Ketunhäntä kainalossa

Kirjoittelin viime kerralla turvareaktioista ja niiden tunnistamisesta (ks.  Narsistisen suhteen jälkeen: Tunnista turvareaktiosi ). Flashback on tilanne, jossa nämä turvareaktiot aktivoituvat. Flashbackin herättää yleensä jokin vihje tilanteessa, mistä seuraa se, että koet olevasi ikään kuin uudelleen traumatisoivassa tilanteessa. Koet olevasi jälleen avuton, häpäisty, kyvytön, uhattu, vaarassa tai muulla vastaavalla tavalla koet täsmälleen samat tunteet kuin alkuperäisessä traumassasi. Turvareaktiot aktivoituvat automaattisesti ja yrittävät saada sinut turvaan. Flashbackin laukaiseva vihje voi selkeä (esimerkiksi tapaat narsistin ja hän alkaa haukkua sinua, näet narsistin kuvan jossain, joku käyttäytyy aivan samalla tavalla kuin narsisti, jota kuta muuta kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja niin edelleen), tai se voi olla hienovarainen ja vaikeasti tunnistettava (esimerkiksi yksi muistuttava sana jonkun puheessa, lause- tai puhetyyli, tietty väri tai esine, jokin ääni tai melodia, tuo

Yksi vaihe itsensä tarkastelussa on omien automaattisten turvareaktioidensa tunnistaminen. Niiden tunnistaminen auttaa sinua ymmärtämään ympärilläsi tapahtuvia tilanteita sekä sitä, miksi reagoit ja käyttäydyt niissä tietyllä tavalla. Yleisesti puhutuimmat turvareaktiot ovat taisteleminen ja pakeneminen. Tämän lisäksi kohtalaisen usein puhutaan myös jähmettymisestä ja ystävystymisestä/miellyttämisestä. Käsittelen tässä kirjoituksessa näitä neljää, ja pohjaan osittain kirjaan Complex CPTSD - From surviving to thriving (Pete Walker). Jokin tai jotkin näistä turvareaktioista aktivoituvat silloin, kun koet olevasi uhattuna. Ne ovat automaattisia, ja niiden joustavuuden aste riippuu lapsuutesi turvallisuuden tasosta. Toisin sanoen, lapsuuden turvattomuus ja/tai trauma aiheuttavat niiden muodostumista jähmeiksi niin, ettet pysty vaihtelemaan niiden välillä tilanteesta riippuen, sen sijaan ne valtaavat käyttäytymisesi. Pete Walker esittää kirjassaan, että lapsuuden trauman seurauksena jopa

Narsistisen suhteen jälkeen on oppinut kyseenalaistamaan ja sivuuttamaan omaa intuitiotaan. Vaistomme ja tunteemme ovat koko ajan meille sanoneet, että elämme vaaravyöhykkeellä narsistin lähellä, mutta olemme yrittäneet järkeillä nämä tunteet pois. Kun oma sisäinen kompassimme on jäänyt kuuntelematta, silloin olemme kokeneet olevamme pois raiteilta, emme ole tienneet mikä on totta ja mikä ei. Se on se sisäinen kompassi, joka meille kertoo, mitä tapahtuu ja mikä on oikein ja mikä väärin. Sisäinen kompassi, johon kuuluvat vaistomme, tunteemme ja omatuntomme. Sen avulla löydämme jälleen tien ja tasapainon. Näin jälkikäteen ajatellessa muistan monia tilanteita, joissa olen saanut josta kusta ihmisestä epämääräisen tunteen. Huomaan nyt, että nämä epämääräiset tunteet johtuivat siitä, että tämä ihminen teki jotakin narsismiin varoitusmerkkeihin liittyvää (oli aivan liian pian aivan liian tuttavallinen, puhui vihjailevalla ja epäsuoralla tavalla pahaa muista tai pyrki murskaamaan muiden mie

On jo tarpeeksi hankalaa päästä edes itse henkisellä tasolla eroon siitä vakavimmasta narsistista, puhumattakaan jos tämä narsisti jää ahdistelemaan. Siitä huolimatta silmien avautumisen jälkeen alkaa havaitsemaan narsismia ympärillään aivan eri tavalla, ja nyt huomaa myös ne lievemmin narsistiset ihmiset, joilla ei ole psykopaattisia piirteitä, tai jotka eivät välttämättä edes kunnolla täytä persoonallisuushäiriöiden kriteerejä. Heidän käyttäytymisensä voi kuitenkin olla hyvin kaavamaista ja jämähtänyttä, eivätkä he näe itsessään mitään ongelmaa. He ovat samalla myös epäluotettavia, ja siksi heistä on jollain tasolla pakko etääntyä. Sinun edessäsi he voivat varmistella koko ajan, että huomaathan varmasti mitä kaikkea hän teki vuoksesi, tämän ja tämän, huomaathan varmasti, mutta heti muiden seurassa he voivat tekemällä keksiä sinusta kaikenlaisia vikoja, jotta itse näyttäisivät paremmalta. Tämän tajuaminen voi tuntua tuskastuttavalta ja siltä, että eikö maailmassa ole yhtään kunnolli

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin yhteyden löytämistä omaan itseensä. Tämä seuraava aihe on toinen perustavanlaatuinen ja tärkeä toipumisprosessin pohjana toimiva asia, nimittäin oman todellisuuden omistaminen ja kantaminen. Meillä ei ole mahdollisuutta muuttaa muiden kokemuksia tästä maailmasta, mutta voimme tietyissä rajoissa valita oman todellisuutemme ja toimia sen mukaan. Jokaisella on oma käsityksensä asioita, eikä kukaan tiedä sitä perimmäistä totuutta maailmasta. Esimerkkinä tästä toimivat hyvin ihmisen muistot. Muistot eivät suinkaan ole staattisia samana pysyviä, eivätkä liioin faktamaisia todellisuuden kuvaajia. Tapahtumahetkellä havainnoimme ja tulkitsemme asioita jollakin tietyllä tavalla, ja tämä värittää sen, mitä tilanteesta muistamme. Näin ollen kahdella samassa tilanteessa olleella ihmisellä voi olla täysin eri muistikuvat tilanteesta. Toiseksi muistot muuttuvat ja muovautuvat ajan myötä ymmärryksen muuttuessa ja kehittyessä. Et siis todennäköisesti muista lapsu

Uuden vuoden kunniaksi aloitan uuden juttusarjan, jossa käsitellään uutta elämää narsistisen suhteen jälkeen. Jokainen meistä ansaitsee tämän vapauden. On erityisen tärkeää ottaa selvää narsismista ja pohtia sitä, miten narsisti toimii, jotta kokemustaan ja omia tuntemuksiaan voisi ymmärtää. Tämä kaikki tieto toimiikin omien tunteiden ja reaktioiden ymmärtämisen pohjana. Jossain vaiheessa esille nousee kuitenkin kysymys "miten tästä eteenpäin?". Tässä juttusarjassa aion käsitellä selviytyjän omaa toipumisprosessia. Ensimmäisessä osassa käsittelen yhteyttä omaan itseen, omiin tunteisiin, omiin vaistoihin, omiin kokemuksiin, omaan syvimpään olemukseesi. Tämä yhteys on kaiken muun toipumisen pohja, josta on hyvä aloittaa, mutta joka vahvistuu koko ajan myös muun toipumisprosessin yhteydessä. Narsistisessa suhteessa ei ole ollut tilaa muulle kuin narsistille. Todennäköisesti olet joutunut luopumaan itsestäsi hyvin perustavanlaatuisilla tavoilla ja keskittämään elämäsi narsist