B-ryhmän persoonallisuushäiriöt eriteltynä

Kirjoittelen tässä välissä hieman yleistä teoriaa diagnoosijärjestelmästä ja tulossa on myös asiaa eräästä narsismia hyvin selventävästä kirjasta, jota olen juuri lukemassa. Narsistisen suhteen jälkeiseen toipumiseen liittyvä juttusarja jatkuu näiden jälkeen, käsittelemättä on vielä monta tärkeää aihetta.

Persoonallisuushäiriöt jaotellaan amerikkalaisessa diagnoosijärjestelmässä (DSM) A, B ja C-ryhmiin. Suomessa DCM-luokitus ei ole virallisesti käytössä, mutta käytännössä eroja ei ole suuresti ja myös DCM:n tietoja käytetään ymmärtämisen pohjana. Ryhmään A kuuluvat omituisesti käyttäytyvät tai uskovat persoonallisuudet, kuten skitsoidinen ja epäluuloinen persoonallisuus, ryhmään C taas ahdistuneet, kuten pakko-oireinen, eristäytyvä tai riippuvainen persoonallisuus. Ryhmään B kuuluvat dramaattiset ja impulsiiviset persoonallisuudet. B-ryhmän persoonallisuushäiriöt liittyvät selkeimmin siihen narsismiin, jota selviytyjät ovat kokeneet omissa nahoissaan. Sen vuoksi tämä ryhmä nousee yhä uudelleen ja uudelleen keskusteluissa esille. B-ryhmän persoonallisuushäiriöt eivät kaikki kuitenkaan automaattisesti ole narsistisia, eivätkä ne myöskään ole keskenään samanlaisia. Käytännössä persoonallisuushäiriöiden diagnosoiminen on hyvin hankalaa, ja monilla voikin olla joko "lähimmin sopivaksi arvioitu" diagnoosi, tai heillä voi olla päällekkäin useita persoonallisuushäiriöitä.

Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että selviytyjien jakaessa kokemuksiaan, he eivät välttämättä puhu täysin samanlaisista narsisteista. Seuraukset, joita patologinen narsismi aiheuttaa uhrilleen, voivat olla jokseenkin samankaltaisia, mutta narsistisen käyttäytymisen taustat voivat olla erilaisia. Joskus myös esimerkiksi epävakaa käyttäytyminen voi tuntua hyvinkin narsistiselta, vaikka tausta olisikin toisenlainen. En halua vähätellä epävakaan persoonallisuuden aiheuttamia ongelmia, ne ovat hyvin todellisia, mutta kyseessä ei kuitenkaan välttämättä ole psykopaattinen ihminen, jolloin vertailu psykopaattiseen narsismiin voi olla sekoittavaa ja pelottavaa. Huomioon otettavaa on se, että vaikka henkilö olisi saanut jonkin diagnoosin, se ei välttämättä kerro kaikkea. Diagnosointi yleensäkin on vaikeaa, ja henkilö kuitenkin esittää asiat vastaanotolla omasta näkökulmastaan, jolloin kaikkea ei välttämättä osata huolellisesta tutkimisesta huolimatta huomata.

Oman toipumisesi kannalta ei välttämättä ole merkitystä sillä, mitä myrkkylaatua olet juonut, tärkeämpää on nyt parantaa itsesi. Jos kuitenkin haluat ymmärtää erilaisia taustasyitä samalta näyttävälle käyttäytymiselle, olen tähän kirjoitukseen koonnut B-ryhmän persoonallisuushäiriöiden keskinäisiä eroavaisuuksia. Tämä jaottelu on lähinnä tämän hetkinen tapa jakaa persoonallisuushäiriöitä, joten se voi joissain kohdissa olla ikään kuin "väkisin tehtyä eroa". Käytännössä samalla henkilöllä voi ilmetä piirteitä useammastakin häiriöstä.


epäsosiaalinen persoonallisuus (esiintyvyys n. 0,2 % - 3,3 % koko väestössä)

tarpeet. Epäsosiaalinen persoonallisuus ei tarvitse runsaasti ihailua tai kateutta muilta ihmisiltä, toisin kuin narsistinen persoonallisuus. Epäsosiaalinen persoonallisuus ei myöskään tarvitse läheisyyttä. Heidän tarpeensa liittyvät hyötyyn, valtaan, statukseen, jännityksenhakuisuuteen tai muuhun vastaavaan.

manipuloinnin taustat. Epäsosiaalinen persoonallisuus manipuloi saadakseen hyötyä tai valtaa.

tunne-elämä. Epäsosiaaliselle persoonallisuudelle on ominaista impulsiivisuus, piittaamattomuus, jännityksenhakuisuus, kovuus, pinnallisuus, rikollisuus, empatian puute, muiden hyväksikättäminen, viettelevyys ja manipulatiivisuus. He ovat emotionaalisesti tasapainoisempia muuhun B-ryhmään verrattuna, mutta he ovat aggressiivisempia kuin muu B-ryhmä. Tämä tarkoittaa, että he ovat usein aggressiivisia välineellisessä tarkoituksessa, eli he haluavat saavuttaa aggressiollaan jotakin sen sijaan, että se laukeaisi provosoitumisesta.

yhteiskuntaan sopeutuminen. Epäsosiaaliselle persoonallisuudelle on tyypillistä sosiaalisten normien ja lakien rikkominen. He eivät noudata yleisiä ihmissuhteiden sääntöjä, eivätkä he koe muidenkaan sääntöjen tai lakien koskevan heitä.


epävakaa persoonallisuus (esiintyvyys n. 1,6 % -5,9 % koko väestössä)

tarpeet. Epävakaalle persoonallisuudelle on ominaista rikkinäinen ja epävakaa kokemus omasta itsestä ja ihmissuhteista. He pelkäävät tulevansa hylätyksi ja reagoivat tähän pelkoon tyhjyyden kokemuksella, raivolla ja olemalla vaativia läheisiään kohtaan. He kaipaavat runsaasti läheisyyttä, mutta samalla pelkäävät sitä.

manipuloinnin taustat. Epävakaa persoonallisuus manipuloi saadakseen huolenpitoa tai huomiota muilta ihmisiltä. Manipulointi voi olla myös tiedostamatonta ja/tai tilanteen herättämien tunteiden motivoimaa.

tunne-elämä. Epävakaalle persoonallisuudelle on tyypillistä huomionhakuisuus, manipulatiivisuus, nopeasti vaihtelevat tunnetilat, vihaiset purkaukset ihmissuhteissa, itsetuhoisuus ja krooninen kokemus sisäisestä tyhjyydestä ja yksinäisyydestä. Epävakaaseen persoonallisuuteen voi joskus liittyä myös paranoidisia tai psykoottisia oireita, mutta ohimenevästi.

yhteiskuntaan sopeutuminen. Epävakaan persoonallisuuden vaikeudet yhteiskuntaan sopeutumisessa liittyvät intensiivisiin, epävakaisiin ja vaihteleviin ihmissuhteisiin. Heidän on vaikea olla suhteessa toisen ihmisen kanssa. He ovat myös herkästi itsetuhoisia, joko konkreettisesti tai sabotoiden omaa elämäänsä.


huomionhakuinen persoonallisuus (esiintyvyys n. 1,84 % koko väestössä)

tarpeet. Huomionhakuinen persoonallisuus tarvitsee jatkuvaa huomiota, mutta huomion laadulla ei ole merkitystä. He voivat haluta näyttäytyä minä tahansa, viettelevänä, vahvana, heikkona tai riippuvaisena, jos heidän on sillä tavalla mahdollista saada huomiota. Huomiontarpeen taustalla on tarve läheisyyteen.

manipuloinnin taustat. Huomionhakuinen persoonallisuus manipuloi saadakseen huolenpitoa ja huomiota muilta ihmisiltä.

tunne-elämä. Huomionhakuiselle persoonallisuudelle on ominaista huomionhakuisuus, manipulatiivisuus ja vaihtelevat tunnetilat, mutta he eivät reagoi yhtä helposti raivolla tai itsetuhoisuudella kuin mitä epävakaa persoonallisuus, eikä heillä ole kroonista tyhjyyden tunnetta. Huomionhakuiselle persoonallisuudelle on tyypillistä myös impulsiivisuus, holtittomuus, jännityksenhakuisuus ja viettelevyys, ja he ovat näissä piirteissään yliampuvia ja pinnallisia, toisin kuin vakaammin ja uskottavammin toimiva epäsosiaalinen persoonallisuus.

yhteiskuntaan sopeutuminen. Huomionhakuinen persoonallisuus ei erityisesti riko yhteiskunnan normeja tai reagoi raivolla ihmissuhteissa. Ongelmia aiheuttavat lähinnä joustamattomat piirteet ja tarve olla jatkuvasti huomion keskipisteenä.


narsistinen persoonallisuus (esiintyvyys n. 0 % - 6,2 % koko väestössä)

tarpeet. Narsistinen persoonallisuus tarvitsee ihailevaa ja kateellista huomiota muilta ihmisiltä. Heille on tyypillistä myös perfektionismin tavoittelu. He vaativat muilta täydellisyyttä ja kokevat, ettei kukaan koskaan osaa mitään tarpeeksi hyvin. Itse he kokevat saavuttaneensa täydellisyyden ja osaavansa/tietävänsä parhaiten. Sisäisesti he kuitenkin pelkäävät, että heidän täydellisyytensä takaa paljastuu virheitä, heikkoutta, riippuvuutta tai muita epätäydellisyyksiä, ja puolustautuvat näitä vilahduksia vastaan massiivisesti. Narsistisen persoonallisuuden elämä rakentuu minäkuvan varaan.

manipuloinnin taustat. Narsistinen persoonallisuus manipuloi saadakseen hyötyä tai valtaa.

tunne-elämä. Narsistiselle persoonallisuudelle on tyypillistä minäkuvan vakaus ja mahtipontisuus, emotionaalisen ilmaisun vähäisyys, inho muiden tunteita kohtaan, kovuus, pinnallisuus, muiden hyväksikäyttäminen ja empatian puute. He eivät kuitenkaan välttämättä ole rikollisia, impulsiivisia tai aggressiivisia kuten epäsosiaalinen persoonallisuus. He eivät myöskään ole itsetuhoisia tai pelkää hylätyksi tulemista.

yhteiskuntaan sopeutuminen. Osa narsistisen persoonallisuuden omaavista henkilöistä on sopeutunut yhteiskuntaan hyvin ja he ovat menestyneitä. Ongelmat näkyvät lähinnä ihmissuhteiden vaikeuksissa. Osa heistä taas sabotoi jäykillä käyttäytymiskaavoillaan muutakin elämäänsä.



Yhteenvetona voidaan siis todeta, että epäsosiaalinen ja narsistinen persoonallisuus ovat perinteisimpiä patologisen narsismin muotoja. Nämä persoonallisuudet manipuloivat muita saadakseen hyötyä tai valtaa, eikä heillä ole tarvetta läheisyyteen. Keskenään nämä kaksi eroavat niin, että epäsosiaalinen persoonallisuus on impulsiivisempi, jännityshakuisempi ja aggressiivisempi. Narsistinen persoonallisuus sopeutuu paremmin yhteiskuntaan ja osaa vähintäänkin esittää toimivansa sen sääntöjen mukaan, kun taas epäsosiaalinen persoonallisuus voi olla mukana rikollisessa toiminnassa, loisia käyttämällä yhteiskuntaa ja muita ihmisiä taloudellisesti hyväkseen tai muulla tavoin omata räikeän yhteiskuntavastaisen asenteen. Epäsosiaalinenkin persoonallisuus osaa halutessaan peittää jälkensä, mutta tällöin kyse on suunnitelmallisemmasta ja mahdollisesti pitkäaikaisemmasta "con man" -tyyppisestä huijaamisesta. Narsistisella persoonallisuudella on myös tarve saada muilta ihmisiltä vahvistusta omalle täydelliselle ja mahtipontiselle minäkuvalleen, epäsosiaaliselle persoonallisuudelle muut ihmiset ovat lähinnä hyödykkeitä omien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Epävakaa ja huomionhakuinen persoonallisuus taas ovat häiriöitä, jotka eivät välttämättä puhtaana ilmetessään ole luokiteltavissa ainakaan pahantahtoisen narsismin alle. Läheisen näkökulmasta heidänkin käyttäytymisensä voi kuitenkin tuntua samalta ja aiheuttaa samankaltaisia ongelmia, kuin välinpitämättömyyttään narsististen henkilöiden käyttäytyminen. Nämä persoonallisuudet manipuloivat saadakseen huolenpitoa tai huomiota, ja heillä on suuri tarve läheisyyteen muiden ihmisten kanssa. Heiltä kuitenkin puuttuu emotionaalisia taitoja, joiden avulla he kykenisivät muodostamaan läheisen ihmissuhteen, jolloin he voivat käyttäytyä hyvin lapsellisesti aikuisen kehossa. Näitä taitoja on mahdollista opetella, jos henkilö on motivoitunut hoitamaan itseään. Jos henkilöllä kuitenkin on samanaikaisesti ominaisuuksia narsistisesta tai epäsosiaalisesta persoonallisuudesta, motivaatio hoitoon on todennäköisesti hyvin vähäinen. Piilonarsismi (covert-narsismi) voikin kätkeytyä epävakaan tai huomionhakuisen persoonallisuuden alle. Keskenään nämä persoonallisuudet eroavat niin, että epävakaa persoonallisuus on itsetuhoisempi, kokee sisäistä tyhjyyttä ja on myrskyisä ihmissuhteissa. Huomionhakuisen persoonallisuuden tunneilmaisu taas on yliampuvampaa ja pinnallisempaa.



Neiti Kettu

Kommentit