten että ei koe olevansa kykenevä ihmisenä. Jähmettymisreaktiota ylimitoitetusti käyttävä voi alisuoriutua, vaikka hänen kykynsä yltäisivät parempaan, tai hän voi olla hiljaa ja ottaa vastaan mitä vain puolustautumatta, sillä ei koe pystyvänsä vaikuttamaan mihinkään. Se voi näkyä myös pelkona muita ihmisiä kohtaan, sillä omista tuntemuksistaan erillään oleva ei osaa erottaa kuka on vaarallinen ja kuka turvallinen ihminen.
Vakavan ylimitoitettu jähmettymisreaktio voi olla yhteydessä dissosiatiivisiin tiloihin tai häiriöihin, eristäytymiseen, sosiaalisiin pelkoihin, skitsofreniaan tai ADD:hen.

Ystävystymisreaktio ts. läheisriippuvainen defenssi
Taisteleminen, pakeneminen ja jähmettyminen liittyvät perinteiseen teoriaan, mutta viime aikoina on alettu puhua myös ystävystymisreaktiosta. On havaittu, että ihmiset eivät aina pyri taistelemaan tai pakenemaan, vaan he voivat kokea pystyvänsä vaikuttamaan tilanteeseen myös miellyttämällä yhteisöä tai uhkaavaa henkilöä, luomalla yhteistyösuhteita selvitäkseen asioista yhdessä muiden kanssa tai auttamalla ja hoivaamalla muita tarvitsevia. Ystävystymisreaktio onkin terve silloin, kun tilanteesta on parhain selvitä tekemällä yhteistyötä muiden kanssa ja vastavuoroisesti toinen toistaan auttaen. Ylimitoitetuksi ystävystymysreaktio muuttuu silloin, kun sitä alkaa soveltamaan myös yksipuolisiin tilanteisiin, joissa ei saa vastavuoroista apua takaisin. Ylimitoitetussa ystävystymisreaktiossa korostuu myös jatkuva tarve miellyttää muita ihmisiä, jottei joutuisi kokemaan uhkaa heidän taholtaan. Miellyttämisen tarve toimii siis varmuuden vuoksi olevana suojautumisena. Ylimitoitetusti ystävystymisreaktiota käyttävät kokevat olevansa turvassa silloin, kun he ajattelevat ja tuntevat samoin kuin toinen ihminen, tai toisen ihmisen haluamalla tavalla. He ajattelevat, että ainut tapa muodostaa ihmissuhde on luopua omasta itsestään. He voivat kokea välttämätöntä tarvetta viihdyttää, palvella, auttaa tai hoivata muita. Jos he eivät onnistu tässä, se on uhka turvallisuudelle, ja ylimitoitetusti ystävystymisreaktiota käyttävä pyrkiikin mahdollisimman paljon estämään oman "aidon" ja tarvitsevan minän esille tulemisen.
Traumaattisesti ystävystymisreaktiota käyttävälle omien tarpeiden esille tuominen on Pete Walkerin mukaan erityisen vaikeaa siksi, että se on trauman laukaisija ja laukaisee flashbackin, mikä taas voi aiheuttaa jähmettymisreaktion (irtaantuminen omista tunteista ja muistoista), eivätkä he enää osaa sanoa tai tehdä mitään. Traumaattisesti ystävystymisreaktiota käyttävä voi myös pyrkiä kaikin keinoin eroon jähmenttymisreaktiosta ja jähmettyneestä tilasta, jolloin hän yhä voimakkaammin pyrkii miellyttämään ja olemaan ilmaisematta omia tarpeitaan, ettei ajautuisi takaisin jähmettymisreaktioon.



Turvareaktiot ovat yleensä niin automaattisia, ettei niitä tule ajatelleeksi, ellei niihin erityisesti kiinnitä huomiota. Olet voinut olla tottunut käyttäytymään tietyllä tavalla, muttet ole kummemmin ajatellut miksi. Turvareaktioita tarkastelemalla osaat paremmin ymmärtää mistä käyttäytymisesi tai reaktiosi kumpuavat ja mikä tarkoitus niillä on. Olet voinut ajatella, että olet empaattinen ja epäitsekäs ihminen, mutta todelisuudessa et ole uskaltanut olla kokonainen oma itsesi. Toisaalta taas olet voinut ajatella, että olet aktiivinen ja aikaansaava, mutta todellisuudessa onnistutkin kalenterisi täyttämällä välttelemään omia tuntemuksiasi ja tarvettasi päästä lähelle jota kuta luotettavaa ihmistä. Turvareaktiot eivät ole pahasta, niiden tarkoitushan on suojella sinua ja auttaa sinua selviytymään vaikeista asioista. Voit suhtautua niihin siis lempeydellä ja ymmärryksellä. Tarkastele, onko jokin osa niistä ylimitoitettua ja toimimatonta nykyisessä elinympäristössäsi.

Pete Walkerin kotisivuilta löytyy hänen kirjoittamiaan artikkeleita aiheesta, joita olen myös tässä kirjoituksessa käyttänyt lähteenä. Suosittelen käymistä siellä, jos aihe jäi kiinnostamaan.


Neiti Kettu

maanantai 15. tammikuuta 2018

Narsistisen suhteen jälkeen: Luota intuitioosi

Narsistisen suhteen jälkeen on oppinut kyseenalaistamaan ja sivuuttamaan omaa intuitiotaan. Vaistomme ja tunteemme ovat koko ajan meille sanoneet, että elämme vaaravyöhykkeellä narsistin lähellä, mutta olemme yrittäneet järkeillä nämä tunteet pois. Kun oma sisäinen kompassimme on jäänyt kuuntelematta, silloin olemme kokeneet olevamme pois raiteilta, emme ole tienneet mikä on totta ja mikä ei. Se on se sisäinen kompassi, joka meille kertoo, mitä tapahtuu ja mikä on oikein ja mikä väärin. Sisäinen kompassi, johon kuuluvat vaistomme, tunteemme ja omatuntomme. Sen avulla löydämme jälleen tien ja tasapainon.

Näin jälkikäteen ajatellessa muistan monia tilanteita, joissa olen saanut josta kusta ihmisestä epämääräisen tunteen. Huomaan nyt, että nämä epämääräiset tunteet johtuivat siitä, että tämä ihminen teki jotakin narsismiin varoitusmerkkeihin liittyvää (oli aivan liian pian aivan liian tuttavallinen, puhui vihjailevalla ja epäsuoralla tavalla pahaa muista tai pyrki murskaamaan muiden mielipiteitä). En silloin vielä tiennyt, että nämä olivat narsismin varoitusmerkkejä. En myöskään uskonut näihin tuntemuksiini kunnolla. Uskoin niihin puoliksi, ja olin hieman varuillani. Toisaalta kuitenkin vähättelin niitä ja mietin, että ei nyt mitään pahaa voi tapahtua, ja saatoin esimerkiksi avautua ja kertoa tälle ihmiselle liikaa itsestäni. Olin siis tottunut sivuuttamaan omat tuntemukseni ja intuitioni. Epämääräinen tunne tai varoitusmerkki ei vielä kerro, onko ihminen kuinka narsisti, kuinka vaarallinen vai mistä on kyse, mutta ne kannattaa aina ottaa tosissaan. Sillä maailmassa on myös epäluotettavia ihmisiä ja asioita, elämä ei aina ole reilua.

On tervettä olla luottamatta uusiin ihmisiin saman tien ja antaa luottamuksen kehittymiselle aikaa. Sinussa ei siis ole mitään vikaa, jos et saa itseäsi väkisin luottamaan uusiin ihmisiin. Anna luottamukselle niin kauan aikaa kuin mitä itse sen kehittymiselle tarvitset. Väkisin ja liian aikaisin luottaminen ei ole hyväksi. Sama pätee tilanteeseen, jossa toinen ihminen on jo käyttäytymisellään osoittanut olevansa epäluotettava. Sinun ei tarvitse "unohtaa" ja "antaa menneiden olla" ennen kuin hän on todella osoittanut olevansa jälleen luotettava. Mitä enemmän toimit omia vaistojasi ja intuitiotasi vastaan, sitä vähemmän osaat erottaa intuitiosi ääntä tulevaisuudessa ja sitä enemmän se hukkuu muun sekavan joukkoon. Nyt on hyvä aika palauttaa jälleen tuo ääni kuuluvaksi.



Neiti Kettu

maanantai 8. tammikuuta 2018

Narsistisen suhteen jälkeen: Miten olla antamatta valtaa narsistille

On jo tarpeeksi hankalaa päästä edes itse henkisellä tasolla eroon siitä vakavimmasta narsistista, puhumattakaan jos tämä narsisti jää ahdistelemaan. Siitä huolimatta silmien avautumisen jälkeen alkaa havaitsemaan narsismia ympärillään aivan eri tavalla, ja nyt huomaa myös ne lievemmin narsistiset ihmiset, joilla ei ole psykopaattisia piirteitä, tai jotka eivät välttämättä edes kunnolla täytä persoonallisuushäiriöiden kriteerejä. Heidän käyttäytymisensä voi kuitenkin olla hyvin kaavamaista ja jämähtänyttä, eivätkä he näe itsessään mitään ongelmaa. He ovat samalla myös epäluotettavia, ja siksi heistä on jollain tasolla pakko etääntyä. Sinun edessäsi he voivat varmistella koko ajan, että huomaathan varmasti mitä kaikkea hän teki vuoksesi, tämän ja tämän, huomaathan varmasti, mutta heti muiden seurassa he voivat tekemällä keksiä sinusta kaikenlaisia vikoja, jotta itse näyttäisivät paremmalta.

Tämän tajuaminen voi tuntua tuskastuttavalta ja siltä, että eikö maailmassa ole yhtään kunnollista ihmistä. Voit ahdistuneena miettiä, pitääkö sinun katkaista välisi näihinkin ihmisiin, eihän jäljelle jää enää ketään. On jokaisen oma päätös millä tavalla koet itsellesi parhaaksi ratkaista tämän. Sinulla on oikeus tehdä sellainen päätös, mitä itse haluat. Olen kuitenkin huomannut, että lievemmin narsistiset henkilöt ovat siinä mielessä "helpompia", että he ovat vain äärettömällä tavalla itseensä käpertyneitä. He eivät lopulta ajattele muuta kuin sitä, mitä sinä (ja muut) heistä ajattelevat. Heidän koko maailmansa on keskittynyt sen ympärille, että he näyttäisivät hyvältä muiden silmissä, myös sinun. Tällöin he eivät välttämättä tarkoituksella tai suunnitelmallisesti halua tuhota sinua (kuitenkin jos olet kovin lähellä häntä ja tarvitset aitoa läheisyyttä hänen kanssaan, päädyt silti kärsimään hänen sivuuttaessa sinut, eli ongelma on aito). He voivat haluta kostaa, jos ärsyynnytät heidät todella, mutta eivät välttämättä jaksa olla kovin suunnitelmallisia tai pitkäjänteisiä tämän koston kanssa. Useinmiten kosto voi olla esimerkiksi juoruilua, sinun haukkumistasi julkisesti tai jokin muu yksittäinen reaktio. Pahantahtoiset narsistit (eli psykopaattisia piirteitä omaavat narsistit) ovat myös keskittyneitä siihen, miltä näyttävät muiden silmissä, mutta heidän kohdallaan tilanne on jo ongelmallisempi. He nimittäin voivat ihailla psykopaattisia arvoja, eikä heitä välttämättä kiinnosta pidätkö heitä hyvänä tyyppinä vai et. Sen sijaan he voivat haluta, että pelkäät heitä tai pelonsekaisesti kunnioitat heidän ylivoimaista älykkyyttään. Tämän vuoksi pahantahtoisten narsistien kanssa on hyvin vaikea pitää yllä kontaktia ilman, että se olisi jopa vaarallista.

Tavallisten tai lievempien narsistien kanssa sen sijaan pätee varsin hyvin tämä sääntö: Heillä ei ole valtaa sinuun niin kauan, kun et anna sitä heille. Olen koonnut seuraavaan kolmeen kohtaan, miten voit olla antamatta valtaa narsistille.



1) Älä tarvitse mitään narsistilta. Mitä tärkeämmässä asemassa narsisti on tai on ollut elämässäsi, sitä vaikeampi on käsittää koko ymmärryksellään, että narsistilta ei koskaan tule saamaan tarvitsemaansa. Hän ei kykene sitä antamaan. Yleensä olemme tarvinneet narsistilta jotakin rakkauteen, läheisyyteen ja hyväksyntään liittyvää, ja tämä tarve elää hyvin pitkään. Jos olet ollut epävarma itsestäsi, olet voinut tarvita häntä myös ikään kuin sanomaan sinulle, että olet tarpeeksi hyvä. Toivomme, että joskus jollain tavalla tarpeemme voisi täyttyä, onhan esimerkiksi läheisyyden tarve syvä inhimillinen tarve. Niin kauan kuin toivomme elää, niin kauan meihin sattuu joka kerta, kun huomaamme tarpeidemme täyttymisen olevan mahdotonta. Tunnemme olevamme kuin häkissä, jossa meidän on mahdotonta saada tarvitsemaamme, mutta emme tajua, että häkin ulkopuolelle on mahdollista päästä. Sen sijaan yritämme väkisin saada häkkiä muuttumaan kodiksi. Narsistin sanat ja teot romahduttavat meitä niin kauan, kun niillä on meille merkitystä ja arvoa. Vaatii aikaa hahmottaa ja nähdä narsisti sellaisena kuin hän on, ilman toiveidemme väritystä, anna siis itsellesi aikaa. Silloin kun näemme hänet, itsensä ympärillä tanssivana, jotenkin lapsellisena ja käsittämättömänäkin toimissaan, hänen sanoillaan ja teoillaan alkaa olla vähemmän painoa. Ne voivat tuntua jopa huvittavilta, mutta lopulta näemme sen, että ne ovat vain heijastuksia hänestä itsestään. Hänen yrityksiään näyttää itse hyvältä. Tajuamme, ettemme saa häneltä tarvitsemaamme läheisyyttä, vaan käännymme etsimään sitä muilta ihmisiltä. Hänen sanansa voivat loukata, mutta ne eivät löydä enää tietänsä omanarvontuntoamme nakertamaan. Jos olet jollain materiaalisella tavalla kiinni narsistissa, pyri irrottautumaan niin hyvin kuin on mahdollista. Aina tilanteet eivät ole helppoja, mutta joitakin mahdollisuuksia voi olla.

2) Pidä tunnereaktiosi mahdollisimman neutraaleina. Tämä toinen kohta tapahtuu automaattisesti silloin, kun ensimmäisen kohdan on onnistunut sisäistämään. Jotkin tilanteet voivat kuitenkin muistuttaa ja laukaista vanhaan traumaan liittyviä tunteita, jolloin tunteitaan voi joutua rauhoittamaan välillä. Kaikenlaiset tunnereaktiot, myös ne negatiiviset, ovat narsistille polttoainetta. Tässä pätee sanonta: "Älä paini sian kanssa. Tulet likaiseksi, ja kaiken lisäksi sika piti siitä." Narsisti nauttii reaktiostasi ja provosoi sinua lisää, jolloin päädyt helposti tekemään jotakin, mitä myöhemmin kadut. Tällöin suuri osa narsistin sinulle aiheuttamasta tuskasta liittyy omaan syyllisyyteesi ja häpeääsi omasta käytöksestäsi ja reaktioistasi.

3) Unohda, mitä muut ajattelevat sinusta. Siinä missä ensimmäinen kohta liityy läheisriippuvaiseen puoleesi, tämä kolmas kohta taas liittyy omaan narsistiseen puoleesi. Kaksi tapaa, millä narsistit saavat muut ihmiset koukkuunsa ovat vastapuolen läheisriippuvuuteen tai narsismiin vetoaminen. Jokaisessa ihmisessä on jonkinlainen aste narsistista haavoittuvuutta, se on sitä, että mietit, mitä muut sinusta ajattelevat. Mietit, pidetäänkö sinua ihan huonona tyyppinä vai ihaillaanko sinua jostakin asiasta. Pyrit välttämään huonona tyyppinä olemista ja pyrit olemaan jollain tapaa ihailtu tai kunnioitettu. Patologisesti narsistisella ihmisellä tästä muodostuu äärimmäinen ja vääristynyt taistelu, mutta sen alkujuuret ovat inhimilliset ja meissä kaikissa. Jos omaan sisäpiiriin on eksynyt juoruileva narsisti, on siitä selvitäkseen käsiteltävä omaa narsismiansa. Niin kauan kuin räjähdät siitä, miten muut ihmiset uskovat hänen valheitaan, niin kauan olet narsistin vaikutuksen alla. Sinä et pysty kontrolloimaan sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta. On sitä paitsi väistämätöntä, että maailmassa on aina jokin määrä ihmisiä, jotka eivät pidä sinusta tai jotka kuvittelevat aivan omituisia sinusta. Se on valitettava realiteetti. On epäonnista, että olet saanut elämääsi tämän lisäksi tarkoituksella juoruilevan narsistin, mutta tätäkään asiaa et pysty kontrolloimaan. Sen sijaan pystyt kontrolloimaan omaa omanarvontuntoasi ja sitä, missä piireissä itse liikut. Pyri pois niistä piireistä, joissa narsisti on kuninkaana tai kuningattarena, ja etsi sen sijaan läheisiä ihmissuhteita muualta. Joissain tapauksissa tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta lopulta, maailmassa on aika paljon ihmisiä. Sieltä on mahdollista löytää edes yksi tai kaksi, jotka eivät ole narsistin uskollisimpia hovin jäseniä. Uusiin ihmisiin tutustuminen voi olla hankalaa, mutta anna asioille aikaa. Esimerkiksi jonkin harrastuksen kautta voi olla mahdollista löytää samankaltaisista asioista pitäviä ihmisiä. Muista myös se, että kun toimit itsellesi tärkeiden arvojen pohjalta, silloin voit olla tyytyväinen itseesi. Se riittää, omanarvontuntosi riippuu ainoastaan siitä. Muistuta itseäsi tästä joka päivä, ettet jossain vaiheessa unohda sitä.


Nämä samat periatteet pätevät myös pahantahtoisten narsistien kanssa, mutta koska he voivat olla hyvin suunnitelmallisia ja järjestelmällisiä saattaessaan sinut riippuvaiseksi itsestään (tai halutessaan tuhota sinut), on todennäköistä, että jossain kohtaa sinussa on aukko, josta he pääsevät läpi. On vain inhimillistä, ettemme ole sataprosenttisia panssareita. Pahantahtoisten narsistien kanssa suosittelen ensisijaisesti kontaktin minimoimista, turvatoimia tarvittaessa ja seurausten asettamista heidän toimilleen. Seurausten asettamisella tarkoitan sitä, että jos hän esimerkiksi rikkoo lakia (murtautuu kotiisi, varastaa sinulta jotain jne.) tai vain muuten esimerkiksi väkisin tunkeutuu kotiisi, soita poliisille. Ei ole mitään syytä olla ilmoittamatta poliisille, narsistilla ei ole oikeutta loukata yksityisyyttäsi. Psykopaattisten narsistien kohdalle voisin lisätä listaan vielä neljännen merkittävän kohdan:

4) Älä kuvittele olevasi suurempi kuin mitä olet. On lähes sataprosenttisen varmaa, että psykopaattiset narsistit pyrkivät jossain vaiheessa vetoamaan omaan narsismiisi myös tällä tavalla. Älä erehdy ajattelemaan olevasi poikkeus, se ainut, joka on saanut hänet tajuamaan asioita ja haluamaan muuttua. Voi yllättävänkin paljon hivellä omaa narsismiasi, kun psykopaattinen narsisti hienovaraisesti antaa ymmärtää, miten ainutlaatuisesti ja taitavasti olet onnistunut saamaan hänet ymmärtämään asioita. Samalla tämä vetoaa myös mahdolliseen läheisriippuvaiseen puoleesi, jolloin koet onnistuneesi pelastajana ja jäät psykopaattisen narsistin rinnalle auttamaan ja tukemaan häntä, sillä "ethän nyt voi hylätä häntä".



Neiti Kettu

torstai 4. tammikuuta 2018

Narsistisen suhteen jälkeen: Oman todellisuuden kantaminen

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin yhteyden löytämistä omaan itseensä. Tämä seuraava aihe on toinen perustavanlaatuinen ja tärkeä toipumisprosessin pohjana toimiva asia, nimittäin oman todellisuuden omistaminen ja kantaminen.

Meillä ei ole mahdollisuutta muuttaa muiden kokemuksia tästä maailmasta, mutta voimme tietyissä rajoissa valita oman todellisuutemme ja toimia sen mukaan. Jokaisella on oma käsityksensä asioita, eikä kukaan tiedä sitä perimmäistä totuutta maailmasta. Esimerkkinä tästä toimivat hyvin ihmisen muistot. Muistot eivät suinkaan ole staattisia samana pysyviä, eivätkä liioin faktamaisia todellisuuden kuvaajia. Tapahtumahetkellä havainnoimme ja tulkitsemme asioita jollakin tietyllä tavalla, ja tämä värittää sen, mitä tilanteesta muistamme. Näin ollen kahdella samassa tilanteessa olleella ihmisellä voi olla täysin eri muistikuvat tilanteesta. Toiseksi muistot muuttuvat ja muovautuvat ajan myötä ymmärryksen muuttuessa ja kehittyessä. Et siis todennäköisesti muista lapsuutesi asiaa tällä hetkellä samalla tavalla kuin lapsena, olet antanut sille matkan varrella uusia ja erilaisia merkityksiä.

Näin ollen se hetki, jossa narsisti sanoo, ettei "tilannetta tapahtunut" tai "ei se noin tapahtunut" ja kertoo oman versionsa, voi myös olla, että hän todella muistaa asian niin. (Toisaalta voi myös olla, että hän manipuloi, ks. Tunnista manipulointi!). Hän on jo tapahtumahetkellä tulkinnut, että hän on oikeassa ja oikeutettu, muut väärässä ja huonosti käyttäytyviä, jolloin hän myös muistaa asian niin. Myöhemmin hän on käsitellyt asiaa mielessään ja keksinyt selityksiä ja perusteluja lisää sille, miksi hän oli oikeassa. Tähän asiaan et pysty millään tavalla vaikuttamaan, hänellä on oma todellisuutensa. Samoin et pysty vaikuttamaan niiden ihmisten todellisuuteen, jotka haluavat uskoa narsistin valheita.

Kuitenkin, sinulla on myös sinun oma todellisuutesi. Saat vahvistettua tätä todellisuutta ottamalla selvää narsismista (jotta saat tukea sille, ettet ole itse hullu tai se narsisti) ja keskustelemalla muiden samoja asioita kokeneiden kanssa. Tärkeää on myös aiemmassa kirjoituksessa kuvaamani asia, nimittäin se, että löydät yhteyden omiin tuntemuksiisi ja luotat niihin (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Löydä yhteys omaan itseesi). Voit asennoitua narsistiin (ja muihin narsistia tukeviin ihmisiin, kuten hovin lentäviin apinoihin) asenteella: "sinä voit ajatella niin kuin ajattelet, sinulla on oikeus siihen, mutta tämä on minun todellisuuteni, minä en tee sitä/ mene sinne tms.". Jos joku yrittää manipuloida tai muokata todellisuuttasi, hoe mielessäsi: "se ei ole minun todellisuuteni". Kaikki eivät tule tätä ymmärtämään ja jotkut yrittävät saada sinua muuttamaan kantaasi, mutta sinulla on oikeus omaan todellisuuteesi.

Oman todellisuutensa kantaminen tarkoittaa sitä, että luottaa tietävänsä mikä on itselle hyväksi ja mikä ei. Oman todellisuutensa kantaminen tarkoittaa oman todellisuutensa pohjalta elämistä. Eli kun tunnistat narsistin sinulle vahingolliseksi, toimit tämän todellisuutesi pohjalta ja irrottaudut hänen vaikutuspiiristään sillä tavalla kuin se on sinulle mahdollista. Et pysty muuttamaan häntä, mutta voit suojella itseäsi

Oman todellisuuden kantaminen tarkoittaakin siis vastuuta omista valinnoistaan. Oman todellisuuden kantaminen tarkoittaa sitä, että ymmärtää olevansa vain itse vastuussa omasta elämästään. Se tarkoittaa sitä, että ymmärtää itse valinnoillansa rakentavansa elämäänsä, ja että omilla valinnoilla voi samalla olla seurauksia myös muihin ihmisiin. Omaa todellisuutta ei siksi voi vain hatusta repäisemällä valita, tai voi, mutta sen seurauksista on kannettava vastuu. Oma todellisuus on se todellisuus, joka pohjaa omiin vaistoihisi, ymmärrykseesi ja jota toteuttamalla pystyt olemaan tyytyväinen itseesi. Se siis pohjimmiltaan kuvaa sinulle tärkeitä arvoja. Oma todellisuutesi on lopulta sellainen, jossa sinä ja läheisesi voivat hyvin. Tärkeä kysymys on se, keitä läheisesi ovat. Jos heihin kuuluu narsisti, yhtälön on hyvin vaikea toimia. Narsistin kanssa jompi kumpi teistä voi aina huonosti.


Neiti Kettu

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Narsistisen suhteen jälkeen: Löydä yhteys omaan itseesi


Uuden vuoden kunniaksi aloitan uuden juttusarjan, jossa käsitellään uutta elämää narsistisen suhteen jälkeen. Jokainen meistä ansaitsee tämän vapauden. On erityisen tärkeää ottaa selvää narsismista ja pohtia sitä, miten narsisti toimii, jotta kokemustaan ja omia tuntemuksiaan voisi ymmärtää. Tämä kaikki tieto toimiikin omien tunteiden ja reaktioiden ymmärtämisen pohjana. Jossain vaiheessa esille nousee kuitenkin kysymys "miten tästä eteenpäin?". Tässä juttusarjassa aion käsitellä selviytyjän omaa toipumisprosessia.


Ensimmäisessä osassa käsittelen yhteyttä omaan itseen, omiin tunteisiin, omiin vaistoihin, omiin kokemuksiin, omaan syvimpään olemukseesi. Tämä yhteys on kaiken muun toipumisen pohja, josta on hyvä aloittaa, mutta joka vahvistuu koko ajan myös muun toipumisprosessin yhteydessä. Narsistisessa suhteessa ei ole ollut tilaa muulle kuin narsistille. Todennäköisesti olet joutunut luopumaan itsestäsi hyvin perustavanlaatuisilla tavoilla ja keskittämään elämäsi narsistin ympärille. Olet myös päätynyt epäilemään omia tuntemuksiasi, vaistojasi ja ylipäänsä kykyäsi havainnoida asioita. Nyt on aika löytää kosketus näihin omiin tuntemuksiisi ja omaan itseesi. Oman itsensä löytäminen kannattaa aloittaa tunnustelemalla sitä, miltä sinusta nyt tällä hetkellä tuntuu ja minkälaisista asioista pidät. Narsistisen suhteen jälkeen näiden asioiden tunnistaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Seuraavaksi kuvaamani harjoitukset tai esimerkit voivat tuntua aluksi oudoilta tai tyhmiltä, mutta ne ovat olennaisen tärkeitä itsensä löytämisen kannalta. Jos olet pitkään tottunut elämään unohtaen itsesi, voit kokea jopa epämukavuutta pysähtyessäsi miettimään vain itseäsi. Hyvin yksinkertaiset harjoitukset usein toistettuna kuitenkin toimivat ja auttavat yhteyden löytämisessä.

Minkälaisista asioista pidät? Sinä, ei narsisti tai joku muu, joka kertoo sinulle, mistä sinun pitäisi pitää. Mitä pieniä asioita ympärilläsi arjessa on, jotka saavat sinut hetkeksi hyvälle mielelle? Onko se kuppi kahvia tai teetä, kivat verhot, kaunis maisema ulkona, kiva kynä, mukavan tuoksuinen saippua, hauska televisio-ohjelma, narskuva lumi kenkien alla, jonkun ihmisen hymy ja nauru, ohi juokseva orava...? Mahdollisuuksia on monia. Mistä sinä pidät?

Ota rauhassa aikaa itsellesi, kaiken tämän jälkeen sinä todellakin ansaitset sen. Vaikka elämä tuntuisi hektiseltä ja kiireiseltä, pyri löytämään edes pieniä hetkiä omalle rauhallesi. Tämä pieni hetki voi olla esimerkiksi hetki kahvi- tai teemukin kanssa, hetki lukiessa lehteä tai pieni hetki katsoessa ulos ikkunasta. Jos taas koet ennemmin, että olet niin maassa, ettet jaksa tehdä tai keskittyä mihinkään, pyri silti vaikkapa päivittäin pienen hetken ajan tekemään jokin ohjattu mindfulness-harjoitus. Tuntemuksiasi voit tarkastella myös arjen kiireiden keskellä, ja se on lopulta tämän kaiken tavoitekin, että olisit kosketuksissa itseesi silloinkin. Suurimman osan valinnoistasi teet arjen keskellä, ja siten on tärkeää olla kosketuksissa itseensä kaikenlaisina aikoina.

Youtubesta (10 minuutin harjoitus) ja esimerkiksi Oivamieli-sivustolta löytyy paljon ohjattuja mindfulness/tietoisuus-harjoituksia. Nämä ovat helppoja ja käteviä tapoja aloittaa omiin tuntemuksiinsa tutustuminen. Tietoisuusharjoituksissa keskitytään yleensä olemaan läsnä tässä ja nyt. Läsnäolo tarkoittaa asioiden havaitsemista ympärillä sekä omassa kehossasi. Mieleesi virtaa todennäköisesti kaikenlaisia ajatuksia, voit antaa niille hyväksynnän, ne ovat sinun ajatuksiasi, mutta voit antaa niiden myös mennä. Sinun ei tarvitse tarttua niihin, annat niiden vain mennä. Tämä voi aluksi olla vaikeaa, minkä vuoksi ohjatut harjoitukset ovat hyviä, sillä niiden avulla voi olla helpompi keskittyä.

Omiin tuntemuksiin on hyvä tutustua myös tekemällä jotakin sellaista aktiviteettia, minkä koet energisoivan sinua. Esimerkiksi luonnossa liikkuminen voi olla monelle maanläheisyyteen palauttava kokemus, jossa monet turhat kuonat puhdistuvat mielestä ja kehosta. Toiset taas voivat nauttia erilaisista urheilulajeista, joissa keho pääsee koetukselle ja mielen lukkoja aukeaa. Toisaalta myös keskittymistä vaativat harrastukset, kuten käsityöt, askartelu ja muuta vastaavat voivat vapauttaa mieleen enemmän tilaa. Valitse sellaisia asioita, joista koet pitäväsi, tai kokeile jotakin uutta. Väkisin ei kannata tehdä asioita, valitse sen mukaan mikä itsellesi sopii.

Aloittaessasi tuntemustesi tarkastelun, jotkin tunteesi voivat yllättää sinut. Ensimmäisten mindfulness-harjoitusteni aikana koin valtavaa surua, jonka voimakkuutta sisimmässäni en tavallisessa arjessa edes tajunnut. Mieleni jollain tavalla säännösteli tunteiden esille tulemista arjessa, ja vasta pysähdyttyäni ja hiljennyttyäni tajusin, miten surullinen oikeasti olin. Tämän surun, tai jonkin muun kivuliaan tunteen kanssa voi tällaisessa harjoituksessa rauhassa olla pyrkimättä siitä eroon. Kivun tunne on tärkeää sallia, ja nämä rauhoittumisen hetket ovat siihen sopivia aikoja. Narsistinen hyväksikäyttö on niin monikerroksinen kokemus, että on hyvin todennäköistä, että löydät useita erilaisia tunteita itsestäsi, joiden olemassaoloa et ole kunnolla tajunnut.

Voi olla, että jonkin tietyn tunteen tunteminen voi olla sinulle hankalaa. Esimerkiksi kulttuurisesti naisilta hyväksytään surua muttei vihaa, ja miehiltä taas hyväksytään paremmin vihaa kuin surua. Tämän kaltaisia uskomuksia on voinut juurtua sinuun, vaikket tavallisessa elämässä sitä ajattelisikaan. Toisaalta sinulta piilossa olevat tunteet voivat olla myös aivan yksilöllisiä. Olet ehkä tottunut pärjäämään aina yksin, ja siksi sinun voi olla vaikeaa hyväksyä avuttomuuden tai tarvitsevuuden tunteitasi.

Älä kuitenkaan kauhistu, jos et koe kaikkia tunteita. Jokainen kokee ja toipuu omassa tahdissaan. Tunteet tulevat omassa tahdissaan ja järjestyksessään, ja ne voivat jopa käväistä ja kadota edes takaisin uudestaan ja uudestaan. Narsistisen suhteen jälkeen yksi hyvin yleinen kokemus on ihan vain tunnottomuus. Voit ymmärtää asiat järjellä, mutta et tunne mitään. Olet sekaisin, sumussa, etkä tiedä mitä kaikki tarkoittaa. Voit myös ymmärtää asiat hyvin selkeästi, muttet vain tunne mitään. Sekin on ok, anna itsellesi aikaa.

Aloittaessasi tunteidesi tarkastelun, voi olla hyödyllistä ottaa avuksi jokin tunnesanakartta, jonka avulla voit nimetä tunteitasi. (tunteiden tuulimylly, tunnesanastoa, tunnekartta, tunnekarttakirja) Vaikka tunteita osaisikin yksinkertaisesti jaotella esimerkiksi iloon ja suruun, ei välttämättä tule tajunneeksi kaikkia erilaisia vivahteita, mittä tunnesanat kuten rentous, huojennus, pettymys tai ikävä tuovat lisää ymmärrykseen.

Tunteet itsessään eivät ole hyviä tai pahoja, eivät oikeita tai vääriä. Ne vain ovat ja kertovat meille jotakin viestiä. Ilman tunteita olisimme aikamoisella tuuliajolla elämässämme, sillä emme tietäisi mihin suunnata ja mitä välttää. Jokaisella tunteella on oma tarkoituksensa: pelko kertoo meille uhasta, jota välttää; viha kertoo, että tarpeidemme täyttymistä estetään tai meitä vastaan hyökätään; inho kertoo, että jotakin asiaa kannattaa välttää, koska se on haitallista; suru kirkastaa meille, mikä on tärkeää, ja auttaa meitä kommunikoimaan kivustamme muille; häpeä auttaa meitä käyttäytymään yhteisössä toimivasti ja välttämään rangaistuksia; syyllisyys ohjaa meitä korjaamaan tekojemme aiheuttamat vääryydet; mustasukkaisuus motivoi meitä pitämään kiinni niistä tärkeistä asioista tai ihmisistä, mitä meillä on elämässämme; kateellisuus motivoi meitä ponnistelemaan saadaksemme saman, mitä muilla ihailemme; rakkaus motivoi meitä muodostamaan yhteyden muihin ihmisiin ja toimimaan yhteistyössä; iloisuus kertoo meille, että tätä asiaa kannattaa jatkaa ja että tämä asia saa meidät voimaan hyvin.

Tunteet ilmenevät yleensä paketteina, jolloin niiden tunnistaminen voi olla vaikeampaa. Tilanteesta ensimmäisenä noussut tunne (esimerkiksi pelko) voi hukkua toissijaisten tunteiden (esimerkiksi syyllisyys omasta pelosta) alle. Toisaalta ensisijainen tunne (esimerkiksi pelko) voi muuttua toiseksi tunteeksi (esimerkiksi viha tai häpeä).

Tunteiden tarkoituksellinen tukahduttaminen tai välttäminen on mahdotonta ja johtaa yleensä huonompaan lopputulokseen (kuuntele esimerkiksi tämä harjoitus havainnollistaaksesi asiaa). Sen sijaan voit vaikuttaa esimerkiksi siihen, että valitset itsellesi sellaisia ympäristöjä ja ihmisiä ympärille, joiden seurassa voit hyvin. Kaikkea ei ole aina mahdollista täydellisesti valita, mutta voit usein valita enemmän kuin ole tullut ajatelleeksikaan. Jostain syystä koit ennen (tai nyt), että sinun oli pakko jäädä narsistin vierelle, vaikkei asia välttämättä näin ollutkaan. Avaa mielesi mahdollisuuksille ja niille valinnoille, mitä voit tehdä. Jokin määrä toimimattomia tunteita ilmenee kuitenkin turvallisissakin ympäristöissä, sillä se on inhimillistä. Tunteiden säätely onkin tarkoitettu näiden toimimattomien tunteiden rauhoittamiseksi ja niiden aiheuttaman tuskan helpottamiseksi. Toimivia tunteita ei ole hyödyllistä säädellä. Esimerkiksi pelko tai viha oikeassa paikassa suojelevat sinua vaaralta, ja toisaalta taas surun ilmaiseminen muille voi saada sinut lähentymään muiden kanssa. Jos säätelisit nämä tunteet piiloon, jäisit vaaralliseen tilanteeseen (kuten esimerkiksi narsistin kanssa olet tehnyt) tai jäisit yksin eristäytyneeksi.

Tunteen noustessa onkin hyvä ensin tarkastaa tilanteen faktat. Onko noussut tunne tässä tilanteessa toimiva ja oikea? Me selviytyjät kuitenkin tiedämme, että faktojen tunnistaminen ei aina ole niin yksinkertaista. Manipulointi, projektion alla eläminen ja vääristynyt todellisuus eivät anna kovin hyvää peilauspintaa faktojen tarkistamiselle. Suuri osa terapiakirjallisuudesta keskittyy omien vääristyneiden tunteiden ja uskomusten huomaamiseen, mutta entä omien tunteiden huomiotta jättäminen? Entä jos en vääristyneesti pelkää narsistia, vaan hän oikeasti on vaarallinen? Tässä tapauksessa voimme ajatella, että tunteemme ja uskomuksemme ovat vääristyneet toiseen suuntaan, eli haluamme tuntea narsistin olevan turvallinen, vaikkei hän ole. Tällöin piilossa olevien pelon, inhon tai vihan tunnistaminen olisi olennaisempaa pinnalla olevien häpeän, syyllisyyden tai jopa yhdessä olosta seuranneen iloisuuden sijaan. Uskomukset voivat siis olla äärimmäisiä myös toiseen suuntaan: "kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä" tai "ei mikään tässä oikeasti tarkoita mitään". Nämä uskomukset ovat yhtä haitallisia, kuin toisin päin olevat "kaikki ihmiset ovat pahoja" tai "hän tarkoittaa kaikella aina pahaa". Todellisuus on yleensä jotakin ääripäiden väliltä.

Tästä kirjoituksesta tuli pitkä, mutta se toivottavasti toimii alkupakettina ja pohjatietona toipumisprosessissa. Kirjoittelen sarjaan vielä lisää kirjoituksia pikku hiljaa.



Neiti Kettu